Mondon ja Imagen järjestämällä matkakirjoittamisen kurssilla opin, että kliseiden välttäminen ja tuoreet näkökulmat ovat kaikki kaikessa. Hyvä matkajuttu rakentuu kuin henkilökuva: kohteesta nähdään lähikuvaa, yleiskuvaa ja yksityiskohtia.

”Matkailujournalismi on paljon vaikeampaa, kuin miltä se näyttää. Oikeastaan jopa vähän vaativampaa kuin muu journalismi”, avasi Imagen päätoimittaja Heikki Valkama kurssin A-lehtien auditoriossa. Väitettään hän perusteli matkahetkien ohimenevyydellä: työt on tehtävä kohteessa kerralla niin hyvin, että kokemuksen saa siirrettyä lukijalle jälkikäteen kirjoitetussa tekstissä. Eikä siperialaiselta mummolta pääse kysymään tarkennuksia toisin kuin kotimaan haastateltavilta.

Säännön voi yleistää matkabloggaamiseen. Meidän bloggaajien missiona on välittää matkailutietoa kokemusten ja elämysten kautta. Tavoitteeseen on kuitenkin vaikea päästä ilman, että sortuu kliseisiin tai kertoo sen, mikä on kerrottu jo moneen kertaan. Näiden vaikeuksien selättämiseksi sain matkakirjoittajakurssin puhujilta kunnon työkalupakin. Sisällöstä osa oli klassikkovinkkejä ja hyviä muistutuksia, osa uusia ja inspiroivia käytännön neuvoja.

Seuraavassa esittelen pakin parasta sisältöä.

Arman Alizad: uteliaisuus, uskallus ja sinnikkyys vievät pitkälle

Arman on raivannut tiensä tähtiin päämäärätietoisuudella ja uskalluksella. Hän kertoi olevansa tavattoman utelias ja innostuvansa kaikesta, mistä pikkupojat tyypillisesti tykkäävät.

Pitää heittäytyä ja olla sinnikäs. Ja mokata saa, kunhan yrittää uudestaan. Välillä syntyy kuraa, välillä helmiä. Pääasia on, että kokeilee ja tekee.

Arman Alizad

Arman painotti kunnioituksen ja aidon kiinnostuksen osoittamista, kun työskentelee ihmisten kanssa. Hän kertoi yhä pitävänsä jokaista haastattelupyyntöä tärkeänä ja kiinnostavana. Asenteen hän toivoo välittyvän olemuksestaan.

Ja kyllähän se välittyy. Armanin työtä ja asennetta ei voi kuin arvostaa.

Kati Kelola: jutun kohde herää eloon aistimuksellisista yksityiskohdista

Mondon päätoimittaja lähti liikkeelle ajatuksesta, jonka pohjalta perustin Panun matkat keväällä 2011: matkakirjoittajan on muistettava, että matkajuttu ei ole yhtä kuin matkapäiväkirja. Matkapäiväkirjaa kirjoitetaan itselle, mutta matkajuttu tehdään lukijalle, jolle juttu täytyy ajatella palveluksena. On välitettävä tuore näkökulma. Esimerkiksi Eiffel-torni näköalapaikkana on totaalisen kulunutta, mutta viisi vaihtoehtoista näköalapaikkaa Pariisissa takaa huomion.

Tuoreet näkökulmat tavoitetaan hyvin tehdyillä taustatöillä. Juttu herää eloon yksityiskohdista, joiden tallentamiseen on kiinnitettävä huomiota. Kuvaa tai kirjaa kokemukset ylös: äänet, maut ja hajut. Tarkkaile myös ihmisten toimintaa ja ota kontaktia. Aktiivisuus kohteessa palkitaan.

Kun kirjoittamisen aika koittaa kotona, rakenna koukuttava tarina keräämästäsi materiaalista. Mieti, mikä on olennaista ja mistä lähteä liikkeelle. Ajattele vaikka, mitä kertoisit ystävällesi ensimmäisenä baarissa. Ole rehellinen: älä romantisoi, mutta näytä rosoisuutta vain, jos sitä ei voi olla huomaamatta kohteessa. Tarinan täytyy vastata todellisuutta ja faktat on tarkistettava. Aina. Jopa silloin, jos asian on kuullut oppaalta. Ihmisillä on taipumus kertoa asioista sinnepäin.

