Ensimmäinen lento

Muistatko ensimmäisen lentosi?

Minä muistan elävästi, kun lensin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Olin 11-vuotias ja matkasin viikoksi Lontooseen isäni ja veljeni kanssa Finnairilla. Koneena piti olla McDonnell Douglas MD 80 -sarjalainen, mutta tilalle vaihtui tuntemattomasta syystä suurempi Airbus.

Lennon lähtö lykkääntyi, mikä sai mielikuvitukseni laukkaamaan. Ehdin kuvitella monenmoista koneen mahdollisista vioista, mutta lento sujui mukavasti. Koneessa tarjottiin lihapullia ja näytettiin Mr. Beania. Kokemus toimi hyvänä johdatuksena lentämisen saloihin, vaikka seuraavan kerran lensin vasta vajaan kuuden vuoden kuluttua kielikurssille Englantiin.

Ensimmäisen lentomatkani siis muistan kunnolla, mutta ensi kertaa lentokoneessa en ollut. Vuonna 1993 nimittäin osallistuin Helsinki-Vantaalla kotimaanlentojen uuden terminaalin avajaisiin. Tilaisuudessa myytiin lippuja puolen tunnin yleisölennolle, jolle perheeni päätti osallistua. Muistikuvani kattavat koneen sisätilat, nousun, laskun ja taivaan pilvimeren.

Jossakin vaiheessa epäilin muistijälkeni aitoutta, sillä lapsuuden tilannekuvat voivat olla epäluotettavia. Siksi varmistin kokemuksen todenperäisyyden isältäni. Myös tiukkojen turvamääräysten ja ekologisuusajattelun hallitsema nykynäkökulma vahvisti epäilystäni: tänä päivänä vastaavaa yleisölentoa on vaikea kuvitella.

Englanti blogi
Vuosia myöhemmin Lontoossa.

Tyttäreni ensimmäinen lento

Varhaisimmat lentomuistoni nousivat pintaan, kun kävin huhtikuun puolivälissä Hampurissa vaimoni ja yksivuotiaan tyttäreni kanssa. Tyttärelleni matka oli jo toinen Saksaan, mutta lentokokemuksesta muodostui ensimmäinen; aiemman yhteisen Saksan-matkamme teimme laivalla.

Kahden tunnin lento eläväisen sylimatkustajan kanssa jännitti etukäteen, mutta kaikki sujui paremmin kuin uskalsin toivoa. Lapselle annettiin lisävyö, joka kiinnitettiin omaan turvavyöhön. Vyö varmisti, ettei karkaamisesta ollut huolta.

Koneessa riitti yllättävän paljon ihmeteltävää pienelle – erityiskiitos Finnairille värikkäästä menusta, jota tyttäreni tutki mielellään. Paluumatkalla koettu turbulenssikaan ei pientä matkustajaa häirinnyt, taisi vain olla mukavaa.

Lapselle sai tuoda koneeseen omat ruoat. Lisäksi varustauduimme sopivalla lelu- ja kirja-arsenaalilla sekä kännykkään ladatuilla Muumeilla ja Pate-postimiehillä. Tylsää hetkeä ei ehtinyt tulla.

Lento sylilapsi

Lentokentällä lapsen kanssa

Helsingissä lapsimatkustajille on varattu oma portti turvatarkastukselle, mikä teki asiat helpoiksi ja nopeiksi ilman jonoa. Turvatarkastus sujui muuten normaaliin tapaan, mutta lapsen erikoistarvikkeet – kuten ruoat – käytiin tarkkaan läpi.

Hampurin lentokentällä löysimme kaikille erikoisryhmille yleisen turvatarkastuksen, jonka läpi pääsimme myös nopeasti. Käytänteet vaihtelevatkin kenttien ja lentoyhtiöiden mukaan, ja ne kannattaa selvittää etukäteen. Joillakin kentillä portille saakka pääsee lastenvaunuilla, mutta Helsingissä vaunut pitää aina laittaa ruumaan jo baggage-dropissa.

Jostakin syystä muuten Hampurin kentällä oltiin mennen tullen hyvin hitaita: mennessä matkalaukkujen tulo kesti tavanomaista pidempään ja tullessa baggage-dropin jono ja hitaus kävivät hermoille. Ylimääräinen odottelu taisi olla raskainta meille vanhemmille. Tyttäremme puolestaan juoksi mielellään avarassa terminaalissa…

Saksa blogi
Terveiset huhtikuisesta Hampurista. Kevät oli jo pitkällä.