Kun esikoiseni syntyi keväällä, päätin, että nyt riittävät kotimaisen kirjallisuuden yliopisto-opinnot. Viimeisen vuoden olin tehnyt ainoastaan töitä, eikä todellinen halu valmistua ollut iskenyt aiemmin. Koska työelämässä olen pärjännyt pelkkänä kandina ja muutakin mielekästä tekemistä (kuten tätä blogin kirjoittamista) on riittänyt, opintojen on ollut helppo antaa vain olla ja venyä. Ilmassa oli myös ollut tauon tarvetta, sillä olen paisuttanut tutkintoani kahdella ylimääräisellä sivuaineella ja ylittänyt opintopisteissä mitattuna maisteriin vaadittavan määrän jo aikoja sitten.
Keväisen päätökseni seurauksena voitin opintoväsymykseni, käärin hihat ja kävin hommiin. Heinäkuussa suoritin kotimaisen kirjallisuuden maisteriopintojen viimeisen tentin, ja nyt on edessä enää (tai oikeammin vihdoin) gradun loppuunsaattaminen – 370 opintopisteen jälkeen.
Graduuni olen saanut tukun uusia oivalluksia ja olen päättänyt paketoida työn ”professorille vientikuntoon” muutaman viikon intensiivisellä työrupeamalla. Hommassa onnistuakseni määrään itseni parin viikon bloggauskieltoon. Tulin tulokseen, että blogin suunnitteluun ja toteuttamiseen kuluva aika ja energia on ohjattava graduun – ja että tavoitteessa onnistun vain päästämällä hetkeksi täysin irti. Siksi kirjoitin tämän postauksen. Halusin kertoa teille lukijoille ja kanssabloggaajille, miksi hiljenen hetkeksi. Toisaalta tämä teksti toimii minulle muistutuksena siitä, että kun työskentelen nyt oikeasti tutkintoni eteen, pääsen myöhemmin syksyllä bloggaamaan vailla roikkuvien opintojen taakkaa. Se on ajatus, joka antaa voimaa!
Panun matkat 
Mun mielestä oli hienoa, että kirjoitit tästä ja kerroit tulevasta katkoksesta – ei sitten ihmetellä, että missä sun huikeat postaukset luuraavat. Eli oikein paljon tsemppiä loppurutistukseen!
Hyvää kannattaa odottaa, joten ota aikasi gradun parissa!
Kiitos kannustuksesta!
Paljon tsemppiä gradun tekoon! Täällä pakerretaan kans nyt alkusyksystä opparia kasaan töiden lomassa, joten saattaa bloggaus ja muu ylimääräinen jäädä kans hetkeksi. 🙂
Kiitos! ”Pahimman” vaiheen ajaksi kannattaa harkita irtautumista bloggaamisesta. Toisaalta bloggaaminen voi tarjota myös hyvää vastapainoa tutkimiselle…
Kaikki ihailu ja kunnia sinne päin – mahtavaa, että jotkut meistä pääsevät kokonaan eroon siitä taakasta! Tsemppiä rutistukseen!
Kiitos! Ei se nyt ihan vielä täysin valmiiksi tullut näiden kahden viikon aikana, mutta valoa tunnelin päässä näkyy jo. 🙂
Tsemppiä opintojen loppuunsaattamiseen! Voipi olla, että itsellänikin on edessä samanmoinen hiljaisuus sitten ensi keväänä viimeistään, kun hiki hatussa pakerran reilut kolme vuotta tauolla olleita opintoja pakettiin… Nimim. 102 noppaa taottavana toukokuun loppuun 2015 mennesä 😛 Saas nämä miten mimmin käy…
Ps. Tajusin varmaan alle kuukausi sitten, että sä oon Herra Sulhanen, ja että tiedän sut jo hääblogimaailmasta 😀 Vähän kesti näköjään… Terv. Palomiehen morsian (nyk. vaimo)
Oho, reilu 100 noppaa on kyllä melkoinen haaste tehtäväksi kahdessa lukukaudessa. Ei se mahdotonta ole, mutta bloggaaminen samalla voi olla varsin haastavaa…
Jep, vanhoja tuttuja ollaan. 🙂 Herra Sulhasen identiteetti ei ole ollut salaisuus enää pitkään aikaan, mutta salaisuuden avain löytyy ainoastaan täältä Panun matkoista – sulhasblogissani ei Panuun viitata millään lailla. Ehkä vähän hassu ratkaisu, koska linkkaamalla matkablogin sulhasblogiin olisin ehkä voinut moninkertaistaa kävijämääräni.
Jep, itse huomaan, että hääblogista virtaa edelleen todella paljon lukijoita matkablogin puolelle, mikä on kyllä huippujuttu 🙂
Kovasti onnea gradun näpyttelyyn, kyllä se siitä! Täällä kans kiristetään opiskelutahtia uuden pääaineen myötä. Innolla syksyä odotellen, saa nähä miten onnistuu kaiken yhteenniputtaminen… 🙂
Kiitos paljon ja tsemppiä sinnekin! Kyllä se siitä varmasti lähtee!
Näköjään tässä kännykällä kommentoidessa/säätäessä tuli tuo yks kommentti nimettömänä. Mutta minä se täällä vain huutelin 🙂
🙂