Matkailujournalismi

Pekka Hiltunen: älä sorru matkailukliseisiin, mene sieltä missä aita on korkein

Mondon toimituspäällikkö kertoi, miten kirjoittaja voi karsia pahimmat virheet teksteistään. Hänen 10 vinkkiään muuten löytyvät Imagen Twitter-tililtä.

Hiltunen painotti matkailukirjoittamisen kliseisyyttä ja kliseiden välttämistä. Käytä samassa jutussa yhtä adjektiivia vain kerran äläkä koskaan vie juttua lentokoneeseen. Kerro jotakin, mitä ei ole jo kerrottu. Muista, että matka syntyy hetkistä. Hetket ovat ainutlaatuisia. Kun ne välitetään lukijalle niin, että hän tuntee olevansa paikan päällä, juttu on onnistunut. Lisäksi kannattaa yllättää, rikkoa rakenne etenkin pitkässä jutussa keskivaiheilla esittämällä jotakin uutta.

Huomaa myös erityisesti bloggaajien tekemä perusvirhe: matkan kronologia ei ole hyvä runko jutulle. Ja kirjoittamisessa on oltava tarkka. Jos kirjoittaa esimerkiksi ”kastikkeen olevan taivaallista”, on osattava näyttää, mikä kastikkeesta tekee taivaallista. Usein Mondoon lähetetyt jutut palaavat kirjoittajalle juuri tarkentavilla miksi-kysymyksillä varustettuina.

Bloggaajille sopimaton vinkki oli välttää minäkerrontaa, jollei ole Juha Itkonen. Itkosen minämuotoiset matkailujutut muuten ovat erinomaisia. Esimerkiksi Itkosen uutta Oktoberfest-juttua lukiessani ajattelin, että näin minä haluaisin blogata. Bloggaajalle minämuoto on välttämättömyys, koska bloggaaja välittää kokemuksiaan ja havaintojaan. Pointti minäkertojan välttämisessä olikin, että omista ajatuksistaan vaikeneva minäkertoja ei ole hyvä minäkertoja. Blogeihin en kuitenkaan suosittele kolmannen persoonan kerrontaa. En koskaan.

Marinella Ruusunen: pelkojen voittaminen vie pitkälle

Kaukokaipuun Marinellan olen tuntenut lähes yhtä pitkään kuin olen blogannut. Marinella lienee Suomen menestynein matkabloggaaja, ja erityisen otettu olin, kun hän mainitsi Panun matkat yhdeksi inspiraationsa lähteistä. Välitän tässä samat terveiset takaisin: Kaukokaipuu innoittaa vastavuoroisesti minua.

Kaikkiaan seitsemän vuotta blogannut Marinella puhui matkabloggaamisesta vastapainona journalistiseen kirjoittamiseen keskittyneille Mondon puheenvuoroille. Hän korosti bloggaamisen olevan pitkäjänteistä työtä, jossa oma juttu löytyy ajan kanssa. Lisäksi verkostoituminen on tärkeää sekä kanssabloggaajien että matkailualan toimijoiden kanssa. Bloggaamisen parhaita puolia monille – myös minulle – onkin tutustuminen samanhenkisiin ihmisiin ja sellaisen kontaktiverkoston syntyminen, joka voi hyödyttää myös työelämässä.

Tärkein sanoma oli kuitenkin Armanin tapaan uskallus. Pelkojensa selättäminen kerta toisensa jälkeen kantaa lopulta pitkälle. On uskallettava julkaista ensimmäinen postaus, rohkaistuttava kokeilemaan uusia asioita niin kirjoittamisessa kuin reissun päällä.

Matkakuvaus
Palkittu matkakuvani. Etualalla kohde vangitsee huomion, taustalle jää klassinen nähtävyys.

