Koskaan ei ole väärä hetki ostaa kukkia elämäsi tärkeille ihmisille.
Puolan Wrocławin yössä vanhankaupungin värikkäät talot katselevat juhlijoita toukokuussa. Terassien humuun sekoittuvat yökerhoista kantautuvat rytmit, ravintoloissa nautitaan myöhäisiä illallisia. Kuljen juhlakansan joukossa yksinäisenä turistina kamera kaulassani. Yökuvaus on harrastuksistani rakkaimpia.
Vanhankaupungin aukiolla riittää kokoa, Wrocław on Puolan neljänneksi suurin kaupunki. Historiaa aistii täällä yölläkin, ja yli tuhat vuotta vanhassa kaupungissa tuntuu tuulahdus saksalaisuutta. Breslauna Saksan alla tunnettu Wrocław siirtyi takaisin Puolalle toisen maailmansodan jälkeen, ja historialliset rakennukset on restaroitu pikkutarkasti entiseen loistoonsa sodan tuhojen jäljiltä. Värikkäiden talojen joukosta erottuu komea kaupungintalo tai raatihuone, mitä nimeä haluaakaan suomeksi käyttää.
Aukion kulmassa käännän katseeni kaupungintalon hallitsemasta aukiosta sivuun. Yllätyn.
Kulmasta avautuu pienempi aukio. Se on kukkakojujen täyttämä, oikea kukkien tori. Näytän varmasti täysturistilta kamera käsissäni. Myyjät katselevat, mutteivät sano mitään.
Ohitseni kurvaa nuorehko mies. Alkoholin rohkaisemana hän haistaa tilaisuuden testata englannin taitojaan. Ilmiö on Puolassa yleinen.
– Koskaan ei ole väärä hetki ostaa kukkia elämäsi tärkeille ihmisille!
Nyökyttelen ja mumisen vastaukseni perisuomalaiseen tapaan. Pian mies jo huutaa jotakin kojulla päivystävälle vanhemmalle rouvalle. Puutteellisellakin puolan taidollani ymmärrän miehen kysyvän puolestani, onko ok, että turisti kuvaa.
Rouva vastaa myöntävästi, mutta pitää katseensa tiukasti maassa. Mies kehottaa minua kuvaamaan. Nappaan kuvan ja hyvästelen hänet kerrottuani, mistä olen kotoisin. Varon kuitenkin visusti paljastamasta vähäistä puolan taitoani. Haluan päästä jo jatkamaan kuvausretkeäni.
Puolalaisten auttamishalu jaksaa ilahduttaa, mutta suomalainen on suomalainen ulkomaillakin.
Arvatkaapa, olisinko itse kysynyt myyjältä kuvauslupaa.
Panun matkat 
Kauniita kuvia ja mukaansa tempaava kirjoitus! Puola on minulle täysin vieras maa, ensimmäisenä tulee mieleen vain hiilikaivokset. Täytyy korjata tämä aukko sivistyksessä ja lukea lisää kirjoituksiasi Puolasta!
Puola on erittäin paljon muuta kuin hiilikaivokset. 😉 Upea vanha kulttuurimaa, jossa historian monet kerrokset näkee ja tuntee!
Kaunis tuo Wrocław! Minulle on omilta matkoiltani jäänyt sellainen tuntuma, että kukkakaupat ovat meikäläisittäin tarkasteltuna erittäin yleisiä entisen itäblokin alueella. Ilmeisesti kauppa käy, kun kukkia myydään jopa yöaikaan.
Kulttuuri on erilainen, se selittää eron. Miehet oikeasti ostavat kukkia paljon naisille useammin kuin Suomessa. 🙂
Kaunis kaupunki! Kenelle mahtoi nuori mies ajatella kukkia vietävän näin myöhään illalla? Pitäisi Puolaan minunkin mennä. Lapsena olen ollut, mutta muistikuvat olemattomat.
Suosittelen. 😉 Kunhan huuteli. 😀
Niin tunnelmallinen postaus. Yökuvaus on kyllä kivaa, mutta haasteellista 🙂 En ole muuten kuullut tuosta kaupungista ennen. Sun postausten avulla Puola-tietous kasvaa joka kerta 😀
Kiitos!
Hihii samat sanat kuin edellisellä, sun avulla Puola-tietoisuus todella kasvaa. Se on hauska miettiä miten ja miksi me hurahdetaan johonkin tiettyyn maahan. Eihän sitä aivan osaa selittää.
Itse ihailin kukkakauppiaita tänä kesänä Tallinnassa ja mietin, että miksi kukat ovat meillä Suomessa niin hirveän paljon kalliimpia. Rakastan kukkia ja kukkakauppias oli lapsuuden toiveammattini. Halusin jo lapsena aina suunnitella kukkakaupassa kimpun itse valmiskimppujen sijaan.
Hyvä tunnelma tässä kirjoituksessa. Eipä arvannut varmasti kukkakojun rouva, kuinka paljon hänen putiikkinsa saisi pohjoisessa Suomessa huomiota vielä 🙂 Kaunis kuva!
