Yhteistyössä Visit Sweden

Vuosi sitten elin hyvin erilaista syksyä kuin nyt. Viimeistelin opintojani, tein töitä joustavasti ja ehdin panostaa bloggaamiseen ja matkailuun. Vuoden kohokohdaksi muodostui yhteistyössä Visit Swedenin kanssa tekemäni ruskareissu Ruotsin Lappiin ja Björklideniin.

Nyt kun matkasta on kulunut vuoden päivät, huomaan olevani nostalgisella tuulella. Muistot kaikkien aikojen ensimmäisestä Lapin-reissustani vyöryvät vastustamattomana virtana mielessäni. Kaipaan uutta syysmatkaa pohjoiseen ja ikävöin jylhiä järvi-vuoristomaisemia ja upeaa ruskaloistoa. Muistelen epäuskoisena extremen puolelle livahtaneita luola- ja jäätikköseikkailuja.

Ahtauduinko todella kapeaan Kåppasjokk-luolastoon ja selvisin takaisin ylös? Upposinko oikeasti railoon jäätiköllä ja selvisin siitäkin?

Uudenlaiset tunnetilat ja aiemmista poikkeavat fyysiset suoritukset jättävät vahvan muistijäljen. Muistan, miten poikkeavan tuntuisesti sydämeni löi railossa käymisen jälkeen. Sormissani tunnen yhä kalkkikiviluolan pinnat ja jalkojeni alla valtavat jäämassat.

Sekä luolassa että jäätiköllä jännitin, hetkittäin jopa pelkäsin. Voitin itseni, ja kokemukset auttoivat tunnistamaan äärirajani. Seuraavaksi voisin lähteä pohjoiseen rentouttavalle vaelluslomalle. Rakastan vuoristomaisemia. Vuoret rauhoittavat ja auttavat unohtamaan arjen kiireen ja paineet.

Pohjois-Ruotsi vuoret patikointi
Björkliden. Taustalla kuuluisa kahden vuoren ”half-pipe” Lapporten.

Paluu pohjoiseen ei ole kuitenkaan nyt mahdollinen. Teen työkseni intensiivistä yritysviestintää. Nautin päivittäisestä tekemisestä ja elän työunelmaani vielä hetken; perhevapaan sijaisuus ei kestä ikuisesti. Töitä on jäljellä, mutta uutta paikkaa on jo pakko etsiä.

Eräässä hakuprosessissa olen pitkällä. Uusi työ saattaa olla jo ovella tai sitten ei. Vaikka viestintäalalla tekevä löytää some-aikana varmasti free-hommia, perheellisenä kolmekymppisenä vakituisen työsuhteen etuja arvostaa päivä päivältä enemmän.

Pohjois-Ruotsi vuoret matkailu

Elämässäni syksy on tiennyt usein uusia alkuja tai vähintään tuonut jotakin täysin uutta. Viime vuonna tuo uutuus oli ensikosketus Lappiin, tänä vuonna toivottavasti uusi työ ja askel eteenpäin uralla.

Vuosi sitten Ruotsin syysmaisemat tekivät vaikutuksen jo lentokoneesta. Tiesin olevani pohjoisempana kuin koskaan enkä ollut aiemmin nähnyt vastaavaa luontoa. Maisemien karuus toi mieleen Siperian ja Mongolian, mutta kaikki näytti raikkaalla tavalla uudelta.

Kuten Trans-Siperian-reissultani tiesin, karu osaa olla kaunista. Ja kauneutta Ruotsin Lappi tarjosi pian yllin kyllin. Kiirunan maisemat lentokoneesta olivat vasta alku.

Lappi Ruotsi Kiiruna

Kiirunan kentällä pohjoisen pureva syysilma tuntui hyvältä keuhkoissa. Ryhmämme hyppäsi autoon ja lähti ajamaan kohti Björklideniä.

Matkalla näimme Kiirunan valtavan kaivoksen sekä kaupungin rakennukset, jotka eivät enää kauan olisi niillä sijoillaan. Kaupungin keskusta on vaarassa romahtaa, koska kaivosyhtiö LKAB louhii rautamalmia yhä syvemmältä. Vajoamisvaarassa oleva kaupunki konkreettisesti siirretään pois kaivostöiden tieltä.

Hämmästyttävää, eikö?

Kiiruna lentokenttä

Kiiruna keskusta
Kiirunan kaivos ja keskusta.

Kiiruna matkailu

Matka Björklideniin kulki pitkin rantateitä. Kirkkaat järvet, vuoret ja orastava ruska miellyttivät silmää. Annoin kameran laulaa jo auton ikkunoiden läpi.

Viis lasien tahroista, näitä maisemia halusin tutkia myös jälkikäteen. Pohjoinen kietoi Itä-Stadin kundin välittömästi otteeseensa.

Pohjois-Ruotsi automatka

Ruotsi ruskamatka

Perillä Björklidenissä mäen päällä sijaitseva hotelli Fjället tarjosi perushyvän huoneen ja uskomattomat maisemat Torniojärven suuntaan. Tervetulofikasta nauttiessani valmistauduin tulevaan innolla, jännityksellä ja epärealistisin odotuksin. Edessä oli muutaman kilometrin vaellus ja luolaseikkailu.

Se luolaseikkailu, josta olen kertonut jo moneen kertaan. Luola, joka ei ollutkaan mikään korkeakattoinen tippukiviluola, jossa voisi kävellä rauhassa, vaan kapea käytäväverkosto, jossa joutui ryömimään, konttaamaan ja välttelemään virtaavaa vettä.

