Jalkapallon MM-kisat Brasiliassa huipentuvat tänään finaaliin Saksa-Argentiina. Ottelun aion seurata kotisohvaltani toisin kuin edellisten kisojen aikaan, jolloin lähdin Puolan-opiskelijavaihtoni päätteeksi kuukaudeksi tien päälle Keski- ja Itä-Eurooppaan. Espanja-Hollanti-finaalin alla olin matkustanut vaimoni kanssa Gdanskista Poznanin ja Krakovan kautta Budapestiin, jossa yövyimme kaksi yötä paikallisen kaverini luona. Budapestissa vanhoja tuttuja asui enemmänkin, ja toisen kaverini seurassa päädyimme seuraamaan MM-finaalia erään…
Viimeisimmillä Pietarin-matkallani sain paitsi pikakertauksen kaupungin keskeisistä nähtävyyksistä myös kosolti ideoita uusista käyntikohteista. Yksi näistä on Nevalle, Luutnantti Schmidtin rantakadulle vuonna 2010 museoksi tuotu sukellusvene S-189 (C-189), jonka bongasin turistibussin ikkunasta. Aluksessa en siis ehtinyt vielä vierailla, mutta hankin museoveneestä tietoa jaettavaksi. Kadulle nimensä antaneesta luutnantti Schmidtistä puolestaan kertoo enemmän Wikipedia. 76 metrin pituinen S-189 valmistui…
”Lumen peittämä sfinksi – harvinainen näky Egyptissä muttei täällä”, ajattelin viime Pietarin-matkallani, kun katsoin turistibussin ikkunasta Nevan rannan erikoisia asukkeja. Opas kertoi, että 3500 vuoden ikäiset sfinksit ovat viettäneet elämästään vasta pienen hetken Pietarissa. Venäjän valtio osti 1820-luvun kaivauksissa löytyneet patsaat Ranskan kautta, ja ne saapuivat Pietariin vuonna 1832. Kaksi vuotta myöhemmin sfinkseille valmistui sijoituspaikka Vasilinsaaren rannalle, Pietarin…
Valkokylkinen M/S Ieva kiihdyttää kulkuaan, taakse jää Savonlinnan matkustajasatama ja hetken päästä ohitetaan jo Olavinlinnaa. Euroopan pohjoisin keskiaikainen kivilinna näyttää Saimaalta päin tavallistakin jykevämmältä. Entisaikain sotilaat ovat varmasti kokeneet monia epätoivon hetkiä tänne hyökätessään. Linnalta kurvataan Kyrönsalmen sillan ali aavalle Saimaalle, kohti lukuisia saaria ja salmia. Aluksen kaiuttimista neljällä eri kielellä kuuluva opastus peittyy yhtäkkiä jyhkeään…
Savonlinnan-matkani ensimmäisenä iltana, koulujen päättäjäispäivänä kävelin Seurahuoneelta Olavinlinnalle ja takaisin. Laskeva aurinko paistoi upeasti tummien pilvien takaa, ja silmä lepäsi taivaan väreissä ja kontrasteissa. Kyllä kelpasi paikallisen nuorison juhlia kesäloman alkua ja tämän turistin kuvata! Kuvauskalusto: M. Zuiko 17 mm F 1.8 + Olympus E-PL2, Nokia Lumia 1020 Lue lisää: Seitsemän vinkkiä Savonlinnaan >>
Kesällä 2004 rakkaus toi elämääni Savonlinnan. Vierailin silloin kaupungissa ensimmäistä kertaa, vaimoni sukulaisia tapaamassa. Keskustassa pyöriessäni kiinnitin huomiota torin laidalla, Saimaan rannalla sijaitsevaan Hotelli Seurahuoneeseen. Muistan ajatelleeni, että mahtaisi olla mukavaa yöpyä huoneessa, josta voi katsella Saimaan laineita aamun alkajaisiksi ja illan päättäjäisiksi. En voinut kuitenkaan mitenkään aavistaa, että ideani toteutuisi 10 vuotta myöhemmin osana Sokos Hotels…
Toukokuun Pietarin-lehdistömatkalla suuntasimme suoraan satamasta turistibussiin, joka ajelutti meitä muutaman tunnin ajan keskeisillä nähtävyyksillä. Oppaana toimi hyvää suomea puhunut vanhempi venäläinen rouva. Hän tarinoi vuolaasti: nähtävyyksien historia heräsi henkiin ihmisten tekojen, faktojen ja hieman vitsikkäidenkin tarinoiden kautta. Aivan koko aikaa ei tarvinnut bussissa nyhjöttää, vaan pysähdyimme Pyhän Nikolaoksen merikatedraalilla, Verikirkolla sekä Red October -matkamuistomyymälässä, josta ostin tyttärelleni maatuskan, kuten…
Sokos Hotels juhlii tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden kunniaksi hotelliketju lanseerasi 40 vuotta – 40 blogitarinaa -kampanjan, jonka puitteissa 40 bloggaajaa vierailee Suomen, Tallinnan ja Pietarin hotelleissa kesän aikana. Minut valittiin ohjelmaan mukaan, ja viime viikonloppuna yövyin vaimoni ja vauvani kanssa Savonlinnan Seurahuoneella lauantaista maanantaihin.
Helsingin Viikkiin minulla ei ole ollut varsinaista asiaa sitten pedagogisten opintojeni opetusharjoittelujen. Käynkin paikalla nykyään vain ohikulkijan ominaisuudessa, lähinnä vaihtamassa bussia matkalla muihin kaupunginosiin. Bussista toiseen hyppääminen Viikin Prisman ja yliopiston kulmassa on ainutlaatuinen kokemus Helsingissä. Missään muualla Suomessa (eikä maailmallakaan?) bussipysäkkiä ei nimittäin vartioi viisimetrinen, autonrenkaista valmistettu gorilla.
Ensikosketukseni venäläiseen kulttuuriin sain lapsuudenkodissani asustaneelta maatuskalta. Isovanhempani olivat käyneet Neuvostoliitossa ja tuoneet perheelleni matkamuiston, josta arvelivat lapsenlapsienkin pitävän. Ja kyllähän minä ja kolme sisarustani maatuskasta tykkäsimmekin: vähän väliä ”puinen mummo tyttärineen” haettiin hyllystä leikkeihin, joissa ei kaihdettu koviakaan otteita. Ihme kyllä en muista maatuskamme koskaan vahingoittuneen. Sen kohtaloksi koitui vasta katoaminen muuton yhteydessä vuosia myöhemmin. Kahdella Venäjän-matkallani 2009 en…
Panun matkat 