Yhteistyössä Visit Sweden
Vuodentakainen reissuni Ruotsin Lappiin piti sisällään monta uutta urheilukokemusta. Seikkailullisten luola- ja jäätikköseikkailujen ohella kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni tuiki tavallista golfia. Björklidenin golfkentän elämyksellisissä vuori- ja järvimaisemissa ruska teki näkyvästi tuloaan. Ilmassa tuntui vielä häivähdys kesää, enkä osannut aurinkoisella golfkentällä lainkaan aavistaa, että vielä samana iltana syysmyrsky yllättäisi meidät vuoristovaelluksella. Golfin kannalta säät menivät toki oikein päin, ja ensimmäisestä pelikerrastani jäi hyvä fiilis.
Onko golf helppoa?
Golfista en ole ollut varsinaisesti kiinnostunut. Tiedän toki lajin julkkikset ja säännöt, mutta esimerkiksi koulussa en koskaan tarttunut tarjottuihin golfmahdollisuuksiin. Lapsena muistan myös ihmetelleeni golfia klassisella ”onko se lainkaan urheilua” -asenteella. Ruotsin Lapissa kokemani jälkeen voin kertoa, että kyllä golf urheilusta käy – ja haastavasta sellaisesta.
Golfin vaikeusasteen ymmärtää vasta lyömistä kokeillessaan. Björklidenissä meitä opasti paikallisen golfklubin Patrik, joka kertoi kattavasti lyöntitekniikasta ja auttoi alkuun. Opastuksesta huolimatta lyöminen tuntui vaikealta, eikä Björklidenin mäkinen kenttä tehnyt etenemisestä helppoa. Kokeilun tarkoituksena ei kuitenkaan ollut vakava peli. Lähinnä halusimme nähdä kenttää ja kokeilla pelaamista sivussa. Kuljimme reiältä toiselle ja suoritimme vain satunnaisia lyöntejä.
Meidän lehdistömatkalaisten suorituksista ei jäänyt kerrottavaa, mutta Patrik pystyi lyömään pallon hirmuisen korkealle ja pitkälle. Taitavan golfaajan näkeminen livenä hämmästytti. Myös luonnossa kaikki näytti helpolta kuin televisiossa, mutta omat yritykseni aiheuttivat lähinnä surkuhupaisan olon.
Innostuinko?
Ensimmäisen kokemukseni perusteella ymmärrän nyt paremmin golfin viehätyksen ja vaikeuden. Pelissä on helppo päästä alkuun ja nähdä oma kehityksensä, mutta taitojen kehittyminen on pitkä prosessi. Golfin aloittaminen on kuitenkin niin työlästä, että pieni innostus ei palannut kanssani kotiin. Voin myös hyvin kuvitella, että fiilis jollakin Espoon kentällä ei vertaisi vertoja Lapin elämyksellisyydelle. Arvostustani golfiin Ruotsin-kokemus kuitenkin lisäsi selvästi.
Kerta ei ollut ensimmäinen, kun matkailu on muuttanut mielikuviani.
Yhteistyössä Visit Sweden, jonka järjestämälle lehdistömatkalle osallistuin Björklidenissä syyskuussa 2015. Lue lisää golfista ja muista Björklidenin aktiviteeteista täältä.
Panun matkat 
Itse aikoinaan kiersin Eurooppaa golfkenttien perässä. Siinä missä muut meni Roomaan juomaan punaviiniä ja nauttimaan nähtävyyksistä, itse menin golfaan ja syömään korkeintaan illallisen Rooman keskustaan ja samalla katsoin hätäisesti jonkun nähtävyyden.
Varsinkin Etelä-Ruorissa sijaitsee maailmanluokan kenttiä ja oma suosikkini on Halmstadin vanha kenttä. Tulihan kerran juhannus vietettyä Drottningholmin golfkentällä kavereiden vetäessä viinaa vähemmän kuninkaallisesti koti-Suomessa.
Aika vähän tulee reissuilla enää pelattua, vaikka maailmanluokan kenttiä olisi lähettyvillä. Ehkä jossain vaiheessa vielä tulee golfkenttien perusteella varattua matkakohteet.
Tämähän on juuri sellaista elämää, josta olin kiinnostunut kuulemaan! Mielenkiintoista tuollainen golfin perässä matkustaminen.
Olen kokeillut golfia kerran, ja kivaa se oli! Mutta hauskempaa musta oli vain läimiä sitä palloa harjoitus-/lämmittelykentällä (en tiedä oikeaa termiä, mutta sellainen kuitenkin, missä vain lyödään palloja kaukaisuuteen, heh!), kuin se varsinainen peliosuus. :–D Noissa maisemissa olisi kyllä hauska kokeilla uudestaan!
Maisemat tekevät golffarin!
Oi hitsiläinen näitä maisemia. Olen itsekin aina ollut sillä kannalla, että golf ja autolla ajaminen eivät ole oikeaa urheilua. Mutta jos maisemat ovat tuollaiset, voisin esittää pelaavani golfia vaikka joka päivä. Tai istuskelisin vaan muistivihkoni kanssa tuolla golfkentän laidalla maisemia ihailemassa ja inspiroitumassa. Laji itsessään ei siis vienyt mua Ruotsissakaan mennessään (olen enemmän minigolf-naisia), mutta tämä kenttä maisemineen on vallan huikea! Niin, ja Gia taitaa golfata. Ehkä? Luulisin.
Nämä maisemat olivat kyllä niin upeat. Lähtisin milloin vain takaisin, mutta en kyllä golfin vuoksi. 😀
Täällä yksi 15 vuotta golfia pelannut, ja nyt alkoi poltella kyllä tämä kohde! Vau, upea paikka kerrassaan! Lappi kiehtoo ja golf vieläkin enemmän, joten mainio yhdistelmä. Ja joo, aina saa selittää muille että golf on oikeasti aika rankkaa, etenkin jos kävelee sen 4 tuntia bägi selässä. 10 km kuitenkin tulee kierrokselle usein mittaa. 🙂
Kyllä mä uskon, että golf on rankkaa. Helposti vain kuvittelee muuta… Onneksi ennakkoluulot on tehty rikottavasti. Mielenkiintoinen noin pitkä golfharrastus! Tämän kokemuksen perusteella voin lämpimästi suositella pohjoisen kenttiä.
Noissa maisemissa golffiin taitaa tulla vähän samaa fiilistä kuin patikkareissulla Lapissa… Mutta silti taitaisin kuitenkin arvostaa erämaata ihan erämaana ilman golfrataa. Minua kun ei golf-kärpänen ole vielä purrut 😀
Erämaata löytyy ihan tästä kentän vierestä vaikka muille jakaa. Talvisin kentällä voi lasketella…