”Lumen peittämä sfinksi – harvinainen näky Egyptissä muttei täällä”, ajattelin viime Pietarin-matkallani, kun katsoin turistibussin ikkunasta Nevan rannan erikoisia asukkeja. Opas kertoi, että 3500 vuoden ikäiset sfinksit ovat viettäneet elämästään vasta pienen hetken Pietarissa. Venäjän valtio osti 1820-luvun kaivauksissa löytyneet patsaat Ranskan kautta, ja ne saapuivat Pietariin vuonna 1832.
Kaksi vuotta myöhemmin sfinkseille valmistui sijoituspaikka Vasilinsaaren rannalle, Pietarin taideakatemian päärakennuksen eteen. Siitä lähtien sfinksit ovat tarkkailleet jalustoiltaan Pietarin elämää ja todistaneet niin tsaarinajan loistoa, vallankumouksen kuohua, Leningradin arkea ja sotakärsimyksiä kuin nyky-Venäjän nousua.
Myöhemmin samana päivänä kävin tervehtimässä sfinksejä myös kosketusetäisyydeltä, kun kävelin paikalle Kaukokaipuun Nellan ja Curious Feetin Teean kanssa. Faarao Amenhotep III:n hautaa muinoin vartioineet sfinksit näyttivät saaneen uuden elämän turistimagneetteina. Patsaiden ympärillä lähestulkoon kuhisi turistibussien tuomaa kamerakaulaista väkeä.
Varsinainen haaste oli ottaa sfinkseistä kuva ilman muita turisteja. Kun tavoite viimein toteutui, poseeraushalu tarttui myös minuun ja ikuistutin itseni toisen egyptiläisen kanssa.
Venäjälle täytyy antaa kiitosta siitä, että sfinkseistä on pidetty huolta. Patsaat näyttävät hyvältä ja pistävät ihmettelemään muinaisten egyptiläisten kädentaitoja. Suosio nähtävyytenä ei myöskään yllätä, sillä yleensä vastaavaa esineistöä löytyy museoista, ei keskeltä elävää suurkaupunkia.
Häiritsemään jää ainoastaan kysymys, pääsevätkö nämä ”karkotetut” koskaan palaamaan kotiinsa. Onko oikein, että keskeltä Pietaria löytyy pala toisen kansakunnan muinaishistoriaa?
Kirjoitus on toteutettu yhteistyössä St. Peter Linen kanssa. Osallistuin toukokuussa yhtiön tarjoamalle lehdistömatkalle.
Panun matkat 