Yhteistyössä Visit Sweden
Matkailussa parasta ovat kohteet, joita ei tunne ennakkoon mutta joihin rakastuu ensisilmäyksellä. Ruotsin Lapissa Silverfallet-vesiputous rantoineen huumasi minut heti kauneudellaan, enkä tiennyt paikasta mitään etukäteen.
Lähellä kuitenkin oli, että rakastuminen olisi jäänyt kokematta.
Silverfallet oli vuodentakaisen Björklidenin-lehdistömatkan päätöskohde, josta reissuohjelma ei maininnut. Kovien olojen vuoristovaellukselta palattuani olin lepäämässä, kun mahdollisuus vielä yhteen kohteeseen heitettiin ilmoille. Ajattelin ensin olla lähtemättä, olinhan nähnyt vesiputouksia jo vaelluksellamme.
Voisiko jokin Silverfallet vielä tarjota uutta?
Henkilökohtainen paratiisi
Onneksi päätin viime tipassa lähteä matkaan. Silverfalletin rannalla koin oloni hämmästyttävän rauhalliseksi. Minusta tuntui kuin olisin löytänyt henkilökohtaisen paratiisini.
Tuntemuksistani kerroin tuoreeltaan viimesyksyisessä Bassoradion haastattelussa.
Rannalla sekä silmät että korvat lepäsivät. Silverfalletin putous kohisi jossakin taustalla, Torniojärven eli Torneträskin vesi liplatti ja tuuli humisi kevyesti. Äänimaisema rauhoitti, emmekä pilanneet tunnelmaa liikoja puhumalla. Ajattelin, että ympäristö olisi mitä täydellisin kirjoittamiselle. Vannoin, että aion palata paikalle, jos joskus kirjoitan kirjaa.
Ranta rakentui värikkäistä, veden sileäksi hiomista kivistä, joita monet käyvät keräämässä rannalta kotiinsa. Näkymät kohti kahden vuoren muodostamaa Lapin porttia eli Lapportenia tyrmäsivät kauneudellaan. Torniojärven kirkas vesi viimeisteli maalausmaisen kokonaisuuden.
Björklidenin pieni salaisuus
Silverfalletin kaunis ranta tuntui salaiselta. Paikkaa ei huomaa ohikulkevan E10-tien varrelta. Edes putouksen kohdalla, aivan Björklidenin rajalla sijaitsevalla pysähtymispaikalla ranta ei vihjaa olemassaolostaan.
Ranta jää näkemättä silloinkin, jos tyytyy vilkaisemaan Silverfalletia vain tien viereiseltä näköalapaikalta. Sileiden kivien väriloiston löytää vasta, kun laskeutuu alas Silverfalletin ympärillä siltoineen risteilevää tietä.
Laskeutuminen alas Torniojärvelle kannattaa. Vesi syöksyy voimalla kymmenien metrien matkan alas rannalle, ja putouksen ympärille mutkitteleva tie tarjoaa vaihtelevia näkymiä kuohuihin.
Kaupan päälle tulee ranta, jota miellyttävämpää en ole vielä kohdannut.
Yhteistyössä Visit Sweden, jonka järjestämälle lehdistömatkalle osallistuin Björklidenissä syyskuussa 2015.
Panun matkat 
Tuossa Silverfalletin ja Torneträskin yhtymäkohdassa on hyvä käydä pulahtamassa kirkkaassa vedessä. Välillä kesäaikaan siihen on aivan ”jonoa” ja pitää peittää silmät kun hävyttömimmät pulikoivat alasti ilman minkään sortin ujostelua 😀
Mietinkin, käykö paikalla paljon uimareita kesällä. Kiitos vastauksesta!
Onkin upea! Minä kuulun niihin, jotka ovat ajaneet tuosta ohi paremmasta tietämättä. Lapin portti on kyllä sellainen, että siitä heti tunnistaa, missä ollaan. Abiskon pitäisi olla Ruotsin vähäsateisin paikkakunta, mutta kuvassakin näytti kostealta ja minun ollessani siellä satoi. Tuntuu siltä, että siellä on paljon enemmän tarjottavaa kuin silloin, kun 1990-luvun alkupuolella siellä kävin. Huono homma on se, että turakaiset löytävät sinne paremmin. Saamelaisten pitäisi kirota rantakivensä samoin kuin abot ovat kironneet Ayer’s Rockin, niin ihmiset eivät poimisi kiviä sieltä.
Seuraavalla kerralla sitten visiitti. Sellainen tunne mulle jäi, että tästä on helppo mennä ohi paikkaa noteeraamatta.
Onpa upeat maisemat.
Välillä mietin, että on ihan hyvä että jotkut luontokohteet on viitoittamatta ja vain paikallisten tiedossa, niin niissä säilyy se luonnonrauha.
