Istun venäläisen UAZ-jeepin takapenkillä Mongoliassa heinäkuussa 2009. Avarien arojen päällystämättömillä teillä kulku on epätasaista, mutta horisontissa siintävissä vuorissa silmä lepää. Auton stereoista pauhaa jo tutuksi tullut mongolialainen popmusiikki, jonka mukana kuski Zanaa innostuu välillä laulamaan. Tunnelmassa aistii eksoottista hilpeyttä, mutta rikkumaton luonnonrauha odottaa vain ovenavauksen päässä.
Yhtäkkiä tyhjyyteen ilmestyy täytettä: näköpiiriin nousee avotemppeliä muistuttuva rakennelma. Pyydän Zanaata pysäyttämään ja ryntään tutkimaan muistomerkiksi paljastuvaa nähtävyyttä; Gobin-kiertomatkalla pysähdytään aina, kun maksava matkaaja haluaa. Muistomerkki tuntuu hillittömän kokoiselta keskellä ei-mitään. Erityisesti varsinaista muistomerkkiä ympäröivä buddhalaisten stupien kehä näyttää valtavalta.
Koska tulkki Bayaima osaa kertoa nähtävyydestä vain niukasti, se näyttäytyy salaisuuksien kaapuun verhoutuneena. Selväksi kuitenkin tulee, että paikka on omistettu hevoselle, tarkalleen ottaen 1700-luvulla eläneelle Arvagarkheer-ratsulle, joka oli aikanaan seudun hevosista nopein ja pidetyin.
Mongolialaiset nimeävät hevosensa värin mukaan. Heillä on satoja nimityksiä hevosten sävyille, ja kutakuinkin punaruskeaa merkitsevä Arvagarkheer komeilee paikalla patsaana, monumentin keskipisteenä. Sen luokse päästäkseen on kuljettava kahden eri portin läpi: ensin ohitetaan stupat ja sitten matalien metalliaitojen muodostama kehä, jonka ihmiset ovat ripustaneet täyteen sinisiä khadag-silkkihuiveja. Mongolialaisille sininen väri symboloi taivasta, ja seremonialliset khadag-huivit ilmentävät puhtautta ja laupeutta.
Mongoliassa buddhalaisuuden ja šamanismin harjoittaminen sekoittuvat, ja päättelen, että muistomerkin uskonnollisen merkityksen täytyy olla huomattava. Šamanismin läsnäolosta todistaa myös se, että paikalle on tuotu pitkä rivi hevosenkalloja, joihin on sidottu khadag-huiveja. Mongoliassahan hevonen on ollut ja on edelleen elintärkeä ihmisille, ja ilmeisesti hevosta kunnioitetaan myös šamanistisessa uskonnossa.
Vierailu muistomerkillä jää lyhyeksi, samoin kuvasato. Lähdön hetkellä vastausta vailla on kysymys, miksi monumentti on rakennettu. Myöhemmin saan selville, että oletettavasti muistomerkki on varsin tuoretta tekoa ja sen on rakennuttanut Arvaikheerin kaupunki, joka on saanut nimensä Arvagarkheer-hevosen mukaan. Seuraavaksi suuntaamme yöpymään tuon legendaarisen ratsun nimikkokaupunkiin, jossa majoitus järjestyy – missäpä muuallakaan kuin – jurtissa.
Panun matkat 
Mongolia on tällä hetkellä haavekohteiden TOP3:ssa. Someday!
Suosittelen lämpimästi! Multa saa vinkkejä. 😉
Joutuu vaan ehkä hetken odottaa, jotta pääsee junailemaan halki Siperian minin kanssa tai ilman 🙂
Ymmärrän. 😉 Itse ehdin tehdä Trans-Siperian ja Mongolian ”pois alta” ennen vanhemmuutta, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että joskus lähden vielä uudestaan. Ehkä vaikka lapsen kanssa, kunhan hän hieman kasvaa. 🙂
No johan on muistomerkki! Mielenkiintoinen paikka kerrassaan. Mongolia kiinnostaisi kyllä aivan vietävästi. Olen kuullut siitä niin paljon pelkkää hyvää.
Mongoliasta voi puhua pahaa ainoastaan, jos jumittuu pelkkään Ulan Batoriin. UB:ssakin oli kivaa, mutta on se kyllä karu kaupunki…
Vau. Varmasti totta tuo tyhjää mutta ei tylsää! Oliskohan ollut Geo-lehti missä ihan vasta oli teemana Mongolia ja niin silmiä hiveleviä kuvia aukeama aukeamalta ja todella mielenkiintoisia juttuja.
Ooh, pitäisi varmaan etsiä tuo lehti käsiini! Mongoliassa maisemat ovat aivan uskomattomat. Harmittaa, että tuolloin 2009 en osannut kuvata niin hyvin kuin nykyään ja että kameranikin oli niin huono silloin….
Panu, tää on aivan upea kirjoitus! Kiitos! Mongolia-kuume on ihan suoraan sanottuna järjetön.
Takaan, että Mongolia on sulle sopiva matkakohde! Se on hämmästyttävä maa, eli et kuumeile turhaan. 😉
Tosi hyvä juttu Mongoliasta. Tuli oikein mukavasti reissu mieleen. Näitä erikoisia muistomerkkejä, temppeleitä ym. oli ympäri maata pitkällä reissulla aika monia. Nuo karut maisemat, aivan mahtavia…
Kiitos! Joo, aina välillä puskevat muistot pintaan! Olen nyt tehnyt muutamia tällaisia pikkupostauksia kohtaamistamme satunnaisista nähtävyyksistä. Suunnitteilla on muuten laajempikin, moniosainen kertomus Gobin-kierroksestamme. 🙂
Mä en oo varmaan ihan heti Aasiaan asti lähdössä, mutta sitten kun menen sinne, niin Mongolia houkuttelis kyllä kovasti!
Suosittelen Mongoliaa, uskomaton maa! Ja pahoittelen automatiikkani puolesta, että viimeiset kommenttisi oli jostakin syystä merkitty roskaksi. Nyt asia on korjattu!