Zakuska Pietarista

Hämmästys, innostus, ihastus ja ällistys. Kolmas käyntikerta nosti rakkauteni Pietariin uudelle tasolle; tuntui kuin olisin löytänyt kadoksissa olleen ystävän. Sitten edellisen visiittini olin vieraillut niin monessa muussa kaupungissa, että Pietarin lumo oli päässyt mielessäni hieman haalistumaan. En vain muistanut, miten maagisen matkakokemuksen synnyttävät kultaiset kupolit, uusklassiset rakennukset ja leveä Neva siltoineen.

Pietarin kauneutta korosti aurinkoinen sää. Tuuria oli selvästi matkassa, sillä reissua edeltäneet päivät olivat olleet kylmiä ja sateisia. Aurinko kuitenkin palasi näkyviin heti laivan irrotessa satamasta ja paistoi upeasti pilvien takaa. Kyllä kelpasi kuvata kannella muun muassa lintuja.

M/S Princess Maria osoittautui siistiksi alukseksi. Erityisesti kaikki yleiset tilat – baarit, ravintolat ja liikuntapaikat – olivat hyvässä kunnossa. Hyttikin oli puhdas, mutta kuluneisuuden huomasi selvästi. Aiemmin muilla reiteillä palvellut Mariahan on rakennettu jo vuonna 1981.

Buffet-ruokailuun fiilistä toi – mikäpä muukaan kuin – votkasnapsi.

Aamulla merimaisemissa riitti ällisteltävää. Pietarin valtava satama-alue vyörytti esiin yksityiskohtia yksityiskohtien jälkeen.

Pietariin päästyämme ryhmämme teki nähtävyyskierroksen bussilla. Pysähdyimme muun muassa Verikirkolla ja Red October -matkamuistomyymälässä, josta kerron lisää toisessa postauksessa.

Lisämaustetta Pietari-päivään toivat voitonpäivän juhlallisuuksien valmistelut. Sotilaat marssivat kaduilla ja Neuvostoliiton symbolit koristivat rakennuksia ja lyhtypylväitä.

Lopuksi ehdin kiertää keskustaa jalan kahden muun lehdistömatkalle osallistuneen matkabloggaajan – Kaukokaipuun Marinellan ja Curious Feetin Teean – kanssa. Triomme napsi ties kuinka monta sataa kuvaa samalla, kun otimme haltuun Pietarin keskeisiä huudeja.

Valitettavasti metroasemat jäivät ennakkosuunnitelmista huolimatta kuvaamatta. Aikaa päiväreissulla on kuitenkin varsin rajoitetusti. Korvaavaksi ohjelmaksi löytyi käynti koollaan ja kauneudellaan ällistyttävässä Iisakin kirkossa, jonka edestä lähtevät St. Peter Linen sataman ja keskustan väliä kulkevat shuttle-bussit.

Pietari-postaukseni jatkuvat myöhemmin tämän pienen alkupalan eli zakuskan jälkeen. Nyt puhutaan aika monen ruokalajin menusta, sillä kokkimme keräsi matkalla paljon inspiraatiota. Pysykäähän siis pöydän ääressä!

Kirjoitus on toteutettu yhteistyössä St. Peter Linen kanssa. Osallistuin toukokuussa yhtiön tarjoamalle lehdistömatkalle.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagram-matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa vetovastuussa ovat Destination Unknownin SatuKaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimellä lepanu.