Istun venäläisen UAZ-jeepin takapenkillä Mongoliassa heinäkuussa 2009. Avarien arojen päällystämättömillä teillä kulku on epätasaista, mutta horisontissa siintävissä vuorissa silmä lepää. Auton stereoista pauhaa jo tutuksi tullut mongolialainen popmusiikki, jonka mukana kuski Zanaa innostuu välillä laulamaan. Tunnelmassa aistii eksoottista hilpeyttä, mutta rikkumaton luonnonrauha odottaa vain ovenavauksen päässä. Yhtäkkiä tyhjyyteen ilmestyy täytettä: näköpiiriin nousee avotemppeliä muistuttuva rakennelma. Pyydän Zanaata pysäyttämään…
Lue lisää
Panun matkat 