Viimeisimmillä Pietarin-matkallani sain paitsi pikakertauksen kaupungin keskeisistä nähtävyyksistä myös kosolti ideoita uusista käyntikohteista. Yksi näistä on Nevalle, Luutnantti Schmidtin rantakadulle vuonna 2010 museoksi tuotu sukellusvene S-189 (C-189), jonka bongasin turistibussin ikkunasta. Aluksessa en siis ehtinyt vielä vierailla, mutta hankin museoveneestä tietoa jaettavaksi. Kadulle nimensä antaneesta luutnantti Schmidtistä puolestaan kertoo enemmän Wikipedia. 76 metrin pituinen S-189 valmistui…
Lue lisääPietarin vanhimmat asukkaat – Nevan rannan sfinksit
”Lumen peittämä sfinksi – harvinainen näky Egyptissä muttei täällä”, ajattelin viime Pietarin-matkallani, kun katsoin turistibussin ikkunasta Nevan rannan erikoisia asukkeja. Opas kertoi, että 3500 vuoden ikäiset sfinksit ovat viettäneet elämästään vasta pienen hetken Pietarissa. Venäjän valtio osti 1820-luvun kaivauksissa löytyneet patsaat Ranskan kautta, ja ne saapuivat Pietariin vuonna 1832. Kaksi vuotta myöhemmin sfinkseille valmistui sijoituspaikka Vasilinsaaren rannalle, Pietarin…
Lue lisääTuristibussilla pitkin Pietaria
Toukokuun Pietarin-lehdistömatkalla suuntasimme suoraan satamasta turistibussiin, joka ajelutti meitä muutaman tunnin ajan keskeisillä nähtävyyksillä. Oppaana toimi hyvää suomea puhunut vanhempi venäläinen rouva. Hän tarinoi vuolaasti: nähtävyyksien historia heräsi henkiin ihmisten tekojen, faktojen ja hieman vitsikkäidenkin tarinoiden kautta. Aivan koko aikaa ei tarvinnut bussissa nyhjöttää, vaan pysähdyimme Pyhän Nikolaoksen merikatedraalilla, Verikirkolla sekä Red October -matkamuistomyymälässä, josta ostin tyttärelleni maatuskan, kuten…
Lue lisääMaatuska – tuo tuliaisten tuliainen Venäjältä
Ensikosketukseni venäläiseen kulttuuriin sain lapsuudenkodissani asustaneelta maatuskalta. Isovanhempani olivat käyneet Neuvostoliitossa ja tuoneet perheelleni matkamuiston, josta arvelivat lapsenlapsienkin pitävän. Ja kyllähän minä ja kolme sisarustani maatuskasta tykkäsimmekin: vähän väliä ”puinen mummo tyttärineen” haettiin hyllystä leikkeihin, joissa ei kaihdettu koviakaan otteita. Ihme kyllä en muista maatuskamme koskaan vahingoittuneen. Sen kohtaloksi koitui vasta katoaminen muuton yhteydessä vuosia myöhemmin. Kahdella Venäjän-matkallani 2009 en…
Lue lisääZakuska Pietarista
Hämmästys, innostus, ihastus ja ällistys. Kolmas käyntikerta nosti rakkauteni Pietariin uudelle tasolle; tuntui kuin olisin löytänyt kadoksissa olleen ystävän. Sitten edellisen visiittini olin vieraillut niin monessa muussa kaupungissa, että Pietarin lumo oli päässyt mielessäni hieman haalistumaan. En vain muistanut, miten maagisen matkakokemuksen synnyttävät kultaiset kupolit, uusklassiset rakennukset ja leveä Neva siltoineen.
Lue lisääPäiväksi Pietariin
Starttaan tänään reissuvuoden 2014, kun nousen St. Peter Linen kutsumana M/S Mariaan ja seilaan päiväksi Pietariin. Kyseessä on lehdistömatka, jonne lähtee paitsi toimittajia myös bloggaajia. Muista matkablogeista mukana on ainakin Kaukokaipuu. Olen toimittajana työskennellessäni käynyt lehdistömatkoilla aiemminkin, mutta nyt kyseessä on ensimmäinen kerta, kun edustan matkalla omaa mediaani eli Panun matkoja.
Lue lisääKohti Mongoliaa
Päivän muisto 22.7. Neljä vuotta sitten Trans-Siperian-matkallani olin heittänyt hyvästit AEGEE-kesäyliopistoporukalle muutamia päiviä aiemmin Listvyankassa. Kaksi yötä tuossa erikoisessa kylässä vietettyäni siirryin yhdeksi yöksi Irkutskiin, jossa kohtasin liioitellusti ilmaistuna vuosikymmenen rankkasateen. Sade oli toki kova, mutta mitenkään dramaattiselta se ei olisi tuntunut ilman kaupungin huonosti toimivaa sadevesiviemäröintiä. Veden valtaamassa Irkutskissa minä ja suomalainen matkakaverini selvisimme…
Lue lisääPulahdus Baikaliin, Siperian siniseen silmään
Maailman syvin järvi Baikal huokuu mystiikkaa. Sen vesi on syvänsinistä ja veden päällä leijuu usein sumua. Jyrkät rantakalliot ja karut mutta vihreät niityt hellivät silmää. Baikal on Siperiaa parhaimmillaan, ja kesäaikaan sen hyisissä mutta putipuhtaissa vesissä kannattaa (ainakin yrittää) pulahtaa. Paikallisen sanonnan mukaan käsien kastaminen Baikaliin poikii yhden elinvuoden lisää, jalkojen upottaminen viisi ja uiminen…
Lue lisääIrkutskista Olkhon-saarelle
Varhain aamulla 14.9.2009 seisoin Irkutskin rautatieaseman laiturilla. Olin juuri astunut ulos junasta, jossa olin nukkunut kolme viimeistä yötä. Tunne oli epätodellinen paitsi väsymyksestä myös jo taitetun matkan pituudesta. Mielessäni jyskytti kysymys, tässäkö tämä nyt oli. Kilometreissä mitattuna suurin osa Trans-Mongoliasta oli nimittäin jo takana päin, mutta päivien osalta ei. Viikko Baikalin seudulla sekä kaksi Mongoliassa odottivat…
Lue lisääSiellä jossakin Siperiassa
Päivän muisto 13.7. Neljä vuotta sitten taitoin matkaa Jekaterinburgista Irkutskiin. Junamatka kesti kolme yötä ja kaksi päivää. Siinä alkoi olla jo matkanteon fiilistä! Tutustu muihin Trans-Siperia-kirjoituksiini täällä.
Lue lisääIlmestys Jekaterinburgissa
Euroopan ja Aasian väliseltä rajalta Trans-Siperian-ryhmäni palasi Jekaterinburgiin. Ennen Irkutskin-iltajunaa aikaa jäi runsaasti vietettäväksi kaupungilla. Ryhmämme hajaantui, ja kiertelin keskustaa poikaporukassa. Aikamme tallusteltuamme huomiomme kiinnitti Venäjänkin mittapuulla näyttävästi pukeutunut nainen. Päätimme kysyä, suostuisiko hän kuvaan kanssamme. Ja kuinkas sitten kävikään? Taisi joukkomme kokea yhden matkan ikimuistoisimmista hetkistä!
Lue lisää