Eilen osallistuin elämäni toisen kerran Ravintolapäivään. Neljästi vuodessa järjestettävä ruokafestivaali ei jättänyt nälkäiseksi, vaikka vastoin ennakkokaavailujani kävin ainoastaan yhdessä ravintolassa. Helsingin Herttoniemeen pulpahtanut italialainen keittiö hemmotteli perhettäni kolmen ruokalajin menulla.
Hämmästys, innostus, ihastus ja ällistys. Kolmas käyntikerta nosti rakkauteni Pietariin uudelle tasolle; tuntui kuin olisin löytänyt kadoksissa olleen ystävän. Sitten edellisen visiittini olin vieraillut niin monessa muussa kaupungissa, että Pietarin lumo oli päässyt mielessäni hieman haalistumaan. En vain muistanut, miten maagisen matkakokemuksen synnyttävät kultaiset kupolit, uusklassiset rakennukset ja leveä Neva siltoineen.
Starttaan tänään reissuvuoden 2014, kun nousen St. Peter Linen kutsumana M/S Mariaan ja seilaan päiväksi Pietariin. Kyseessä on lehdistömatka, jonne lähtee paitsi toimittajia myös bloggaajia. Muista matkablogeista mukana on ainakin Kaukokaipuu. Olen toimittajana työskennellessäni käynyt lehdistömatkoilla aiemminkin, mutta nyt kyseessä on ensimmäinen kerta, kun edustan matkalla omaa mediaani eli Panun matkoja.
Pääsiäisenä olen matkustanut kerran, keväällä 2010. Opiskelin silloin vaihdossa Puolan Poznanissa ja pääsiäislomalla heitin ensimmäisen reilini Saksan ja Itävallan kautta Sloveniaan. Puolassa ehdin kuitenkin saada lyhyen kosketuksen paikalliseen pääsiäiseen yliopiston järjestämän pääsiäisjuhlan sekä kaupungin vallottaneiden pääsiäispupujen ansiosta.
Ovoita ei Mongolian maaseudulla matkaava voi olla huomaamatta. Ne sijaitsevat näkyvillä paikoilla, esimerkiksi vuoren- tai mäenrinteillä, ja koostuvat paitsi kivistä myös kaikenmoisesta roinasta, jota ihmiset ovat keksineet kasaan tuoda. Erityisesti ovoot tunnistaa sinisestä väristä, sillä kasoihin on aina kiedottu useita sinisiä khadag-seremoniahuiveja, joita käytetään uskonnollisissa rituaaleissa. Sininen väri symboloi taivasta.
Iloitsen aina pienistä, yllättävistä nähtävyyksistä, tulivatpa ne vastaan maailmalla tai kotikulmillani Helsingissä. Löytämisen ilo on kuitenkin hieman erilaista kotikaupungissa kuin reissussa. Maailmalla kuljen aistit avoinna, valmistautuneena kohtaamaan uusia ja yllättäviä asioita, kun taas kotipuolessa en lähtökohtaisesti odota löytäväni mitään uutta.
Helsingin kaksi korkeinta tornitaloa sijaitsevat Itä-Helsingissä. Korkeimman titteliä pitää hallussaan Vuosaaren asuintalo Cirrus, mutta toiseksi sijoittuva Itäkeskuksen maamerkki nokittaa näkyvyydessä keskeisemmän sijaintinsa ansiosta. Moni tuntenee Maamerkin Scandinavian Music Groupin Onnelliset kohtaa -albumin kansikuvasta sekä metromatkan varrelta, mutta harvempi lienee käynyt paikan päällä. Missä käytössä vuonna 1987 valmistunut rakennus on ja millaisessa ympäristössä se sijaitsee? Kuljen Itiksen kauppakeskuksen ihmisvilinässä, täältä…
Noin vuosi sitten Finnlines lanseerasi meribrunssin hyvien alennusten saattelemana. Harkitsin tarjoukseen tarttumista vakavasti, mutta tyydyin lopulta risteilemään vain virtuaalisesti Inkan postauksen myötä. Konsepti jäi kuitenkin kiinnostamaan, ja olinkin erityisen mielissäni saadessani Saksan matkailutoimistolta kutsun MS Finnladyn brunssille Vuosaaren satamaan täksi torstaiksi. Brunssi järjestettiin siis laivalla, ja se oli täsmälleen sama, jota merimatkustajillekin tarjotaan. Kaksi pientä eroavaisuutta…
Trans-Siperian-matkallani 2009 saavuin Ulan Batoriin varhain aamulla. UB Guest Housen kuljettaja oli vastassa juna-asemalla ja kuljetti perille hostelliin. Heti huoneen luovutuksen jälkeen oli pakko hieman lepäillä ja kompensoida junassa lyhyiksi jääneitä yöunia. Lepohetki kuitenkin keskeytyi jo ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, kun jostakin ulkoa kantautui melodia, joka toi mieleen vanhat japanilaiset elektroniikkapelit.
Mongolian pääkaupungissa Ulan Batorissa kontrastit hämmästyttävät. Kaupungin sydämenä sykkii siistiksi siloteltu Sühbaatar-aukio, ja muutama uusi lasitorni vihjaa vienosti modernisoitumisesta. Heti aukiolta poistuttaessa rakennuskanta kuitenkin muuttuu enemmän tai vähemmän rähjäisiksi neuvostokolosseiksi.
Supersaverin Travel Blog Awards 2013:n voittajat julkistettiin viime viikolla. Yllätyksekseni johdin parhaan matkakuvablogin finaalia aina loppusuoralle, mutta niin vain lopulta kävi, että paremmin voimansa jakanut kilpailija kiri takaa voittoon. Tämä matka -blogi pokkasi kirkkaimman mitalin seitsemän äänen erolla meikäläiseen. Tämä matka 112 Panun matkat 105 Hopea tunnetusti hävitään, eikä tappion hetkellä pysty kunnolla arvostamaan suoritustaan. Aika kuitenkin…