Katsellaan finaalipaikan kunniaksi parhaita matkakuviani

Panun matkat on paras matkakuvablogi -finalisti. Yleisöäänestys jatkuu 23.2. saakka.

Nokiaan sijoittaneet tapaavat keitellä Nokia-kahveja hyvien uutisten jälkeen. Itse sovelsin metodia tällä viikolla blogiharrastukseeni, kun sain kuulla, että Panun matkat on selviytynyt Supersaverin Travel Blog Awards -kisan finaaliin parhaan matkakuvablogin kategoriassa.

”Panun matkat -tsufeet” valmistin itsejauhamistani Kaffa Roasteryn Monsoon Malabar -pavuista. Hyvin tummapaahtoista, täyteläistä ja matalahappoista kahvia maistellessani kävin läpi matkakuviani ja valitsin otoksia tähän postaukseen. Löysin suosikkini lopulta sangen helposti, vaikka matkakuvakokoelmani käsittää kymmeniätuhansia kuvia. Jokaiselta reissultani kun on jäänyt muutamia suosikkeja, jotka riippuvat paraatipaikalla ”mieleni palatsin” käytävillä.

Päästän teidät pian palatsiini katselemaan kuvia, mutta ensin seuraa pieni pyyntö: äänestäkää minua parhaaksi matkakuvablogiksi! Travel Blog Awards -kilpailun voittaja nimittäin ratkaistaan äänillä, eikä aivan pieni äänisaalis enää riitäkään. Äänestys on avoinna 23. päivään saakka, ja äänestämään pääset klikkaamalla alla olevaa logoa. Huomaathan, että äänestämisen jälkeen saat Supersaverilta sähköpostiisi linkin, josta sinun pitää vielä vahvistaa äänesi.

Ja kiitokset äänestäsi! Ovet aukeavat. Suuntaamme ensin katselemaan otoksia Sarajevosta, jossa nappasin heinäkuussa 2010 yhdet kaikkien aikojen kuvistani. Tuolloin kameranani toimi Panasonicin LX-3, valovoimainen ja pitkän valotusajan salliva pokkari, joka loisti erityisesti pimeäkuvauksessa. Kamerani kykyjä hyödynsin muun muassa kaupungin parhaalla näköalapaikalla, Keltaisen linnoituksen kukkulalla.

Samaisella kukkulalla nappasin myös toistaiseksi parhaan ryhmäkuvani. Hyppyyn nousun hetki tallentui hienosti Bosnian kirkkaaseen kesäaurinkoon sekoittuneena. Tämä kuvani on jopa epävirallisesti voittanut valokuvauskilpailun: se lähetettiin nimissäni bosnialaiseen My Neighbourhood -kilpailuun pari vuotta sitten, mutta diskattiin tekijänoikeuden selvittyä. Kuva kuitenkin julkaistiin suostumuksellani – nimelläni ja naamakuvallani varustettuna – kilpailukuvista kootussa kalenterissa. Tapauksesta olen kertonut aiemmin täällä.

Jatketaan Balkanilla, mutta siirrytään Sarajevosta Serbiaan, jossa ikuistin yhden kaikkien aikojen suosikkimaisemistani samaisena kesänä. Elokuvaohjaaja Emir Kusturican kuvaustarpeisiin rakennetussa puisessa perinnekylässä Drvengradissa maisemat hivelivät silmää ja näkymät kantoivat kylän kukkuloilta kauas. Kuvauksellisin tunnelma syntyi kuitenkin puisista kulisseista, jotka kuvassanikin varastavat pääosan.

Balkanilta suuntaamme pohjoiseen: Saksaan, jonne tein lukuisia reissuja Puolan-vuoteni aikana 2010. Seuraava kuva tulee Leipzigistä, jossa vierailin Dresdenin jälkeen loka-marraskuun taitteessa 2010. Leipzigissä sijaitsee koollaan ällistyttävä Kansojen taistelun muistomerkki Völkerschlachtdenkmal, joka pidän yhtenä vaikuttavimmista näkemistäni nähtävyyksistä. Yöllä kiipesin puolimatkaan monumenttia ja annoin LX-3:ni tallentaa seuraavan näkymän kohti kaupungin keskustaa.

Dresdenissäkin harrastin yökuvausta. Kaupungin jälleenrakennetut barokkipalatsit ja kirkot hehkuivat upeasti yövalaistuksessaan. Kaikista Dresdenin-kuvistani suosikikseni nousee yhä uudelleen tämä näkymä kohti vanhaakaupunkia. Lisää hämäräkuviani Dredenistä löydät aiemmasta postauksestani Upea öinen Dresden.

Katsotaan vielä muutama kuva saksankielisen Euroopan historiallisista kaupungeista ja suunnataan Salzburgiin, jossa yövyin huhtikuussa 2010 osana ensimmäistä interreiliäni. Matkustin tuolloin junalla Saksan ja Itävallan kautta Poznanista Sloveniaan ja takaisin. Salzburgin maisemat tekivät mieleeni lähtemättömän vaikutuksen, kuten kommentoin Inkan postaukseen hiljattain. Pitkällä valotusajalla tallensin näkemäni myös jälkipolville.

