Ville Haapasalon ensimmäinen 30 päivässä -sarja kuvattiin Venäjällä toukokuussa 2009. Tietämättäni kuljin Villen jalanjäljissä halki Venäjän ja Mongolian noin kaksi kuukautta myöhemmin. Nyt Ville etsii seuraa uuden sarjansa kuvauksiin Pietariin. Tapaamisen voi voittaa osallistumalla Villein matkavideo -kilpailuun. Mukaan pääsee YouTubeen ladatulla videolla, joka sisältää 30 päivässä -sarjojen tunnusmusiikin ja kestää kappaleen ajan. Itse osallistun Trans-Siperian-matkastani kertovalla videolla Villen jalanjäljissä…
Lue lisää
Hevosen muistomerkki Mongolian hiljaisilla aroilla
Istun venäläisen UAZ-jeepin takapenkillä Mongoliassa heinäkuussa 2009. Avarien arojen päällystämättömillä teillä kulku on epätasaista, mutta horisontissa siintävissä vuorissa silmä lepää. Auton stereoista pauhaa jo tutuksi tullut mongolialainen popmusiikki, jonka mukana kuski Zanaa innostuu välillä laulamaan. Tunnelmassa aistii eksoottista hilpeyttä, mutta rikkumaton luonnonrauha odottaa vain ovenavauksen päässä. Yhtäkkiä tyhjyyteen ilmestyy täytettä: näköpiiriin nousee avotemppeliä muistuttuva rakennelma. Pyydän Zanaata pysäyttämään…
Lue lisää
Ovoot – Mongolian shamanistiset kivikasat
Ovoita ei Mongolian maaseudulla matkaava voi olla huomaamatta. Ne sijaitsevat näkyvillä paikoilla, esimerkiksi vuoren- tai mäenrinteillä, ja koostuvat paitsi kivistä myös kaikenmoisesta roinasta, jota ihmiset ovat keksineet kasaan tuoda. Erityisesti ovoot tunnistaa sinisestä väristä, sillä kasoihin on aina kiedottu useita sinisiä khadag-seremoniahuiveja, joita käytetään uskonnollisissa rituaaleissa. Sininen väri symboloi taivasta.
Lue lisää
Mongoliassa roska-autot laulavat
Trans-Siperian-matkallani 2009 saavuin Ulan Batoriin varhain aamulla. UB Guest Housen kuljettaja oli vastassa juna-asemalla ja kuljetti perille hostelliin. Heti huoneen luovutuksen jälkeen oli pakko hieman lepäillä ja kompensoida junassa lyhyiksi jääneitä yöunia. Lepohetki kuitenkin keskeytyi jo ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, kun jostakin ulkoa kantautui melodia, joka toi mieleen vanhat japanilaiset elektroniikkapelit.
Lue lisää
Maalaus Mongoliasta
Mongolian pääkaupungissa Ulan Batorissa kontrastit hämmästyttävät. Kaupungin sydämenä sykkii siistiksi siloteltu Sühbaatar-aukio, ja muutama uusi lasitorni vihjaa vienosti modernisoitumisesta. Heti aukiolta poistuttaessa rakennuskanta kuitenkin muuttuu enemmän tai vähemmän rähjäisiksi neuvostokolosseiksi.
Lue lisää
Satunnaisia nähtävyyksiä Mongoliassa
Päivän muisto 26.7. Neljä vuotta sitten heräsin jurtassa jossakin Mongolian aroilla. Takana oli ensimmäinen jurttayö, ja uni oli maittanut hyvin. Aamiaisen jälkeen minä ja matkakaverini hyppäsimme kuskimme jeepin kyytiin ja aloitimme yhdeksän päivän mittaisen Gobin-kiertueemme toisen päivän. Lähestulkoon tiettömässä Gobissa meno oli aika pomppivaa. Koska turvavöitä ei ollut, hypähtelimme me matkustajat takapenkillä silloin tällöin rajustikin. Onneksi jeepin…
Lue lisää
Patsaiden Ulan Bator
Päivän muisto 23.7. Neljä vuotta sitten vietin ensimmäistä päivääni Ulan Batorissa. Päivä sujui aluksi lepäillen hostellissa (mukiinmenevä UB Guest House). Väsymys hieman vaivasi, koska juna saapui paikalle varhain aamulla. Kiire minulla ei ollut, sillä Ulan Batorin harvat nähtävyydet ehtisin kyllä katsastaa myöhemminkin. Uteliaisuus voitti iltapäivällä ja suuntasin kaupungille pyörimään. Vastaan tuli yllätyksekseni sekalainen seurue… patsaita. Niistä näytteitä…
Lue lisää
Kohti Mongoliaa
Päivän muisto 22.7. Neljä vuotta sitten Trans-Siperian-matkallani olin heittänyt hyvästit AEGEE-kesäyliopistoporukalle muutamia päiviä aiemmin Listvyankassa. Kaksi yötä tuossa erikoisessa kylässä vietettyäni siirryin yhdeksi yöksi Irkutskiin, jossa kohtasin liioitellusti ilmaistuna vuosikymmenen rankkasateen. Sade oli toki kova, mutta mitenkään dramaattiselta se ei olisi tuntunut ilman kaupungin huonosti toimivaa sadevesiviemäröintiä. Veden valtaamassa Irkutskissa minä ja suomalainen matkakaverini selvisimme…
Lue lisääPulahdus Baikaliin, Siperian siniseen silmään
Maailman syvin järvi Baikal huokuu mystiikkaa. Sen vesi on syvänsinistä ja veden päällä leijuu usein sumua. Jyrkät rantakalliot ja karut mutta vihreät niityt hellivät silmää. Baikal on Siperiaa parhaimmillaan, ja kesäaikaan sen hyisissä mutta putipuhtaissa vesissä kannattaa (ainakin yrittää) pulahtaa. Paikallisen sanonnan mukaan käsien kastaminen Baikaliin poikii yhden elinvuoden lisää, jalkojen upottaminen viisi ja uiminen…
Lue lisää
Irkutskista Olkhon-saarelle
Varhain aamulla 14.9.2009 seisoin Irkutskin rautatieaseman laiturilla. Olin juuri astunut ulos junasta, jossa olin nukkunut kolme viimeistä yötä. Tunne oli epätodellinen paitsi väsymyksestä myös jo taitetun matkan pituudesta. Mielessäni jyskytti kysymys, tässäkö tämä nyt oli. Kilometreissä mitattuna suurin osa Trans-Mongoliasta oli nimittäin jo takana päin, mutta päivien osalta ei. Viikko Baikalin seudulla sekä kaksi Mongoliassa odottivat…
Lue lisää
Siellä jossakin Siperiassa
Päivän muisto 13.7. Neljä vuotta sitten taitoin matkaa Jekaterinburgista Irkutskiin. Junamatka kesti kolme yötä ja kaksi päivää. Siinä alkoi olla jo matkanteon fiilistä! Tutustu muihin Trans-Siperia-kirjoituksiini täällä.
Lue lisää
Panun matkat 