Pidin pari vuotta sitten äidinkielen kursseja lukiossa ja pyysin opiskelijoita pohtimaan eeppinen-sanan nykykäyttöä. Osa kertoi sanan kuuluvan arkikieleensä, ja osalle merkitys oli epäselvä. Itse olin pistänyt Facebookissa merkille, että eeppinen vaikutti muotisanalta.
Eeppinen on tarkoittanut suomen kielessä epiikkaan eli kertomarunouteen tai -kirjallisuuteen kuuluvaa, kertovaa. Viime vuosina englannin vaikutuksesta rinnalle on kuitenkin noussut merkitykseksi mahtava tai vaikuttava. Eeppisen taustalla muuten on muinaiskreikan έπος eli puhe, joka on antanut suomeen sanan eepos (laaja runomittainen kertova teos).
Entä miten eeppinen liittyy matkailuun? Instagram Travel Thursdayn kunniaksi jaan seuraavassa 10 eeppistä kokemusta matkoiltani maailmalla. Etenen uusimmasta vanhimpaan.
1. Fasnet-karnevaali Rottweilissa 2/2015
Helmikuussa Saksan Rottweilissa karnevaalikauden Narrensrung-paraati ällistytti. Koko kaupunki nautti karnevaalivapaasta, ja paraati alkoi maanantaiaamuna kello 8.00. Keskiaikaisesta kaupunginportista eli ”Mustasta portista” purkautui kaduille vuoroin Schwarzwaldin eri karnevaalihahmoperheiden ”narreja” ja orkestereja, jotka pitivät huolen siitä, ettei musiikki lakannut missään vaiheessa. Järjestelmällisyys leimasi hauskanpitoa: narrit liikkuivat kevyesti musiikin tahdissa tanssien ja tervehtivät yleisöä huolellisesti harjoitellulla hu-hu-huu-huudolla.
Organisoitu hauskanpito keskiaikaisessa kaupunkimiljöössä meni heittämällä luokkaan eeppinen matkakokemus.
2. Frankfurt kun taakse jäi 2/2015
Rottweiliin ja muille Schwarzwaldin karnevaaleille matkasin Frankfurtista. Kävelin ryhmääni odottaneelle bussille Squaire-kompleksista, joka käsittää juna-aseman, liiketiloja ja hotelleja. ”New Work Citynä” tunnetussa asema-aulassa lähtö tuntui eeppiseltä (post)modernin arkkitehtuurin ympäröimänä.
3. Talviauringon kultaama Helsinki helikopterista 1/2015
Tammikuussa toimin isäntäbloggaajana äskettäin Evento Awardsin voittaneessa Nordic Bloggers’ Experiencessä. Kuulaana aamuna nousin helikopterin kyytiin Munkkiniemen Kalastajatorpalta. Kuulokkeet ja mikrofoni päähän, kamera käteen ja ei kun ilmaan!
Lennon eeppisimpänä hetkenä aamuaurinko kultasi talvi-Helsingin. Kirkas aamu tarjosi täydelliset puitteet kokemukselle, joka esitteli minulle kotikaupunkini uudesta perspektiivistä.
4. Voitonpäivään valmistautuva Pietari 5/2014
Viime vuoden toukokuussa kävin Pietarissa juuri voitonpäivän alla. Toisen maailmansodan päättymispäivä 9.5. on Venäjällä massiivinen juhla. Päivään valmistautunut Pietari tarjosi näkyjä kuin toisesta todellisuudesta: sotilaat marssivat kaduilla ja Neuvostoliiton symbolit koristivat kaupunkia.
Eeppisistä Pietari-tunnelmista olen kertonut aiemmin täällä ja täällä.
5. Auringonlasku ”Paholaisen suulla” 8/2012
Vietin häämatkani Portugalissa, Cascaisissa, jossa sijaitsee upea luontonähtävyys: Atlantin aaltojen rantakallioon kovertama avoin luola, Boca do Inferno eli ”Paholaisen suu”.
Viimeisenä iltana tulin paikalle katselemaan auringonlaskua. Puna-kultainen taivas näytti upealta yli ainutlaatuisen kivimuodostelman, ja eeppinen tunnelma tallentui sisäisten silmieni eteen.
6. Pyöräilevä mies ja maailman suurin Jeesus-patsas 11/2011
Ehei, maailman suurin Jeesus-patsas ei sijaitse Riossa, Lissabonissa tai missään muuallakaan etelässä vaan Puolassa Świebodzinin pikkukaupungissa lähellä Saksan rajaa. 33-metrisen patsaan kohottavat yli 50 metrin korkeuteen kruunu ja jalustaksi rakennettu mäki. Patsas sijaitsee kaupungin laitamilla peltojen ympäröivänä. Lähes keskellä ei-mitään kohoava patsas on epätodellinen mutta vaikuttava näky.
