Piste yliopisto-opinnoille – blogi tauolla loppukuun

Kun esikoiseni syntyi keväällä, päätin, että nyt riittävät kotimaisen kirjallisuuden yliopisto-opinnot. Viimeisen vuoden olin tehnyt ainoastaan töitä, eikä todellinen halu valmistua ollut iskenyt aiemmin. Koska työelämässä olen pärjännyt pelkkänä kandina ja muutakin mielekästä tekemistä (kuten tätä blogin kirjoittamista) on riittänyt, opintojen on ollut helppo antaa vain olla ja venyä. Ilmassa oli myös ollut tauon tarvetta, sillä olen paisuttanut tutkintoani kahdella ylimääräisellä sivuaineella ja ylittänyt opintopisteissä mitattuna maisteriin vaadittavan määrän jo aikoja sitten.

Keväisen päätökseni seurauksena voitin opintoväsymykseni, käärin hihat ja kävin hommiin. Heinäkuussa suoritin kotimaisen kirjallisuuden maisteriopintojen viimeisen tentin, ja nyt on edessä enää (tai oikeammin vihdoin) gradun loppuunsaattaminen – 370 opintopisteen jälkeen.

Graduuni olen saanut tukun uusia oivalluksia ja olen päättänyt paketoida työn ”professorille vientikuntoon” muutaman viikon intensiivisellä työrupeamalla. Hommassa onnistuakseni määrään itseni parin viikon bloggauskieltoon. Tulin tulokseen, että blogin suunnitteluun ja toteuttamiseen kuluva aika ja energia on ohjattava graduun – ja että tavoitteessa onnistun vain päästämällä hetkeksi täysin irti. Siksi kirjoitin tämän postauksen. Halusin kertoa teille lukijoille ja kanssabloggaajille, miksi hiljenen hetkeksi. Toisaalta tämä teksti toimii minulle muistutuksena siitä, että kun työskentelen nyt oikeasti tutkintoni eteen, pääsen myöhemmin syksyllä bloggaamaan vailla roikkuvien opintojen taakkaa. Se on ajatus, joka antaa voimaa!

Lonnassa
Lonnan saarella blogiretkellä tämän kuun alussa. Lonnaan ja muihin matkajuttuihin palaan myöhemmin syksyllä.