Kohvik Moon – huippuravintola yllättävässä ympäristössä

Kohvik Moon tarjoaa Tallinnan ravintoloista ehkä parhaan hinta-laatusuhteen.

Käväisin ennen joulua vaimoni kanssa Tallinnassa päiväristeilyllä. Reissumme tarkoituksena oli syödä mahdollisimman hyvin. Kartoitin eri vaihtoehtoja ennakkoon, ja lopulta voittajaksi valikoitui Viron 50 parhaan ravintolan listalla kymmenenneksi sijoittunut Kohvik Moon. Paikka tarjoaa modernia, venäläisvaikutteista ruokaa, eikä kohvikin eli kahvilan pidä antaa hämätä: nimestä huolimatta kyseessä on puhdasverinen ruokaravintola.

Sijainti ja ensivaikutelma

Kohvik Moon on päiväristeilijälle helppo valinta: se sijaitsee lähellä satamaa osoitteessa Võrgu 3, nippa nappa trendikkään Kalamajan puolella. Paikalle oli helppo löytää kävellen, mutta perillä jouduimme kysymään itseltämme, olimmeko varmasti tulleet oikeaan osoitteeseen. Moonia vastapäätä nimittäin sijaitsee hylätty talo, ja yleisestikin ränsistynyt ympäristö vaikutti epätodennäköiseltä paikalta huippuravintolalle. 

Olin varannut sähköpostilla kahden hengen pöydän, ja meidät otti vastaan ystävällinen naistarjoilija. Tullessamme (klo 14.30) ravintola oli lähes tyhjä, mutta varauskylttejä näkyi pöydillä runsaasti. Ruokailumme aikana ravintola täyttyikin hiljalleen, ja lähtiessämme paikka oli jo tupaten täynnä. Ainakin tuona lauantaina me olimme ainoat turistit, ja vaikutelmakseni jäi, että Moon on erityisesti paikallisten suosiossa.

Saimme nurkkapöydän aivan ikkunan vierestä. Pöydästämme näkyi mukavasti koko ravintolasali. Sisustus oli ensivilkaisulla maltillisen hillitty, jopa skandinaavisen niukka.

Tarkemmin katsoessamme aloimme kuitenkin huomata monenlaisia yksityiskohtia. Ikkunalaudalla komeili sekalainen seurue vanhoja kirjoja ja kattovalaisimesta roikkui kahvikuppeja. Ruokailun aikana puolestaan selvisi, että Moonin astiat ovat kaikki yksilöitä – ne eivät edustaneet mitään sarjaa. Kalamajan vaihtoehtohenkeen sopivasti ravintola vaikutti siis haalineen käyttöönsä kierrätysastiastoa ja -esineistöä.

Alkuruoat ja juomat

Pöytään istuttuamme tarjoilija vaihtui, ja nuori parrakas mies palveli meitä asiallisesti englanniksi. Päätimme syödä pitkän kaavan kautta eli kolmen ruokalajin päivällisen. Alkuruoaksi valitsimme snack-listalta täytettyjä venäläisiä piirakoita (pirozhki). Täytteitä ei mainittu listalla, koska ne vaihtuvat päivittäin. Tarjoilija kertoi, että päivän vaihtoehdot olivat ankka-porkkana sekä lohi-kaali. Hän ehdotti oma-aloitteisesti, että tilaisimme molempia ja piirakat puolitettaisiin valmiiksi keittiössä. Noudatimme neuvoa.

Piirakat eivät olleet varsinaisesti kylmiä, mutta eivät lämpimiäkään. Taikina oli mukavan rasvaista, ja erityisesti ankka-porkkanapiirakka maistui erinomaiselta. Lohi-kaalipiirakkakin kelpasi, mutta ankka-porkkana oli selvästi parempaa.

Juomat tilasimme myös heti aluksi. Vaimoni oli alkoholittomalla linjalla, ja itse päätin juoda viinin sijaan olutta. Päädyin paikan kalleimpaan (5,5 €) olueen: belgialaiseen Rodenbach Grand Cruhun, jota oli pidetty viinitynnyrissä. Tynnyrin vaikutuksen huomasi selvästi: juoma maistui enimmäkseen oluelta mutta vivahti viiniin, ja sitä oli juotava hitaasti kuin viiniä.

