Varsovasta kaikki alkoi

Neljä vuotta sitten Runebergin päivänä en syönyt torttuja kotipuolessa, vaan lähdin vaihto-opiskelijaksi Puolaan. Lensin aamulennolla Varsovaan, jossa vietin ennen Poznaniin muuttamistani viikonlopun kaupungissa asuneen suomalaisen kanssa.

Näyttökuva 2013-02-05 kohteessa 21.15.12

Alkuvaikutelmani Varsovasta sain selkeän sään ansiosta jo lentokoneen ikkunasta. Kaupungin valtavuus piirtyi verkkokalvoilleni ensimmäistä kertaa katsellessani mahtipontisena kohoavaa Kulttuuripalatsia ja rakennusta ympäröiviä pilvenpiirtäjiä.

Kulttuuripalatsille veikin tieni seuraavaksi. Matkasin lentokenttäbussilla 175 keskusrautatieasemalle, Kulttuuripalatsin naapuriin. Bussimatkan aikana katselin kaupunkimaisemia, jotka tuntuivat aiempien Krakovan-kokemusteni ansiosta tutuilta. Värikkäät sosialismin ajan kerrostalot, satunnaiset patsaat ja puistot tervehtivät Puolaan-muuttajaa samalla, kun keskustatornien huiput jo pulpahtelivat näkyviin paikka paikoin.

Puola sorisi mukavan kuuloisesti bussissa, ihmiset tulivat ja menivät – näyttivät puolalaisilta, erilaisilta. Sulautuisinko joukkoon? Oppisinko kieltä? Kysymykset valtasivat mieleni, jännitti. Jännitti enemmän kuin kertaakaan kotipuolessa, tänne saakka piti siis odottaa pahimman hermostumisen iskemistä. Vakuutin kuitenkin itselleni, että ratkaisuni oli oikea: ulkomailla asuminen oli koettava nyt, kun vielä olin opiskelija ja lapseton. Viis nopeasta valmistumisesta, viis Helsingin-kodistani. Olin onnellinen siitä, että yliopisto päästi minut vaihtoon graduseminaarin jälkeenkin, ”vanhoilla päivilläni”. Kyllä ne maisterinpaperit ehtii myöhemminkin ottaa. Ja koteja, niitä saa aina uusia, mutta nuoruuden matkakokemuksia voi kerätä vain kerran.

Kulttuuripalatsi Varsova

Kun bussi kurvasi Kulttuuripalatsin aukiota reunustavalle kadulle, oli aika hypätä kyydistä. Etsiydyin Varsovan kolkolle, kommunismin aikaiselle keskusrautatieasemalle ja jätin matkatavarani säilytykseen. Aikaa oli käytettävissä muutama tunti ennen kuin näkisin oppaakseni lupautuneen suomalaisen opiskelijan, joka suoritti CIMO-harjoittelua Varsovassa. Emme olleet aiemmin tavanneet, olimme vain sopineet viettävämme viikonlopun yhdessä. Olin saanut hänen yhteystietonsa yliopistolta – vaihtokokemuksista kyselemistä varten – ja keksinyt kysyä, josko ”sohvasurffaus” onnistuisi. Ennen harjoitteluaan hän oli ollut Poznanissa vaihdossa, ja saisin nyt hänen johdollaan paitsi opastuksen Varsovaan myös aimo annoksen vertaistietoa opiskelusta Poznanissa.

Asemalta astuin häikäisevään ulkoilmaan, oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Puolassakin näytti riittävän lunta ja pakkasta. Hakeuduin lähemmäs Kulttuuripalatsia, kohotin katseeni kohti tornia ja tunnekytkimeni kääntyi asentojen ällitys ja äimistys välille. Rakennus ei nimittäin ollut vain suuri, vaan se oli suorastaan massiivinen. Vaikka edellisenä kesänä olin käynyt samantyyppisten rakennusten Moskovassa, Kulttuuripalatsi jaksoi hämmästyttää. Rakennuksen valtavuutta ei indikoinut ainoastaan korkeus – 237 metriin ulottuva torni – vaan myös laajalle levittyvä pohjakerros, joka oli estänyt tornin välittömään läheisyyteen rakentamisen. Massiivisuuden vaikutelmaa korosti vielä Kulttuuripalatsia ympäröivä tyhjä tila, joka hakee vertaistaan minkä tahansa kaupungin ydinkeskustassa. Ei ollut enää vaikea käsittää, miksi rakennuksen tieltä raivattiin 1950-luvulla kokonaisia kortteleita vanhaa Varsovaa.

Varsovasta kaikki alkoi

Kamerani rakastui Kulttuuripalatsiin niin, että päätin seuraavaksi kiertää rakennuksen ympäri. Kiertäminen ei käynyt hetkessä, erikoiset arkkitehtoniset yksityiskohdat houkuttelivat pysähtymään tämän tästä. Alakerroksen sosialismin työläissankareita edustaneet patsaat vangitsivat huomioni, ja löytyipä palatsin yhdeltä seinustalta luistinratakin. Kuvia rakennuksesta otin useita kymmeniä: yleiskuvia ja detaljeja, detaljeja ja yleiskuvia. Sessiosta alkoi kehityskulku, jonka seurauksena Kulttuuripalatsi on tätä nykyä eniten kuvaamani yksittäinen kohde maailmassa!

Varsovasta kaikki alkoi
Varsova

Varsovasta kaikki alkoi
Tutustuttuani Kulttuuripalatsin jälkeen moderniin Złote tarasy -kauppakeskukseen oli vihdoin aika kohdata oppaakseni lupautunut suomalainen. Ilta oli jo pimentynyt, Kulttuuripalatsiin syttyivät kultaisina hehkuvat valot. Tapasin isäntäni aseman aulassa, ja matkasimme ratikalla hänen kämpilleen. Alueen talot edustivat vanhempaa, matalampaa ja muhkeampaa sosialistista talosuunnittelua.

Valmistimme illallisen ennen suuntaamistamme Varsovan yöhön ja turisimme niitä näitä Puolasta. Oli mieletöntä kuulla kokemuksia asumisesta ja opiskelusta maassa, jossa jo olin mutta jonka kulttuurista olin vasta raapaissut pintaa. Aiemmin päivällä iskenyt jännitys alkoi vaihtua tunteeksi, että kyllä tästä hyvä tulee. 

Photo & Video Sharing by SmugMug

Tutustumisemme ja Puolasta rupattelumme jatkui siis Varsovan yössä. Raitiovaunu kuljetti meidät keskustaan, ja näin Varsovan vanhankaupungin sekä pääkadun Krakowskie Przedmieścien ensimmäistä kertaa. Istuimme iltaa vanhankaupungin rauhallisissa kuppiloissa ja myöhemmin pääkadulla. Lähtemättömän jäljen mieleeni jätti Przekąski Zakąski, jonkinlainen kommunismin ajan baarien uudelleensommitelma, jossa kaikki juomat kustansivat euron ja ruoat kaksi ja jossa ei voinut välttyä keskusteluyhteydeltä paikallisten kanssa. Kokemus oli juuri sopivan erikoinen päätös ensimmäiselle päivälleni Puolassa, vaihtoni oli nyt alkanut vauhdikkaasti.

Photo & Video Sharing by SmugMug