372,5 opintopistettä Helsingin yliopiston opintosuoritusrekisterissä, 180 Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun. FM-tutkintoon vaadittavat opintopisteet olen ylittänyt aikaa sitten, mutta oppiarvoni on yhä HuK. Matkaa maisteriksi on vielä parikymmentä sivua. Sen verran puuttuu gradusta.
Käytän kirjallisuustieteelliseen voimannäytteeseeni kaiken liikenevän ajan. Kirjoitan yliopiston kahvilassa ja kirjastossa. Pikkutarkka analyysi vaatii paljon lukemista ja ajattelua, työ etenee hitaasti mutta varmasti. Valmista tulee jouluksi. Silloin jätän työn esitarkastukseen. Samalla täytän 30 vuotta.
Yliopistossa aloitin heti lukion jälkeisenä syksynä 2004. Sain vielä niin kutsutun ikuisen opiskeluoikeuden, eli opiskeluaikaani ei ole rajoitettu. Yleissivistävien humanististen tieteiden opiskeluun on helppo uppoutua, ja olenkin suorittanut kaksi ylimääräistä sivuainetta. Opiskelijaelämässä olen ehtinyt kokea kaiken ainejärjestötoiminnasta kansainvälisiin tapahtumiin.
Välivuosia on mahtunut tämän matkan varrelle useampia. Kandiksi valmistuin 2008. Sen jälkeen työelämä on sekoittanut valmistumissuunnitelmat monta kertaa. Sukupolvelleni tyypilliset määräaikaisuudet ovat kuljettaneet milloin opettajaksi, milloin toimittajaksi.
Reilu vuosi sitten päättyi edellinen kokopäiväinen määräaikaisuuteni toimitussihteerinä. Tein silloin tietoisen päätöksen jättäytyä osa-aika- ja freetöihin ja palata opiskelijaksi. Aluksi haihattelin ajatusta pikagradusta, mutta lopulta ymmärsin, että tarvitsen projektiin enemmän aikaa.
Työelämässä olen editoinut kirjoja käsikirjoituksista painotuotteiksi ja työstänyt artikkeleja deadlinen valvovan silmän alla. Ulkoinen paine motivoi, mutta gradun tekeminen lähtee täysin itsestä. Yliopistolta ei huudella perään, jos Panusta ei kuulu.
Aikarajaton ja palkaton gradu-urakka oli pitkään liian helppo työntää syrjään muun tieltä. Vasta tietoinen ”kerran aloitettua ei saa jättää kesken” -ajattelu antoi minulle kipinän rauhoittaa elämääni niin, että saan saatettua gradun loppuun. Vaikka itseluottamus on toisinaan ollut koetuksella, prosessi on vahvistanut minua henkisesti.
Muistelen tätä elämänvaihetta vielä tarpeellisena kokemuksena.
Mainonnan ja yritysviestinnän opiskelua FM-tutkinnon ohessa
Puolassa asumisen jälkeen oli niin innostunut kansainvälisyydestä, että suunnittelin hetken aikaa täydellistä alanvaihdosta. Hakeuduin opiskelemaan liiketaloutta Haaga-Heliaan. Ajatukseni oli suuntautua kansainväliseen kauppaan ja palata Puolaan työharjoitteluun.
Yhden lukukauden raivoisan opiskelun jälkeen jätin tutkinnon tauolle, kun työelämä kuljetti toimitussihteeriksi. Pestin jälkeen päätin jatkaa Haaga-Heliassa samalla, kun kirjoitan gradua. Hylkäsin suunnitelmat alan vaihtamisesta ja valitsin suuntautumiseksi nykyistä työuraani tukevan mainonnan ja yritysviestinnän.
Opintojen näkökulma on eronnut sopivasti aiemmin tekemästäni ”raa’asta” toimitustyöstä. Käytännön projektit ovat opettaneet viestinnän suunnittelua ja analysointia, digitaalista mediaa sekä tapahtumien järjestämistä. Toisin sanoen bloggaajallekin hyödyllisiä taitoja.
Ensi viikolla alkavat viimeiset viestinnän kurssit ja opinnäytetyön tekeminen. Arjen ruuhkautuessa blogini ja some-kanavani voivat olla tavanomaista hiljaisempia, mutta jouluun mennessä helpottaa.
Sitten opinnot saavat riittää. Ainakin hetkeksi.
(Kirjoittaja ajatteli väitöskirjaa lyödessään viimeisen pisteen.)
Panun matkat 
”Kirjoittaja ajatteli väitöskirjaa lyödessään viimeisen pisteen.” Haha, niin tuttu tunne.
Naureskelin tällä viikolla, kun Facebook muistutti vuodentakaisesta päivityksestäni, joka liittyi silloin käsillä olleeseen valmistumiseeni Haaga-Heliasta. Hyvältä tuntui, mutta kappas vain, täällä sitä ollaan vuotta myöhemmin ja taas fuksina. Toki alanvaihdos ja uusien opintojen aloittaminen on ollut ihan suunniteltua, mutta silti voin niin samaistua tuohon fiilikseen, kun on täysin kypsä siirtymään kokonaan työelämään – ja samalla miettii kuitenkin jo jatko-opintoja.
Paljon tsemppiä loppurutistukseen!