Silkkaa eeppisyyttä edustaa kameraani tallentunut hetki, jona stereotyyppisen näköinen puolalainen mies pyöräilee patsaan ohi. Hän tietämättään auttoi minua ottamaan yhden vaikuttavimmista matkakuvistani.
Vieralustani jättiläisen juurella olen kertonut aiemmin täällä.
7. Leipzig Euroopan suurimmalta monumentilta nähtynä 10/2010
Jatkan jättiläisnähtävyyksien linjalla ja vien seuraavaksi Leipzigiin, jossa sijaitsee Neuvostoliiton mahtailevan arkkitehtuurin mieleen tuova muistomerkki. Tämä monumentti valmistui kuitenkin jo ennen Neuvostoliittoa, ja kyseessä on – ei enempää eikä vähempää kuin – Euroopan suurin muistomerkki. Völkerschlachtdenkmalina eli Kansojen taistelun muistomerkkinä tunnettu rakennelma on 91 metriä korkea, ja massivinen jalusta kätkee sisäänsä muun muassa näyttelytiloja.
Monumentin paikalla Napoleon otti yhteen liittoutuneiden joukkojen kanssa 1813. Napoleon kärsi tappion yli sadantuhannen miehen taistelussa ja joutui vetäytymään takaisin Ranskaan. Völkerschlachtdenkmal pystytettiin taistelupaikalle 100-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1913.
Kansojen taistelun muistomerkki hämmästytti minua niin, että tein Leipzigissä käydessäni paikalle kaksi visiittiä: päivällä ja illalla. Jälkimmäinen tarjosi enemmän eeppisyyttä. Monumentti näytti upealta iltavalaistuksessaan, ja patsaan puolivälin näköalatasanteelle pystyi kiipeämään myös aukioloaikojen ulkopuolella. Yksin korkeuksissa ihailin kaunista yö-Leipzigiä ja vietin paikalla hyvän tovin. Harvoin jos koskaan olen saanut pyöritellä ajatuksiani niin rauhassa niin komeassa miljöössä.
8. Pääsiäispupujen valloittama kauppakeskus Puolassa 4/2010
Pääsiäinen yllätti minut Poznanin Stary Browar -kauppakeskuksessa. Puskaradiotietoa vaille jääneenä en ollut varautunut eeppiseen pupuinvaasioon lainkaan. Lisää kokemuksestani täällä.
9. Mongolian hiekkadyynien huipulla 7/2009
Mongoliassa viettämäni kaksi viikkoa Trans-Siperian yhteydessä edustavat ehkä eeppisimpiä matkamuistojani. Yhtenä kohokohtana mieleeni jäi kiipeäminen Gobin suurten hiekkadyynien huipulle. Paikalle saapuessani kultaisena kimallelleet dyynit hämmästyttivät: ne ilmestyivät äkillisesti horisonttiin loputtoman tuntuisten arojen jälkeen. Majoituimme jurttaan ja valitsimme silmämääräisesti korkeimman dyynihuipun, jolle lähdimme kiipeämään.
Arviolta muutaman sadan metrin korkuiselle huipulle kiipeäminen oli raskasta, koska hiekka upotti joka askeleella. Hammasta purren kuitenkin pääsi eteenpäin yllättävän nopeasti. Huipulta avautuneet maisemat korvasivat nousun rasitukset, enkä ole koskaan tuntunut oloani niin pieneksi kuin Mongolian kultaisten dyynien huipulla.
Eeppistä, eikö?
10. Uin Baikaljärvessä, tienasin lisävuosia 7/2009
Baikaljärvi, maailman syvin järvi on eeppinen ja mystinen matkakohde. Lähes koskematon luonto ympäröi järveä, jonka vesi on kesälläkin jääkylmää, niin kylmää, että vanhan uskomuksen mukaan käsien kastaminen Baikaliin poikii yhden elinvuoden lisää, jalkojen upottaminen viisi ja uiminen peräti 25 – mikäli uimari ei kuole välittömään sokkiin.
Minä tienasin 25 lisävuotta – nyt kun vain tietäisi, minkä iän päälle ne tulivat. Suomalaisten miesten keskimääräiseen elinikään lisättynä ylittäisin tuolloin eeppisen 100 vuoden rajapyykin.
Tämä postaus on osa joka kuun ensimmäinen torstai vietettävää Instagram Travel Thursday -kampanjaa. Sen ideaan ja sääntöihin voit tutustua suomalaisten emoblogien kautta, joita ovat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Veera Bianca. Kuka tahansa voi jakaa sosiaalisen median kanaviin #igtravelthursday-tunnisteella tägättyjä valokuvia. Jos osallistut blogikirjoituksella, linkkaa postauksesi yhden suomalaisen järjestäjän blogiin. Minut löydät Instagramista nimimerkillä @lepanu.