Katju Aro: unohda zoom, ota omat jalat käyttöön

Olen oppinut viime vuosina kuvaamisesta paljon, mutta Mondon AD:n puheenvuoro valokuvauksesta jaksoi pitää kiinnostuksen yllä.

Jo tuntemiani perusvinkkejä olivat, että ruoka-annokset kannattaa kuvata suoraan ylhäältä päin ja että zoomailun sijaan on parempi käyttää jalkojaan. Omat kuvaustaitoni ovat muuten kehittyneet huimasti sen jälkeen, kun aloin liikkua vain kiinteäpolttovälisen objektiivin kanssa.

Ruoka-annokset kannattaa kuvata suoraan ylhäältä päin.

Matkakirjoittamisen tapaan matkakuvaus on vaativa laji monipuolisuutensa vuoksi. Matkakuvaaminen sisältää kaikenlaista kuvausta: maisema-, katu-, ruoka- ja henkilökuvausta. Maisemakuvauksessa kannattaa erityisesti muistaa, että ihminen kuvassa on hyvä mitta maiseman mittakaavalle. On siis mentävä lähemmäs, kuvaan on saatava jokin hallitseva elementti.

Matkajuttu tarvitsee monipuolista kuvaa: ensin laajoja näkymiä, jotka kuljettavat lukijan kohteeseen, sitten hiljalleen lähikuvia ja lopulta yksityiskohtia. Kuvakulmaa pitää myös vaihdella, eli kaikkea ei tule kuvata omien silmien korkeudelta. Usein valittu kuvakulma ja rajaus ovat kaikki kaikessa.

Muista klassinen keskilinjan sääntö: kiinnostavat asiat tapahtuvat keskilinjan molemmin puolin. Lisäksi kuvalle kannattaa ajatella etu- ja taka-ala niin, että edessä tapahtuu jotakin, joka herättää katsojan huomion. Myös kuviot – esimerkiksi ihmismassat – ovat miellyttävää katseltavaa, mutta parasta on, kun kuvio rikotaan. Esimerkiksi täyden parkkipaikan keskeltä voi löytyä tupakkataukoa viettäviä ihmisiä.

Kurssilta poistuin inspiroituneena, Twitter lukuisten viestien jäljiltä savuten. 100 euron hinnalle sai vastinetta. Päällimmäiseksi jäi tunne, etten halua tyytyä vain siihen, mitä olen jo tehnyt matkabloggaamisessa oikein, vaan haluan kehittyä edelleen.

Jatkossa siis uskallan lisää. Kokeilen kerrontakeinoja. Epäonnistun. Yritän uudelleen ja kehityn. Onnistun.

Posted by:Panu / Panun matkat

Puolassa asunut ja Trans-Siperian junaillut Panu intoilee Itä-Euroopasta ja lämpenee vähemmän tunnetuille matkakohteille. Matkalla tärkeitä ovat elämykset ja kokemukset: kosketukset paikalliseen kulttuuriin, tapahtumat, nähtävyydet ja hyvät näköalat. Pienen tytön isänä Panu arvostaa myös lähimatkailua ja tasokasta majoitusta.

35 replies on “Matkakirjoittamisen salat auki

  1. Kiitos tästä raportista Panu! Harmitti, kun en itse päässyt paikan päälle kuulemaan näin hienoja puhujia ja inspiroitumaan uusista kirjoitusideioista, mutta onneksi tämän koosteen kautta välittyi monta hyvää ja olennaista seikkaa 🙂

  2. Kiitos tästä kirjoituksesta, tästä sai paljon irti! Etenkin tuo kliseiden välttäminen ja tarkentavien kysymysten esittäminen itselle jo kirjoitusvaiheessa…

    Kuvasin itse reilun vuoden pelkällä kiinteäpolttovälisellä linssillä, mutta olen sittemmin siirtynyt takaisin zoomiin. Suurin syy taitaa olla, että kuvaan nykyään niin paljon luonnossa, ja zoomi nyt vaan on aika välttämätön jos haluaa saada lähikuvia eläimistä. Sen lisäksi maisemakuvauksessa laajakulmalinssi on ehdoton ja kulkee aina mukana vuoristossa.

