Kuin joku olisi ripotellut sokeria pienoismallikaupunkiin.
Kuulosuojaimet korville, mikrofoni suulle ja turvavyö kiinni. Roottorin jyly käy korviin, nousun tärinän tuntee. Alas jää Kalastajatorpan ranta, ja helikopterin ikkunoista avautuu Helsinki.
Itämeren tytär. Kotikaupunkini.
Meri hallitsee maisemaa, ja tutut maamerkit erottuvat selvästi ilmasta. On kirkas tammikuun päivä, eivätkä pilvet haittaa näkyvyyttä. Lunta on vain ohuesti, kuin joku olisi ripotellut sokeria pienoismallikaupunkiin.
Erotan Suomenlinnan yksityiskohtineen. Katselen risteilyaluksia, bongaan voimalaitoksia. Lennämme yli keskustan kirkkojen ja Olympiastadionin. Asuintaloista jugendrakennukset miellyttävät silmää. Toimistopytingit näyttävät ilmasta paremmilta kuin maasta.
Lentokoneesta olen nähnyt suurkaupunkeja. Niihin verrattuna Helsinki on pieni ja metsäinen. Lennän Nordic Bloggers’ Experience -bloggaajien kanssa. Heille maiseman täytyy olla eksoottinen. Toivottavasti Helsinkiä tiivistävä uudisrakentaminen ei täysin tuhoa metsäalueita.
Mikrofonilla voisi kommunikoida lentoseuran kanssa, mutta emme juuri puhu. Kamerat räpsyvät, näitä hetkiä ei kannata vesittää juttelemalla. Kopteri kurvaa merellisen Itä-Helsingin kautta takaisin keskustan ja Töölön ylle. Olympiastadion häipyy taustalle kuin talviaurinkoon sumentuen. On tullut aika palata Kalastajatorpalle.
En ollut koskaan nähnyt Helsinkiä vastaavalla tavalla ilmasta. Lentokoneesta keskustan maisemat tuntuvat aina jäävän katveeseen.
Nordic Bloggers’ Experience avasi uuden perspektiivin kotikaupunkiini.
Yhteistyössä Nordic Bloggers’ Experience ja Rotorway. Olin mukana isäntäbloggaajana kansainvälisille bloggaajille järjestetyssä NBE Finland 2015 -tapahtumassa tammikuussa.
Panun matkat 