Frankfurtista Schwarzwaldiin

Matkakohteena Schwarzwald edustaa suurta tuntematonta, eikä alueen suomenkielisistä matkakertomuksista ole runsaudenpulaa.

Schwarzwald eli ”Mustametsä” saa mielikuvat liikkeelle. Schwarzwaldin kinkku lienee kaikille tuttu, ja Schwarzwaldin kakku on suosittu herkku etelänaapurissamme Virossa. Vuoristoinen metsäalue sijaitsee Baden-Württembergin osavaltiossa Lounais-Saksassa ja tunnetaan myös käkikellojen kotina sekä monien Grimmin satujen tapahtumapaikkana. Matkakohteena Schwarzwald edustaa kuitenkin suurta tuntematonta, eikä alueen suomenkielisistä matkakertomuksista ole runsaudenpulaa.

Omalta osaltani korjaan tilannetta esittelemällä lähiaikoina schwarzwaldilaisia pikkukaupunkeja ja perinteitä, joihin tutustuin helmikuussa Saksan matkailutoimiston organisoimalla kierroksella. Aiemmin olen jo tehnyt kokemuksistani kaksi videobloggausta, jotka voit katsoa täältä ja täältä.

Schwarzwaldiin matkasin minulle entuudestaan tutun Frankfurtin kautta. Frankfurtissa vietin kolme päivää vuoden 2011 reililläni ja pidin kaupungista. Tuolloin blogini otti ensiaskeliaan ja sivusin hieman Frankfurtia parissa postauksessa. Suurin kirjoitustyö suuntautui kuitenkin Rantapallolle tekemääni Frankfurt-oppaaseen.

Jälleennäkemiseni Frankfurtin kanssa typistyi lounaaksi lentokentän viereisellä Squaire-rautatieasemalla, joka pitää sisällään erilaisia liiketiloja, toimistoja ja hotelleja. Modernin ja näyttävän rakennuskompleksin Paulaner in the Squaire -ravintola oli sisustettu perinteiseen saksalaiseen tyyliin ja henki tyystin ympäristöstään poikkeavaa tunnelmaa. Karnevaali- ja traditiokiertueen teemaan sopivassa miljöössä tilasin lihamurekeannoksen, jonka syöminen tuotti työtä jopa kaltaiselleni isolle miehelle.

Onneksi en ollut nauttinut mitään ylimääräistä lennolla ja kentällä, joten sain kuin sainkin valtavan annokseni syötyä. Itse asiassa kyseessä oli toinen kerta toden sanoi -tilanne. Vuosia aiemmin Hannoverissa en nimittäin jaksanut syödä illallista loppuun panimotoiminnastaan tunnetun Paulanerin ravintolassa.

Suomessa asuessa helposti unohtuu suuren maailman mittakaava. Mittakaava, joka on lukemattomille ihmisille tavallista arkea.

Lounaan jälkeen ryhmämme lähti Frankfurtista kohti Schwarzwaldia. Katselin ällistyneenä Frankfurtiin ajavia massiivisia autoletkoja, mutta Schwarzwaldin suuntaan vievällä moottoritiellä liikenne ei onneksi ruuhkautunut. Huomasin miettiväni, miten Suomessa asuessa helposti unohtuu suuren maailman mittakaava. Mittakaava, joka on lukemattomille ihmisille tavallista arkea.

Muutaman tunnin ajon jälkeen tiet kaartoivat jo Schwarzwaldiin. Huoltoasemapysähdyksellä nimi ”Mustametsä” konkretisoitui minulle ensimmäistä kertaa. Tiheä puusto blokkasi auringonvaloa, ja lämpötila oli laskenut useita asteita Frankfurtiin verrattuna. Kerrotaan, että jo roomalaiset nimesivät Baden-Württembergin metsäisen vuoristoalueen ”Mustaksimetsäksi”, eikä ensikokemukseni perusteella tarinan todenperäisyyttä ole syytä epäillä. Sen verran tummia varjoja tiheä puusto tuntui luovan.

Pian moottoritiet jäivät lopullisesti taakse. Ensin ajoimme läpi kylien ja peltojen, joiden taustalla komeilivat vuoret. Lopulta tiet muuttuivat serpentiineiksi, ylhäällä vuoristossa sijaitsi päämäärämme Schönwald. Upeiden maisemien lisäksi tunnelmaa nostattivat auton ”diskovalot” ja ensimmäiset rakennusten ulkoseinistä bongaamamme käkikellot.

Olen nähnyt Alpit useasti, mutta vasta Zum Ochsen vastasi mielikuvieni mukavaa vuoristohotellia.

Ajon viime metreillä oli ehtinyt tulla jo pimeä, mutta illan hämärässäkin Schönwald huokui idyllistä tunnelmaa. Majoituimme neljän tähden Zum Ochsen -hotelliin, joka nosti mieleen lapsuuteni matkahaaveen. Kauan sitten tapasin lukea Aurinkomatkojen esitettä ja haaveilla lomasta Itävallan Alpeilla, idyllisessä hotellissa. Sittemmin olen kyllä nähnyt Alpit useasti, mutta vasta Zum Ochsen vastasi vanhojen mielikuvieni mukavaa vuoristohotellia.

Ochsen ei ollut edes etäistä sukua ketjuhotelleille. Kaikki huoneet olivat keskenään erilaisia, ja sisustuksessa runsaat yksityiskohdat yhdistyivät perinteisen oloiseen maalaishotellimiljööseen. Huoneeni sijaitsi harjakattoisen talon ylimmässä kerroksessa. Kaartuva katto toi jälleen mieleen lapsuuteni, kasvoinhan harjakattoisessa omakotitalossa. Aamulla huoneesta aukenivat mukavat vuoristokylämaisemat, jotka eivät kuitenkaan havainnollistaneet, kuinka korkealla Schönwald sijaitsee.

”Schwarzwaldin keittiö ei ole pelkkää kinkkua ja kakkua, vaan alueen erikoisuudet ovat Keski-Euroopassa hyvin tunnettuja.”

Ochsenissa olisin viipynyt mielelläni pidempäänkin, mutta kunnon kiertomatkan henkeen lähtö koitti varhain aamulla. Kylpyläosasto jäi testaamatta, mutta neljän ruokalajin illallinen hotellinjohtajan kanssa tunnelmallisessa ravintolassa jätti mukavan muiston.

Schwarzwaldin keittiö ei ole pelkkää kinkkua ja kakkua, vaan alueen erikoisuudet ovat Keski-Euroopassa hyvin tunnettuja. Ochsenissa nautin illallisella muun muassa saksanpähkinäsalaattia sekä kahden kanan annoksen rösteillä, sienillä ja erilaisilla kastikkeilla. Aamiaiselta taas jäivät mieleeni marjoilla tuunatut jogurtit.

Ochsenia ympäröivät paksut kinokset, jotka näkyivät hyvin ravintolan ikkunoista. Maisemat, ruoka ja rauhallisuus tekivät oloni mukavaksi. Hyvin nukutun yön jäljiltä tuntui energiseltä jatkaa kohti seuraavaa etappia: käkikellojen pääkaupunkia Schonachia.

Mielen lepääminen vuoristossa ei ole pelkkä klisee.

Postaus on toteutettu yhteistyössä Saksan matkailutoimiston kanssa. Osallistuin helmikuussa perinteitä esittelevälle bloggaajamatkalle Schwarzwaldissa.