Itävallasta otamme suunnaksi Puolan, jossa siis asuin vuoden ajan talvesta 2010 talveen 2011. Puolassakin tapasin liikkua kaupunkien yössä kuvaamassa. Jottei aivan pelkiksi maisemiksi menisi, otetaan mukaan ihmisiäkin. Wrocławissa ikuistin kukkakaupan tädin yötyössä toukokuussa 2010.

Toruńissa puolestaan kävin lokakuussa 2010, ja tuo keskiaikaiset muurinsakin säilyttänyt pieni kaupunki nousi hetkessä Puolan suosikkipaikkojeni kärkeen. Jälleen saivat LX-3:n pimeäkuvauskyvyt venyä äärimmälleen.

Toki kuvasin Puolassa myös päivänvalossa. Yksi ehdottomistani suosikeistani on Zamośćin historiallisilla puolustusmuureilla nappaamani otos, jossa auringonvalo käyttäytyy kovin kauniisti.

Jatketaan vielä Puolassa. Vaihdoin kamerani loppuvuodesta 2011 yhä käytössäni olevaan Olympuksen pikkujärkkäriin, E-PL2:een. Olympus oli selvä parannus LX-3:een verrattuna päivä- ja sisäkuvauksessa, mutta pimeäkuvauksessa kittilinssi ei tarjoa samaa laatua. Silti olen säästösyistä pärjännyt pelkällä kittilasilla näihin päiviin saakka, mutta muutaman viikon päästä tilanne vihdoin muuttuu, kun saan käyttööni valovoimaisen uutuusobjektiivin (M. Zuiko 25 mm F 1.8).

Parhaimmillaan toki kittilinssilläkin onnistuu hämärässä, kuten seuraavat kuvat marraskuun 2011 Puolan-reissultani todistavat. Eikö Varsovan yössä urbaani tunnelma pääsekin oikeuksiinsa?

Olympuksen valitsin kamerakseni erinomaisen jpg-prosessoinnin ansiosta. Toki kuvaan silloin tällöin rawiakin, mutta aikani ei tahdo riittää niiden käsittelyyn. Siksi haluan mahdollisimman hyviä jpg-kuvia, jotka ovat heti valmiita näytettäviksi. Olympus tarjoaa jpg-kuvajaalle vielä erinomaisia taidesuotimia, joilla saa ”photoshopattuja” tuloksia heti. Erityisesti pidän dramaattinen sävy -efektistä, jolla tein upeaa jälkeä Świebodzinissa niin ikään marraskuun 2011 Puolan-reissullani.

Olympuksen taidesuotimet tekivät hienoa jälkeä myös Kaunasissa viime keväänä sekä Portugalissa elokuussa 2012. Liettuassa tallensin samaan kuvaan rujoutta ja romantiikkaa, ja Portugalin Sintrassa vastinparin muodostivat mystisyys ja kaunis paikallinen arkkitehtuuri.

Kaupungin valojen ohella auringonlaskut ovat kuvaussuosikkejani. Portugalin Boca do Infernolla olen tallentanut yhden kauneimmista koskaan näkemistäni auringonlaskuista.

Toisen mieleeni painuneen auringonlaskun näin Helsingissä viime syksynä. Testailin tuolloin kuvauskalustoni vahvistukseksi hankkimani Nokian Lumia 1020:n kykyjä ja onnistuin heti ottamaan yhden elämäni kuvista. Pääsin sillä myös Nokian Ääni -blogin järjestämän Hämärän hetki -kilpailun parhaiden otosten joukkoon.

Lumia 1020 on osoittautunut hämäräkuvauksessa juuri niin tasokkaaksi laitteeksi kuin toivoinkin. Esimerkiksi tämänvuotisen Lux Helsingin kuvasin ainoastaan Lumialla. 1020 on myös tuonut uusia ulottuvuuksia kuvaukseeni. Tästä esimerkkinä toimii tapani kuvata ratikoita ja muita liikennevälineitä Smart Cam -toiminnolla.

Pysytään vielä hetki Helsingissä ja palataan aikaan, jolloin kuvasin LX-3:llä. Suuntaamme Olympiastadionille, jossa näin kahdesti livenä suosikkibändini U2:n elokuussa 2010. Ensimmäisellä keikalla Bono pysähtyi sopivasti eteeni poseeraamaan ja onnistuin ottamaan kaikkien aikojen potrettini. Kuva keräsi aikanaan myös mukavasti huomiota sosiaalisessa mediassa.

Ensimmäistä kertaa näin U2:n Lontoossa 2009. Tuolloin elin kuvauksessani vielä ”räpsyvaihtetta” eli tapasin vain nappailla kuvia sen kummemmin ajattelematta. Kameranikin oli heikohko superzoom. Wembleyllä päti kuitenkin vanha viisaus siitä, ettei pelkästään kamera tee kuvaajaa, sillä onnistuin heikollakin kuvauskalustolla ottamaan kuvan, jota pidän edelleen yhtenä parhaistani.

Lopuksi seuraa vielä toinen herkku ”räpsyajoiltani”. Samaisella superzoomilla otin tämän tanssikuvan Baikaljärven Olkhon-saarella kesällä 2009.

Iloisiin tanssitunnelmiin on hyvä lopettaa. Suosikkikuviani voit katsella lisää Flickrissä täällä. Mitä muuten pidit näistä? Soisitko näiden perusteella minulle voiton Supersaverin kilpailussa?