Panun matkat 
Kieltämättä aika eeppisiä kuvia ja kokemuksia! 😉 Mieleenpainuvimpia olivat mielestäni Puolan Jeesus sekä Helsinki helikopterin kyydistä.
Tuosta eeppinen-sanan käytöstä oli meilläkin joskus opiskeluaikoina puhetta kirjoittamisen tunnilla. Eräs kurssikaverini oli käyttänyt harjoituskolumnissaan sanaa ”eeppinen”, ja ainakin siinä yhteydessä se särähti omaan korvaan. En siis käyttäisi sitä lehtikielessä, mutta blogitekstissä… Miksipä ei, jos se kuuluu omaan puhekieleen!
Kiva juttu, että avasit tässä hieman sanan etymologiaakin.
Tätä tekstiä ei olisi koskaan syntynyt ilman, että erehdyin pyörittelemään eeppistä päässäni. En minäkään sitä tosin vakituisesti käytä enkä ujuttaisi lehtijuttuun. Yksittäinen eeppinen saattaisi särähtää korvaan jopa blogitekstissä, mutta tässä jutussa siis koko homman rakentui tuon sanan ympärille. Se sattuu kuvaamaan näitä hetkiä täydellisesti. 🙂
Hyvin rakennettu! Minustakin tässä sana sopii konseptiin mainiosti. 🙂
Upeita hetkiä varmasti kaikki! Kiinnostava kyllä sanan etymologia. Käytän sanaa kyllä englanniksi arjessa, mutta suomeksi se ei oikein asetu suuhuni, en ole ehkä koskaan ajatellut sen käyttöä kummemmin.
Jooh, englanniksi ’epic’ on jopa ylikäytetty – ainakin niissä opiskelijapiireissä, joissa minä olen hengaillut. Suomessa eeppisessä on ehkä vähän semmoinen sävy, että tässä nyt väkisin valitaan erikoisempaa sanaa käyttöön. Tosin voihan se joillakuilla kuulua sanavarastoon jo niin vahvasti, että eeppinen tulee suusta spontaasti, kun tilanteeseen sopii. Mene ja tiedä.
Mongolian eeppisestä pariviikkoisesta olen kyllä hieman kateellinen, se on juuri nyt yksi mun isoista haaveista. Transsiperialla itään, silkkitietä pitkin takaisin länteen – siinä olisi mun täydellinen reissu just nyt. Kiva idea muutenkin tämä postaus! Jeesus-patsaskuva on myös makea. Pyöräilijät muutenkin on jostain syystä tosi kuvauksellisia kaikissa reissukuvissa, kumma juttu.
Tämä oli tämmöinen spontaani idea, joka tuli mieleen, kun pohdin Instaan heittämiäni reissukuvia yhdistävää tekijää. 🙂
Vau, Trans-S + silkkitie vasta olisikin reissujen reissu! Olen varma, että vielä toteutat sen jonakin päivänä.
Tuo Mongolia kolahti kohdalle minullakin, sinne olisi kova hinku. Ehkä vielä joskus… Ja eeppinen sana on täälläkin käytössä samaan tapaan kuin englannissa, mutta aika harkiten ja yleensä jos juttuun liittyy jotain ”ekstraa”, kuten parin viikon takaisella hiihtoreissulla missä kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Aiheesta kehkeytyi muuten keskustelu britti-mieheni kanssa, ja hän mainitsi kanssa että englannissa epic-sanan käyttö alkaa olla aika peruspuuroa. Vähän niin kuin ”awesome” jenkeissä. Ei ehkä nyt ihan mutta melkein!
Mä aion mennä Mongoliaan vielä joskus uudestaan. Käsittämättön upea maa… Tuon epicin käytön englannissa olen pistänyt merkille FB:ssa. On todella tavallinen, jopa ylikäytetty! Kiva että keskustelitte aiheesta. 🙂
Niin upeita kokemuksia kuin esittelitkin, minä jäin hymyilemään pupulaumalle. 🙂
Kyllähän ne hilpeitä veikkosia ovatkin. 🙂
Jestas tuota patsasta. Eipä kyllä ole käynyt edes mielessä, että Puolasta löytyy moinen! Myös Mongolian dyynit ja pulahdus Baikaliin on vähintäänkin eeppistä 🙂
Eivät taida suomalaiset – eivätkä muutkaan – tuota patsasta kovin hyvin tuntea. Olen tehnyt aiheesta kauan sitten postauksen: https://panunmatkat.com/2012/02/11/puola-jeesus-patsas/ Pitäisi itse asiassa päivittää tuo postaus ja muuttaa kuvat isommiksi.
Huikeita kokemuksia, ei voi muuta sanoa! Ja kyllä tuo Mongolia vaan kolahtaa muhun aina vaan – huh!
Sun täytyy kyllä ehdottomasti päästä joskus Mongoliaan!