Perlina di Castello – tyylikäs italialainen Savonlinnassa

Savonlinnan Seurahuone sai keväällä uuden ravintolan: italialaista ruokaa pääosin paikallisista aineksista valmistavan Perlina di Castellon. Sokos Hotels 40 vuotta – 40 blogitarinaa -kampanjassa testasin ”Linnan helmen” illallisen enkä pettynyt.

Perlina di Castello toimii Savonlinnan Seurahuoneen vanhalla puolella torin laidalla. Sijainti on keskeistäkin keskeisempi, ja paikalle on helppo löytää. Asiakkaat ottaa vastaan pieni terassi, jolta voi tarkkailla torin elämää. Ravintolasalissa huomion varastavat viinipullojen täyttämät hyllyt sekä aito italialainen parmankinkkuleikkuri. Keittiö on nykytyyliin avoin, ja sieltä kurkkaava puilla lämpiävä pizzauuni luo tunnelmaa.

Sisustuksen väreissä on kirjavuutta ja lämpöä, materiaaleissa hallitsee puu. Lisäksi sisustukseen kuuluu yksityiskohtia katosta roikkuvista makkaroista italialaisiin viinilaatikoihin. Helsinkiläisenä en voinut olla vertaamatta Perlina di Castellon tyyliä HOK-Elannon lippulaivaitalialaiseen Virgin Oil & Co:hon, jonka miljöötä hallitsevat myös viinipullot.

Vastaanotto oli asiallinen ja ystävällinen. Perheeni huomioitiin heti, ja avarassa salissa mahtui hyvin liikkumaan lastenvaunujen kanssa. Muita asiakkaita ei sisääntulohetkellä ollut paljon, mutta tilaa näytti riittävän niin, että täydessäkin salissa olisi selviytynyt vaunujen kanssa.

Meitä palvellut miestarjoilija vakuutti asiantuntemuksellaan. Hän esitteli ensin päivän annokset perusmenun ulkopuolelta ja suositteli sitten juomia. Tilasimme alkuun lasilliset hyvää italialaista kuohuviiniä sekä San Pellegrino -vettä, josta tarjoilija kertoi vuolaasti. Itse asiassa olisin tilannut Pellegrinoa ilman suositustakin, sillä arvostan tuon italialaisen mineraaliveden maun korkealle. Pellegrino tasapainottaa sekä ruoan että viinin makuja. Suosittelen!

Kuohuvan ja Pellegrinon kyytipoikana tarjoiltiin alkupala: marinoituja oliiveja ja leipää. Päätimme syödä pitkän kaavan kautta, ja alkuruoaksi tilasin vasikanpaistia ja tonnikalakastiketta rucolalla ja aurinkokuivatuilla kirsikkatomaateilla. Vaimoni taas valitsi kuohkeaa kurpitsakeittoa sekä aurinkokuivatuilla tomaateilla ja taleggio-juustolla täytetyn raviolin. Alkuruokia odotellessa oli hyvää aikaa lukea menusta ravintolan nimestä, jolle inspiraation on antanut Pohjolassa matkaillut italialainen tutkimusretkeilijä Giuseppe Acerbi (1773-1846).

Oman alkuruokani makuyhdistelmä osoittautui mieluisaksi uudeksi tuttavuudeksi, ja vaimoni ruoan maku oli myös kohdallaan. Annokset eivät myöskään olleet pieniä, ja mieleeni alkoi jopa hiipiä ajatus, miten pääruoan vielä jaksaa.

Pääruoaksi tilasin päivän annoksen: naudan ulkofileepihvin pecorino-juustokastikkeella, grillatuilla kasviksilla ja pariisinperunoilla. Vaimoni taas valitsi patatyyppisen annoksen: tattirisoton seurana tarjottiin pitkään haudutettua naudan paistia, salsiccia-makkaraa, oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja tomaattikastikkeessa. Myös pääruoka-annokset olivat huomattavan kookkaat, ja selväksi tuli, ettei Perlina di Castellosta poistuta nälkäisinä. Annosten suuruutta kyllä arvostan; viime vuosina olen kokenut useita huippuravintoloita, joissa annosten koko on ollut isolle miehelle liian pieni.

Pääruokienkin maku miellytti. Pihvini oli pyydetyn medium, juustokastike ja kasvikset hyviä. Ainoa moitteeni tulee pariisinperunoista, jotka eivät olleet huonoja mutta eivät myöskään kaupasta saatavia pakastetuotteita kummoisempia. Seikka korostui myös siksi, että olin sattumalta laittanut samalla viikolla pakastepariisinperunoita kotona.

Viinin suhteen sen sijaan seurasi onnistuminen: punainen Rocca del Dragone Aglianico sopi hyvin pihvin pariksi. Olisin kuitenkin toivonut, että viiniä olisi maistatettu eikä kiikutettu suoraan pöytään – olkoonkin, että olin viinin tuomisen aikaan varattuna vauvan hoidossa.

Vaimoni annoksen liha oli mureaa, risotto hyvää ja makkara maukasta mutta mausteista. Lopulta salsiccia-makkaraa päätyi paljon minunkin suuhuni, koska olen meistä kovempi syömään voimakkaasti maustettuja ruokia. Kokonaisuutena olimme pääruokiin tyytyväisiä sekä maun että ulkonäön puolesta.

Alkuruoka oli ollut erinomainen ja pääruoka hyvä, mutta kaiken kruunasi jälkiruoka. Espresson kanssa tilaamani mascarpone-vaniljavaahto metsämarja-balsamicosiirapilla marinoiduilla marjoilla ja kookoslastulla oli niin upea makuelämys, etten oikein osaa sanoin välittää kokemusta. Ehkä seuraava kuva kertoo vanhaan tapaan enemmän kuin tuhat sanaa. Annos nimittäin maistui juuri niin hyvältä kuin näyttikin!

Vaimoni puolestaan tilasi italialaista limoncello-jäätelöä, joka oli raikasta ja hyvää, kuten italialainen jäätelö yleensä on. Minun annostani maistettuaan hän oli kuitenkin sitä mieltä, että olisi pitänyt päätyä minun kanssani samaan valintaan. Suosittelemme siis erityisesti kokeilemaan mascarpone-vaniljavaahtoa jälkiruoaksi.

Yhteenvetona Perlina di Castello on miljööltään miellyttävä ravintola, jossa ruoan ja palvelun taso hyvä. Savonlinnassa käydessäni tulen toistekin!

Illallisen perheelleni tarjosi Sokos Hotels osana Sokos Hotels 40 vuotta – 40 blogitarinaa -kampanjaa. Kaikki ravintolan ja ruoan tasosta esittämäni mielipiteet ja huomiot ovat kuitenkin omiani. Aiemmat kampanjapostaukseni voit lukea täältä ja täältä. Kaikki Panun matkojen Savonlinna-aiheiset jutut puolestaan löydät täältä.