Osallistuin eilen työpaikkani tilaisuuteen Pihlajasaaressa. Matka vanhaan huvilasaareen, joka nykyisin palvelee ulkoilualueena, kesti Ruoholahden lauttapysäkiltä noin 10 minuuttia. Vaihtoehtoisesti paikalle voi ottaa lautan Kaivopuiston Merisatamasta.
Lauttamatka tarjosi katseltavaksi Länsi-Helsingin urbaaneja maisemia, joihin lukeutuvat muun muassa postmoderniin vivahtavat toimistorakennukset, voimalaitosten piiput ja Länsisatama risteilyaluksineen.
Perillä suuntasimme Pihlajasaaren ravintolaan, joka toimii vuonna 1883 valmistuneessa Villa Hällebo -huvilassa. Kävelymatkan aikana merelliset maisemat sekä idylliset hiekka- ja kalliorannat miellyttivät. Lähes paratiisinomaista tunnelmaa loi rantojen tyhjyys: toukokuisena maanantaina ei auringonpalvojia juuri näkynyt. Kesälomien aikaan Pihlajasaari – joka tunnetaan suosittuna juhannuksenviettopaikkana – lienee huomattavasti kansoitetumpi.
Vanha huvila oli valitettavasti paketoitu julkisivuremontin vuoksi, enkä siksi kuvannut rakennusta. Paikan terassin taas unohdin kuvata, vaikka se osoittautui huomattavan viihtyisäksi. Ruokia ja juomia nauttiessa sai ihailla seuraavaa näköalaa suoraan Suomenlahdelle. Yhtäkkiä tuntui helpolta ymmärtää, miksi Suomi näyttäytyy monelle ulkomaalaiselle eksoottisena matkakohteena.
Tilaisuuden tauoilla jäi aikaa kuljeskella enemmän Pihlasaaren metsikköisillä kalliorannoilla. Saaren havaitsin ilokseni hyvin siistiksi, roskia en huomannut missään. Ja sileillä kallioilla on varmasti mukava viettää eväsretkiä sekä ottaa aurinkoa merimaisemia ja ohikulkevia laivoja katsellen.
Hyvin hoidettu Pihlajasaari paljastui siis idylliseksi kohteeksi. Jouduin kysymään itseltäni, miten olin onnistunut aiemmin jättämään näin upean paikan lähes täysin vaille huomiota. Päällimmäiseksi jäikin tunne, että ”Pihliksessä” on ruvettava käymään useammin. Seuraavalla visiitillä voin esimerkiksi tutkia nudistirannastaan tunnettua itäistä Pihlajasaarta, nyt liikuin vain sillalla yhdistetyn kaksoissaaren läntisessä osassa.
Panun matkat 
Kauniita kuvia! Pihlajasaari on tosiaan todella viihtyisä paikka. Helsinki ja sen ympäristö tuntuu olevan mahtavan täynnä näitä 🙂
Kiitos, kuvat ovat kaikki Lumia 1020:lla otettuja. 🙂 Kyllähän Helsingin saaristo on todella upea paikka, olen tajunnut sen vasta viime vuosina. Vanha totuus siitä, että läheltä on vaikeampi huomata upeita juttuja kuin kaukaa, pitää siis erinomaisesti paikkansa.
Upeita kuvia Lumialla, ei sitä suotta ole kehuttu!!! Mua kiinnostaisi kauheasti lähteä pikniköimään eri saarille/rannoille mutta jestas ne on lintupelkoisille pahoja paikkoja. Pirun lokit…
Kyllähän tuolla Lumialla mukavasti kuvia ottaa. 🙂 Voi, varmasti ikävä tuommoinen pelko. Tsemppiä!
Pihlajasaaresta löytyy kyllä hienoja piknikpaikkoja. Juhannus pari vuotta takaperin oli ihmeen rauhallinen, tai ehkä valitsimme oman piknikpaikkamme huolella 😉
Ai, hyvä tietää. Mä katselin pari vuotta sitten Pihliksen juhannusmenoa laivalta. Näytti TODELLA täydeltä.