Kyllähän se on juuri noin! Pohjoista myös suojelee sijainti vielä ainakin jossain määrin.
Seesteisen näköistä ja hyvin onnistuit kuvaamaan paikan tunnelmaa. Mä olin keväällä Ystadissa eli aivan Ruotsin eteläkärjessä, ja sielläkin kyllä oli mahtipontista rantaviivaa vaikka muille jakaa. Ei sitä tule ajatteeksi, jos vierailut rajoittuvat Tukholmaan, vaikka onhan siinäkin meri lähellä. Ruotsi on kaunis.
Ruotsi on kyllä muutakin Tukholma ja Gotlanti – ja mitä me suomalaiset nyt tiedämmekään. Lueskelinkin postauksiasi Etelä-Ruotsista joskus.
Olisko törkeää kommentoida Ruotsista kertovaan juttuun, että Norjassa rakastuin rantaan 🙂 Mutta samantyyppisiä maisemia on Lofooteilla monessa kohdassa, etenkin pohjoisrannalla. Minulle henkilökohtaisesti tämä tällaiset rantanäkymät ovat paljon mielyttävämpiä kokemuksia kuin kansoitetut uimarannat!
Kyllä, myös minulle – en kaipaa mitään turistirantoja. Tämä paikkahan on hyvin lähellä Norjaa, joten maisemissa on varmasti yhteneväisyyttä. Suon sinulle täysin Norjaan viittamisen ilon! 🙂
Kaunis paikka ja ihanan seesteinen tunnelma. Aika ainutlaatuiselta kuulostaa ja näyttää, ei ihan se tyypillisin ranta. Hiljaisten rantojen ystävänä varmaan viihtyisin itsekin. Voin hyvin kuvitella että tuo olisi oiva paikka kirjoittaa sitä bestselleriä.
Myönnettävähän se on, että kyllä tuossa maisemassa vaan on jotain! Ymmärrän hyvin, että siitä tuli sinulle niin tärkeä paikka. Todella kaunista pohjoisen luontoa. Täytyykin laittaa korvan taakse mahdollista visiittiä varten, jos joskus noille kulmille pääsisi.
Onneksi menit ja jaoit vielä meille lukijoillekin palan tuosta kokemuksestasi! Todella kaunis tuo kivinen ranta. Olet onnistunut myös hienosti vangitsemaan kuviin tuon rauhallisen tunnelman, mistä postauksessa puhut.
Ja siitä muuten olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, että matkailussa todellakin parasta ovat ne kohteet, joilta ei oikein edes odota mitään ja sitten ne pääsevätkin yllättämään täysin 🙂
Aivan mahtavannäköinen paikka. Nuo kivet tuovat siihen jollain tavoin herkän ulottuvuuden. Kaunista.
Kiitos, mukava kuulla, että tunnelman kuvaus onnistui!
Mahtavia nuo kivet. Me lapsena heiteltiin aina lituskoilla leipäkivillä meren pintaa pitkin… ehkä tiedät mitä tarkoitan? Heti kun näin kuvan, ajattelin että oispas hyviä leipäkiviä 🙂 Kivat maisemat on ollut reissulla ollut.
Hih 🙂 Pakko kommentoida tähän, kun en muistanut ollenkaan noiden leipäkivien olemassaolosta. Heti kyllä tuli monet muistot mieleen, kun tämän luin 🙂
Tiedän kyllä. Klassista ajanvietettä. 🙂
Se hiljaisuus kruunaa tuollaiset paikat. Näyttää kyllä paikalta missä on helppo rauhoittua
Tosi hienoja nuo kuva, joissa nuo pyöreät kivet näkyvät etualalla. Muutenkin vaikuttaa upealta paikalta. Onneksi lähdit. 🙂
No onpa kyllä helmi. Kuinka moni tuosta kaahaa ohitse (minäkin ainakin pari kertaa) tietämättä koko paikasta. Ensi kerralla aion pysähtyä. Tosiaankin!
Onpa jotenkin jopa epätodellisen kauniin näköistä, tuo vesikin tuossa lähteessä on niin kirkasta, wow!
No onneksi lähdit matkaan! Aivan ihana tuo ranta ja nuo sileät kivet, eikä noissa muissakaan maisemissa ole valittamista. Upeita kuvia! Mihin tuo paikka sijoittuu kartalla?
Upeita kuvia ! Siis aivan huikeita, ja näkymätkin ovat todella huikeita ! Ihan tekisi itsekin mieli lähteä syksyllä Ruotsin Lappiin!
Onpa hieno paikka ja vesiputoukset ovat kauniita. Viime syksynä niitä tuli nähtyä Kanadassa kyllästymiseen asti, mutta nyt kun käynyt valokuvia läpi, niitä on ollut taas mukava katsoa. Tykkään tuollaisesta liuskekivirannasta. Onneksi menit mukaan 🙂