Luolaa edeltäneellä vaellusreitillä Torniojärven jylhät maisemat ja sateenkaari toivottivat ensikertalaiset tervetulleiksi Ruotsin Lappiin. Sateenkaarea katsellessani muistan ajatelleeni, miksi matkustan.

Uudet maisemat ja elämykset, itsensä haastaminen – maailmalta hankitut kokemukset inspiroivat minua pitkään.

Siksi kirjoitan tätä blogia usein jälkikäteen muistellen.

Sateekaari Torniojärven yllä Ruotsissa

Pohjois-Ruotsi vaellus

Ruotsin Lappi matka

Torniojärvi matka

Ruotsin Lappi matka
Hotelli Fjället sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessä luonnonkauniilla paikalla. Hotellilta avautuvat huikeat näkyvät Torniojärvelle ja Lapportenille.

Yhteistyössä Visit Sweden. Osallistuin lehdistömatkalle Björklidenissä syyskuussa 2015.

Posted by:Panu / Panun matkat

25 replies on “Ruotsin Lapissa rakastuin rantaan

  1. Tuossa Silverfalletin ja Torneträskin yhtymäkohdassa on hyvä käydä pulahtamassa kirkkaassa vedessä. Välillä kesäaikaan siihen on aivan ”jonoa” ja pitää peittää silmät kun hävyttömimmät pulikoivat alasti ilman minkään sortin ujostelua 😀

  2. Onkin upea! Minä kuulun niihin, jotka ovat ajaneet tuosta ohi paremmasta tietämättä. Lapin portti on kyllä sellainen, että siitä heti tunnistaa, missä ollaan. Abiskon pitäisi olla Ruotsin vähäsateisin paikkakunta, mutta kuvassakin näytti kostealta ja minun ollessani siellä satoi. Tuntuu siltä, että siellä on paljon enemmän tarjottavaa kuin silloin, kun 1990-luvun alkupuolella siellä kävin. Huono homma on se, että turakaiset löytävät sinne paremmin. Saamelaisten pitäisi kirota rantakivensä samoin kuin abot ovat kironneet Ayer’s Rockin, niin ihmiset eivät poimisi kiviä sieltä.

  3. Onpa upeat maisemat.

    Välillä mietin, että on ihan hyvä että jotkut luontokohteet on viitoittamatta ja vain paikallisten tiedossa, niin niissä säilyy se luonnonrauha.

  4. Seesteisen näköistä ja hyvin onnistuit kuvaamaan paikan tunnelmaa. Mä olin keväällä Ystadissa eli aivan Ruotsin eteläkärjessä, ja sielläkin kyllä oli mahtipontista rantaviivaa vaikka muille jakaa. Ei sitä tule ajatteeksi, jos vierailut rajoittuvat Tukholmaan, vaikka onhan siinäkin meri lähellä. Ruotsi on kaunis.

  5. Olisko törkeää kommentoida Ruotsista kertovaan juttuun, että Norjassa rakastuin rantaan 🙂 Mutta samantyyppisiä maisemia on Lofooteilla monessa kohdassa, etenkin pohjoisrannalla. Minulle henkilökohtaisesti tämä tällaiset rantanäkymät ovat paljon mielyttävämpiä kokemuksia kuin kansoitetut uimarannat!

    1. Kyllä, myös minulle – en kaipaa mitään turistirantoja. Tämä paikkahan on hyvin lähellä Norjaa, joten maisemissa on varmasti yhteneväisyyttä. Suon sinulle täysin Norjaan viittamisen ilon! 🙂

  6. Kaunis paikka ja ihanan seesteinen tunnelma. Aika ainutlaatuiselta kuulostaa ja näyttää, ei ihan se tyypillisin ranta. Hiljaisten rantojen ystävänä varmaan viihtyisin itsekin. Voin hyvin kuvitella että tuo olisi oiva paikka kirjoittaa sitä bestselleriä.

  7. Myönnettävähän se on, että kyllä tuossa maisemassa vaan on jotain! Ymmärrän hyvin, että siitä tuli sinulle niin tärkeä paikka. Todella kaunista pohjoisen luontoa. Täytyykin laittaa korvan taakse mahdollista visiittiä varten, jos joskus noille kulmille pääsisi.

  8. Onneksi menit ja jaoit vielä meille lukijoillekin palan tuosta kokemuksestasi! Todella kaunis tuo kivinen ranta. Olet onnistunut myös hienosti vangitsemaan kuviin tuon rauhallisen tunnelman, mistä postauksessa puhut.

    Ja siitä muuten olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, että matkailussa todellakin parasta ovat ne kohteet, joilta ei oikein edes odota mitään ja sitten ne pääsevätkin yllättämään täysin 🙂

  9. Mahtavia nuo kivet. Me lapsena heiteltiin aina lituskoilla leipäkivillä meren pintaa pitkin… ehkä tiedät mitä tarkoitan? Heti kun näin kuvan, ajattelin että oispas hyviä leipäkiviä 🙂 Kivat maisemat on ollut reissulla ollut.

  10. No onpa kyllä helmi. Kuinka moni tuosta kaahaa ohitse (minäkin ainakin pari kertaa) tietämättä koko paikasta. Ensi kerralla aion pysähtyä. Tosiaankin!

  11. Upeita kuvia ! Siis aivan huikeita, ja näkymätkin ovat todella huikeita ! Ihan tekisi itsekin mieli lähteä syksyllä Ruotsin Lappiin!

  12. Onpa hieno paikka ja vesiputoukset ovat kauniita. Viime syksynä niitä tuli nähtyä Kanadassa kyllästymiseen asti, mutta nyt kun käynyt valokuvia läpi, niitä on ollut taas mukava katsoa. Tykkään tuollaisesta liuskekivirannasta. Onneksi menit mukaan 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.