Valtava kellokoneisto tervehtii minua, kun astun sisään taloon, joka on oikeastaan yhtä kelloa. Tavanomaisia huoneita ei ole, koneiston edessä vierailijoille on varattu pieni tila täynnä käkikelloja ja muita matkamuistoja. Raskaat puiset rattaat pyörivät painojen avulla. Jonkinlaiset pillit tuuttaavat ilmoille mahtavan ”kukkuu, kukkuu” -äänen samalla, kun yläkerrassa asustava käki työntyy ulkoseinästä ulos. 150 kilon painoinen lintu kiiltelee talviauringon valossa. Näky on vaikuttava mutta huvittava.

Schwarzwaldin-kiertomatkani ohjelma on markkinoinut kirjaimellisesti talon kokoista käkikelloa maailman suurimpana. Paikan päällä Schonachissa väite on helppo uskoa, mutta nopea vastaus lähettämääni twiittin paljastaa, että läheisessä Tribergin kaupungissa sijaitsee vielä suurempi käkikello. Pian selviääkin, että täsmälleen ottaen olen moikannut ”maailman ensimmäistä suurinta käkikelloa”. Kömpelö suomennos viittaa siihen, että Schonachiin vuonna 1981 valmistunut kello piti kokoennätystä hallussaan yli 15 vuoden ajan, aina Tribergin jättiläiskellon rakentamiseen saakka.
Myöhempi googlettelu paljastaa, että maailman suurimmaksi käkikelloksi pyrkii useita ehdokkaita, mutta todennäköisin kärkikaksikko on näkemäni Schonachin kello sekä jo mainittu Triberg: maailman ”ensimmäinen suurin” ja ”nykyinen suurin” käkikello. Lopullinen totuus riippunee mittaustavasta, mutta netin konsensus tukee Tribergiä.
Entä miltä tapaamani jättiläiskello näyttää ja kuulostaa livenä? Sen paljastaa uusin videoni.
Postaus on toteutettu yhteistyössä Saksan matkailutoimiston kanssa. Osallistuin helmikuussa perinteitä esittelevälle bloggaajamatkalle Schwarzwaldissa.
Voi Panu, nyt vasta näin tuon videon ja voi että, se oli varmasti liikuttavin videobloggaus jonka oon viimeiseen sataan vuoteen nähnyt 😀 !! Ihana, tee ehdottomasti näitä lisää!
Kiitos. 🙂 Ja näitä tulee kyllä ehdottomasti lisää. 😉 Ja mukavaa muuten että sun matkablogi päivittyy taas!