Kiitos. Kaipa se vain menee niin, että joidenkin mestojen tunnelmassa tuntee olevansa ns. kotonaan ja sitten siitä innostuu.
Musta tuntuu, että meillä on vähän kaikki ylihinnoiteltua. 😦
Kuten muutkin ovat kommentoineet, Puola-tietouteni kasvaa blogisi ansiosta! Hyvä niin, sillä kuopuksemme kummit ovat paljasjalkaisia varsovalaisia, enkä tiedä heidän maastaan juuri mitään. Viime kesänä kiersimme Varsovan, Krakovan, Zakopanen ja pari pikkupaikkaa, mutta hyvin pintapuolinen raapaisuhan se vain oli.
Aika hyvähän settihän Puolaa tuo jo on! Kannattaa joskus suunnata myös Länsi- ja Pohjois-Puolaan: Wroclaw, Poznan, Gdansk jne.
Upeita kuvia! Todella tunnelmallinen kaupunki. Juuri katselin joulutori-matkaa ja yhtenä vaihtoehtona välähti Puola.
Erittäin kannatettava idea. Tsekkaa: https://panunmatkat.com/2011/12/20/puolanjoulutori/
Yökuvaus on kamalaa. Itse näkee värit hyvin, ja sitten kun katsoo mitä kortille on tallentunut…. : /
Mun tekniikka on toinen. Tungen itseni vain joka paikkaan, hymyilen, ja osoitan kameraa. Yleensä kaikki hämääntyy/ilahtuu ja ehdin näppäistä kuvan, ennen kuin kukaan alkaa poseeraamaan. Jos joku protestoi, en tietenkään kuvaa!
Hong Kongissa viimeksi kuvasin kukkatorilta varmaan 200 kuvaa.
Hyvä tekniikka! Olenkin katsellut, että kuvaat paljon ihmisiä. Itse en sitä juurikaan harrasta, mutta yökuvauksesta pidän ja usein myös onnistun. 🙂
Aika harvoin noita yökuvia tulee edes yritettyä, mutta ehkä pitäisi. Ja tosiaan, yllättävän haastavaa noiden pienten kysymysten esittäminen on, että saanko kuvata …
Ehdottomasti on! Yökuvaaminen on oikeastaan aika helppo oppia. 😉
Minäkin ihailen ihmisiä, jotka taitavat yökuvauksen salat. Voisit Panu kirjoittaa aiheesta jonkun vinkkipostauksen aloittelijalle? 🙂 Ihanan tunnelmallinen kirjoitus. Ja tuo alusta katsottuna toinen kuva on aivan mahtava tähtilamppuefekteineen.
Kiitos. 🙂 Olen sitä joskus harkinnut tyyliin ”näin opin itse hämäräkuvaamaan”, mutta vanha viholliseni aikapula on estänyt suunnitelmien toteutumisen.
Sen postauksen haluan lukea. Hankihan nyt nopeasti sitä aikaa sen verran, että ehdit kirjoittaa pikaoppaan parhaista vinkeistä! 🙂
🙂
Minäkin tykkään ihan hirmusesti noista kukkatoreista. Tallinnassa niitä aina ihailen. Tosin kuulin juuri viikko sitten äidiltäni, että nyt sinne oli tullut lappu että kuvaaminen kielletty. Höh.
No pöh. 😦 Mutta miten luulen, että kovinkaan moni ei sitä kieltoa noudata…
Niin totta -aina on hyvä aika ostaa kukkia. Itselläni ei ole tosin muuta vaihtoehtoa kuin ostaa niitä itse itselleni, sikäli jos aion niitä joskus saada :D. Ihanaa, että joku hallitsee yökuvaamisen. Minä en osaa sitä ollenkaan. Pitäisi varmaan ottaa itseä niskasta kiinni ja opetella :). Ei ole tullut vieläkään käytyä Puolassa koskaan. Tyhmää sinänsä, se kun ei olisi kovinkaan kallista. Täytyy korjata tilanne jossain vaiheessa.
Suosittelen lämpimästi Puolaa. Ja hämäräkuvaus ei oikeasti ole kovin vaikeaa. 😉
Ihana tunnelmallinen pieni tarina. En ole käynyt koskaan Puolassa. Ehdottomasti pitäisi. Kun joskus muinoin (ennen sosiaalista mediaa) olin Amsterdamissa töissä, paras ystäväni siellä oli puolalainen, ja nyt olen hukannut hänen jälkensä kokonaan. Harmittaa. Facebookin aikana sellaista ei enää tapahtu. Pitäisi itsekin ottaa kamera useammin mukaan yöllisille retkille. Eilen kyllä yritin kuvata auringonlaskun jälkeen myös kuutamoa, mutta koska ei ole jalustaa, kuutamokuvista tulee joko kauhean rakeisia tai muuten epätarkkoja.
FB on kyllä hyvä yhteydenpitoväline. Omatkin kansainväliset kontaktini olisivat karanneet pitkälti ilman Facea.
Kuun/taivaan kuvaamiseen kyllä tarvitsee jalustan lähes poikkeuksetta.
