Nyky-Varsova sykkii modernia mutta hengittää historiaa. Kaupungin keskustaa hallitsevat sulassa sovussa lasiset pilvenpiirtäjät ja monumentaaliset kommunismin ajan rakennukset. Inhimillisempi puoli näyttäytyy kauniissa vanhassakaupungissa, joka sodan jälkeen syntyi tuhkasta uudelleen kuin Feeniks-lintu.
Varsovan iltavalaistus korostaa hienosti eri aikakausien rakennusten tunnelmaa. Sosialistinen arkkitehtuuri hengästyttää mittasuhteillaan ja tilantunnullaan, kun taas modernit lasipalatsit ovat kuin hyppy keskelle tulevaisuuteen sijoittuvaa elokuvaa. Vanhassakaupungissa puolestaan pääsee matkamaan toiseen suuntaan ajassa. Moottoriliikenteeltä rauhoitetuilla kaduilla vallitsee rauhallinen tunnelma, ja sympaattisissa rakennuksissa silmä lepää. Täällä valtava Varsova kutistuu ihmisen kokoiseksi ja positiivisuus valtaa mielen. Hyvän fiiliksen suosittelen kruunaamaan käynnillä tunnelmallisessa, kellarissa sijaitsevassa Same Fusy -teehuoneessa.







Huhhuh tuo ensimmäinen kuva! Mä oon käynyt Warsovassa niin pikaisesti (ja kauan sitten), että tää postaus oli tosi nasta lukea. Pitäis kyllä lähteä reissuun jossain vaiheessa, tää kaupunki tarjoais vaikka mitä 🙂
Kiitti. 🙂 Olen innostunut Varsovasta joka käynnillä enemmän ja enemmän. Kunnon metropolifiilis ja monipuolinen arkkitehtuuri pitävät otteessaan. Varsovassa on myös kaikenlaisia erikoisempia juttuja, eikä tekeminen lopu ihan heti kesken, kun saa itsensä ulos akselilta Kulttuuripalatsi-vanhakaupunki. 😉