Pääruoka

Pääruoan osalta päätin jatkaa ankkameiningillä ja tilasin ankanrintaa haudutetulla punakaalilla, kuivatuilla luumuilla, perunakakuilla ja hunaja-sitruunakastikkeella. Vaimoni puolestaan valitsi parmesankuorrutetun kananrinnan perunamuusilla ja kantarellikermakastikkeella. Pääruoat olivat hinnaltaan hyvin maltilliset ankan maksaessa 12 ja kanan 10 euroa.

Ennen pääruokia saimme vielä toisen alkupalan: hintaan kuuluvan leipälautasen, joka sisälsi itseleivottuja ruisnappeja, unikonsiemenleipää ja voita. Tätä alkupalaa voisi kutsuttua Kohvik Moonin nimikkotarjoiluksi, sillä viron moon on suomeksi unikko.

Pääruoat oli selvästi valmistettu laadukkaista aineksista, ja annokset olivat myös visuaalisesti näyttäviä. Ankka oli hieman kypsempää kuin odotin, mutta maku oli kerrassaan erinomainen. Kastikkeet olivat myös hyvin maukkaita, ja olimme miltei haltioissamme ruokien tasosta.

Jos jostakin pitää kritiikkiä antaa, niin annokset olisivat voineet olla aavistuksen suuremmat. Ankassani oli esimerkiksi vain yksi luumu ja yksi perunakakku. Toisaalta lihan ja kaalin määrä oli sopiva, eivätkä annokset varsinaisesti pieniä olleet; ennemmin niitä voisi luonnehtia tietyiltä osin niukoiksi.

Hieman yllättävää oli se, että kummastakin annoksesta löytyi yllätyskomponentteja, joita ei mainittu listassa mutta jotka asettelusta päätellen kuuluivat annokseen. Ankkani kastikkeessa oli granaattiomenan siemeniä, ja vaimoni kana tarjoiltiin valkosipulimarinoitujen tomaattien sekä herneenpalkojen kera. Meitä tämä ei häirinnyt, mutta allergisille yllätysainekset olisivat voineet aiheuttaa ongelmia.

Jälkiruoat

Jos pääruoat olivat kooltaan aavistuksen niukkoja, samaa ei voinut sanoa jälkiruuista, jotka olivat huomattavan tuhteja annoksia. Tilasin suklaajuustokakun vadelmajäätelöllä (5 €), ja vaimoni valitsi napoleonleivoksen puolukkahillolla ja kermalla (5 €).

Jälkiruoka-annokset olivat persoonallisia, etenkään suklaajuustokakku ei vastannut tyypillistä mielikuvaa juustokakusta. Jälkiruoatkin olivat maultaan erinomaisia, ja jälleen mukana oli yllätyskomponentteja. Tällä kertaa kyse oli juustokakkuni eksoottisesta hedelmäkastikkeesta.

Jälkiruokien kanssa tilasin kahvin (2 €) ja konjakin (5 €), vaimoni otti teetä. Kahvi oli selvästi tummapaahtoista, ja päällä oli minua miellyttävä paksu cremakerros. Kahvi oli hyvää, mutta luultavasti automaatilla valmistettua. Tee taas tarjoiltiin asiaan kuuluvasti pienestä kannusta ja lisäksi pöytään tuotiin hunajakulho.

Tuhdit jälkiruoat nautittuamme tulimme tulokseen, että pääruoat olivatkin loppujen lopuksi sopivan kokoisia; raskaamman pääruoan päätteeksi ei vastaavia jälkiruokia olisi jaksanut nauttia ilman pidempää taukoa.

Yhteenveto

Laskun loppusumma 53 euroa tuntui hyvin maltilliselta. Käytännössä olimme tyytyväisiä kaikkeen, ja ravintola nousi kertaheitolla suosikiksemme Tallinnassa. Väitän, että hinta-laatusuhteeltaan Kohvik Moon on suurella todennäköisyydellä Tallinnan paras ravintola.