  3. Kiitos todella paljon tästä tiivistyksestä :). Harkitsin paikalle tulemista moneen otteeseen, mutta se vain jotenkin jäi, joten on hienoa päästä kuulemaan, millaista siellä oli. Hyviä ja inspiroivia vinkkejä :).

  4. Erinomainen kooste! Tässä oli paljon hyviä tipsejä. Harmi, kun ei itse päässyt osallistumaan. Seurasin kyllä Twitteristä tilaisuuden antia.

  5. Kiitos Panu taas inspiraation ja informaation jakamisesta. Tosi hyviä neuvoja aloittelevalle bloggaajalle ja valokuvauksen harjoittelijalle.

  6. Hieno kooste eilisestä. Aioin jo eilen tulla nykimään hihasta ja kehumaan blogiasi, mutta kiire yllätti lopuksi. Upeaa sisältöä ja huikea ulkoasu!

  7. Kiitoksia Panu hyvästä koosteesta. En itse päässyt töiden takia täältä Itä-Suomesta asti sinne raahautumaan, niin kiva oli lukea keskeisiä käsiteltyjä asioita. Tuttuja asioita, kunhan osaisi vielä omassa blogissakin hyödyntää! 🙂

    1. Jep, kirjoittamisessahan tuppaa aina olemaan niin, että hyvät säännöt ja käytänteet ovat jossakin mielessä, mutta ne unohtuvat herkästi käytännössä. Siksi on hyvä muistuttaa itseään perusvinkeistäkin aika ajoin.

  8. Hyviä vinkkejä. kaikki bloggaajat vois opiskella itkosen tekstiä ja pyrkiä siihen sujuvuuteen ja todella unohtaa a) turhanpäiväiset kuvat ilman mitään kuvatekstejä ja b) sen minä, minä ja minä -jutun ja c) lentokonejutut niin blogien luettavuus olisi aivan toista luokkaa. Kiitos Itkos-vinkistä 🙂

  9. Lostava kooste, jota oli mukava lukea! Todella hyviä vinkkejä ja harmittaa, etten itse päässyt eilen paikalle kun olin koko päivän kiinni toisessa tilaisuudessa, jossa meillä tosin myöskin puhujana oli Arman, ja näyttää siltä, että samoista asioista olemme kuulleet: uteliaisuus, uskallus ja sinnikkyys!

  10. Minäkään en töiden takia päässyt paikalle, mutta tästä sun jutusta onneksi irtosi muutama ajatus, joita täytyy tarkkailla omien juttujeni osalta.

  11. Kiitos hyvästä koosteesta ja vinkeistä, Panu. Minäkin kuulun niihin, jotka olisivat palaneet halusta päästä paikalle, mutta työt estivät osallistumisen. Toivottavasti näitä järjestetään lisää – ja pian! 🙂

    1. Jutussasi näkyy toimittajan näkökulma. Itse esimerkiksi sivuutin pitkälti haastattelut ym. sisällön, joka ei ole niin relevanttia bloggaajalle. Tietysti bloggaaja voi ”kasvaa” toimittajaksi, eli hyvä että toit tuon puolen esiin. Itselleni toimittajataustaisena juttujen tarjoamainen ym. kuviot ovat selviä, mutta etenkään aloittelijoille eivät. Paras vinkki onkin se – voi yleistää muihinkin lehtiin – että helpointa on saada juttuja läpi vakipalstoille, joissa juttujen kaava on sama. Ja sitä kautta voi sitten osoittaa olevansa hyvä tekijä.

  12. Jes! Loistava kooste, tätä juuri kaipasinkin! Pirkon jutun luinkin jo ajat sitten, mutta tänne löysin tieni ensi kertaa vasta nyt. Harmitti kun en päässyt paikalle, mutta siihen sataan euroon olisi tullut lisää parintonnin lentojen hinnat. Paljon hyviä vinkkejä! Itse olen vasta viime aikoina alkanut kirjoittaa blogia sitä ajatellen, että joku saattaisi sitä jopa lukea. Eli näistä neuvoista sain paljon apua ja inspiraatiota, kiitos!

Vastaa