Pitäisi varmaan investoida siihen jalustaan seuraavaksi! Instagramissa olen ihaillut huikeita tähtitaivaskuvia, mutta voi olla, että kameranikaan ei niihin pysty edes jalustalta…
Tunnelmallinen kirjoitus! Tällaiset pienet hetket unohtuvat niin nopeasti, jos niitä ei tallenna. Ja tuo miehen letkautuskin pitää hyvin paikkansa, kaipa sitä elämänsä tärkeille ihmisille voi viedä kukkia vaikka keskellä yötä 😀
Kiitos! Yritän säilöä matkapäivistä paljon pieniä muistoja päähäni.
Puola oli todella positiivinen yllättys, erityisesti Krakowa on jäänyt lämmöllä mieleen. Eräs Euroopan lempikaupungeistani.
Julkisilla paikoilla en about koskaan kysy lupaa, sillä julkiset paikathan ovat lähtökohtaisesti… niin, julkisia. Joskus huomaa ihmisten väistävän kun kaivaa kameran eteen, tuolloin voi kohteliaisuudesta pyrkiä välttämään saamaan heitä kuviin.
Kaunis fiilis kirjoituksessa.
Krakova oli ensirakkauteni Puolassa, upea kaupunki!
Kuvaan minäkin surutta ihmisiä väkijoukoissa ym. tilanteissa, mutta harvemmin yksittäisiä ihmisiä.
Ihanan tunnelmallinen kirjoitus ja kuvat ovat upeita. Yhdyn Saanan toiveeseen hämäräkuvausvinkkipostauksesta!
Kiitos. 🙂 Toiveesi vastaanotettu.
Wroclav on minulle Puolassa ihan tuntematon paikka. KIvan jutun olit kirjoittanut – siinä välittyy ne pienet hetket, jotka mieleen jää. Itse kuvaan näköjään mieluummin mitä tahansa kuin ihmisiä, mutta jos sellainen kuvaan sattuu, luvan kyllä kysyn. Vanhemmat naiset (etenkin itä-Euroopassa ja Lähi-idässä) eivät useinkaan sitä lupaa anna, joten monta kuvaa on jäänyt ottamattakin…
Niin siis minäkin kuvaan normaalisti kaikkea muuta. 🙂 Ja kyllä, tällaiset pienet asiat tuppaavat jäämään matkoilta mieleen ja ne kantavat usein kivasti tarinaksi saakka.
Ihanan tunnelmallisia kuvia! Puola on houkuttanut jo pitkään, katsotaan josko ensi vuonna saataisiin se mahtumaan suunnitelmiin.
Pimeässä kuvaaminen vaatii kyllä ihan oman osaamisensa, enkä ole siihen kovin paljoa perehtynyt. Miehellä kulkee aina gorillapodi matkassa, Suomessa myös kunnon jalusta, ja niiden avulla saa aivan upeita otoksia.
Tuota ihmisten kuvaamista minäkään en ole oikein oppinut, tuntuu jotenkin häiritsemiseltä se luvan kysyminen ja ilman lupaa kuvaaminen taas väärältä. Tai tulee niitä ihmiskuvia napsittua, mutta julkisesti en yleensä laita esille lähikuvia ihmisistä, joilta en ole pyytänyt kuvauslupaa. Siksipä kai blogini keskittyy maisemakuviin 🙂
Totta, hämäräkuvaaminen vaatii omat tekniikkansa, mutta ne on helppo oppia. Jalusta mahdollistaa vaikka mitä, mutta ilmankin pärjää. Ehkä mun täytyy tosiaan tehdä se hämäräkuvauspostaus. 🙂
Mulla on vähän sama kuvaustyylin suhteen. Kuvaan voittopuolisesti maisemia. 🙂
Tunnelmallisia kuvia! 🙂 Tulee mieleen Gdansk, jossa on pariin kertaan käynyt, muuten Puola aika vieras maa.
Gdansk on oikeastaan aika omantyylisensä kaupunki, mutta kyllähän Puolan vanhassa arkkitehtuurissa on samoja piirteitä kaupungista toiseen.
Kyllä on tunnelmallisia kuvia, kuten tuossa edelläkin kirjoitetaan. Huomaa, että valokuvattua on tullut aiemminkin! Olen käynyt vain Varsovassa, mutta kivaa olisi mennä joskus muuallekin käymään.
On jotenkin kovin suloista, että jossainpäin maailmaa (tai siis Wrocklawissa) on yömyöhään(?) kukkakauppa auki!
Hienon näköiseksi blogi muuttunut!
Kiitos! Varsova on oikeastaan lempikaupunkini Puolassa, mutta ehdottomasti ei kannata jättää Puola-tuntemustaan vain Varsovan varaan. Se on kuitenkin oma lukunsa kokonsa ja erityisen rankan historiansa vuoksi.
Tunnelmallisia kuvia! Itselläkin yökuvaus on mieluisa harrastus, turhan vähän on siihen välillä reissuilla aikaa kuin on kavereiden kanssa liikenteessä 🙂 Todella upea tuo iso koko näytön kokoinen kukkakauppakuva, tekee todella vaikuttavan blogin sisääntulon – hienoa!