Matkakertomus: Füssen ja Neuschwanstein, osa 3/3

Edellisessä postauksessani Nimipäivä Neuschwansteinin linnalla kerroin linnavierailustani. Linnaan tutustuttuani jäin yöksi Füsseniin, Neuschwansteinista vain muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan historialliseen pikkukaupunkiin, jonka alueella on ollut asutusta jo Rooman ajoista saakka.

Olin käynyt edellisenä iltana hyvillä mielin nukkumaan. Linnavierailu ei ollut pettänyt odotuksiani, ja olin päivän päätteeksi löytänyt Füssenistä mäkisiltä kaduilta paikan, josta aukesi näköala iltavalaistuksessaan taianomaisesti hohtaneelle Neuschwansteinille.

Ilma oli edellisenä päivänä onneksi suosinut vierailuani, vaikka säätiedotukset olivat ennen lähtöä maalailleet uhkakuvia kovista sateista. Seuraavana aamuna nuo ikävät ennusteet sitten kävivät toteen. Herätessäni kuulin rankkasateen ruoskivan ja mieleeni iski huoli: suunnitelmissani oli ollut tutustua Füssenin alueen vuoristoon ja luontoon, mutta sade jatkuessaan kirjaimellisesti vesittäisi suunnitelmani.

Hotelliaamiaiselle suunnatessani mietin, mitä kannattaisi tehdä. Ainakin extremesuunnitelmani patikoimisesta Tegelbergin – alueella sijaitsevan yli 1800-metrisen vuoren – huipulle sai nyt jäädä.

Polku huipulle olisi lähtenyt Marienbrückeltä, sillalta jossa olin edellisenä päivänä seissyt ihailemassa Neuschwansteinia.
Polku huipulle olisi lähtenyt Marienbrückeltä, sillalta jossa olin edellisenä päivänä seissyt ihailemassa Neuschwansteinia.

Mietin myös, lähtisinkö sittenkin jo nyt Hannoveriin, jossa suomalainen ystäväni odotti minua vierailulle. Itsepintaisesti päätin kuitenkin jäädä Füsseniin olosuhteista huolimatta ja nauttia Saksan maaseudusta sen, minkä voisin. Keskieurooppalainen vuoristoluonto on minulle nimittäin se matkailujuttu, enkä halunnut jättää käyttämättä edes huonoa tilaisuutta viettää aikaa unelmieni miljöössä.

Sateen hieman laannuttua kävelin Füssenin keskustaan, jota koristavat useat historialliset rakennukset. Katselin toinen toistaan kauniimpia kirkkoja ja vanhoja asuintaloja, jotka tuntuivat kilpailevan koristeellisuudellaan. Varsinaisia katsemagneetteja olivat Füssenin linnoitteet ja luostari, joiden ulkonäöstä erityisesti pidin.

Saksan Füssen

 ”Keskieurooppalainen vuoristoluonto on minulle se matkailujuttu.”

Saksa luostarit

Sateen jatkuessa shoppailin keskustan pienissä kaupoissa ja tein useammankin ostoksen: löysin muun muassa hyvän nahkalompakon ja hauskoja kuviosukkia. Miksikään shoppailuparatiisiksi en kuitenkaan Füsseniä nimittäisi, vaan totta puhuakseni kaupungin ostostarjonta vaikutti rajoittuneelta. 

Saksa ostokset

Ostosten ja kahvilakäynnin jälkeen käppäilin juna-asemalle, josta otin bussin Tegelbergille. Vaikka patikointi vuorelle ei onnistunutkaan, arvelin, että ylös huipulle saattaisi kuitenkin päästä kaapelihissillä.

Bussi heitti mukavan kierroksen Füssenin vieressä sijaitsevassa Schwangaun kylässä, jossa sijaitsee Füssenin tapaan paljon majoitusliikkeitä. Mielessä käväisi ajatus, että ehkä täältä irtoaisi kesäaikaan helpointen majoitus Neuschwansteinin alueella. Bussista näki mukavasti suurelle Forggensee-järvelle, eikä järvistä ylipäätään näyttänyt Füssenin seudulla olevan puutetta.

Perille päästyäni oli edessä pettymys: kaapelihissi oli suljettu. Bussikin lähtisi takaisin vasta puolen tunnin päästä. Katselin kohti Neuschwansteinia ja päätin spontaanisti kävellä linnalle; näkisinhän rakennuksen nyt eri suunnasta kuin eilen. Kävelymatka pitkin peltoja ja metsiä oli ihan mukavaa ajanvietettä, koska parempia maisemia saa hakea. Sadekin tuntui jo pysyvämmin kaikonneen.

Tegelberg Saksa
Tegelberg, 1881 metriä.

Kävelymatka linnalle vei selvästi alle tunnin. Mietin, olisinko mennyt käymään sisällä Hohenschwangaun linnassa, joka on Neuschwansteinin rakennuttaneen Ludvig II:n lapsuudenkoti. Olin kuitenkin selvästi enemmän luonto- kuin museopäällä ja otin bussin takaisin kohti Füsseniä. Päätin suunnata – nyt kun sade näytti jo asettuneen – samoille poluille, joiden kautta olin eilen patikoinut Neuschwansteinille. Tällä kertaa kuitenkin lähtisin eri suuntaan katsomaan, mitä löytäisin ja kuinka korkealle pääsisin.

Mitä sinänsä jännittävää kerrottavaa ei tästä metsävierailustani jäänyt. Suomeen verrattuna eroina olivat enemmän lehtipuihin painottuva kasvillisuus sekä suuremmat korkeuserot. Metsä ei myöskään aivan samalla tavalla ollut luonnontilassa kuin kotipuolessa, koska hyvinhoidettuja polkuja oli koristeltu muun muassa erilaisin eläinveistoksin. Aluksi kohtasin myös pienenpienen kirkon ja kristillisiä patsaita. Suunnistaminen oli helppoa, koska opastekylttejä tuli vastaan koko ajan. Jossakin vaiheessa sade yllätti ja istuin hyvän tovin vastaan tulleessa grillikatoksessa.

Reitin aluksi tuli vastaan erilaisia patsaita ja kirkkokin.
Minä ja puinen oravapatsas. Metsäpolulta aukesivat ihan mukavat maisemat.
Erilaisia puisia eläinpatsaita ja muita taideteoksia oli sijoitettu runsaasti polkujen varsille.
Lopuksi ylitin joen ja suuntasin takaisin kohti Füsseniä.
Vesiputous Lechfall tuli vastaan hieman ennen Füsseniä.
Kyllä sitä tunsi itsensä taas kerran niin pieneksi.

Ehdin takaisin Füsseniin luontokierrokseltani mukavasti ennen pimeän saapumista. Kävin hotellini tasokkaassa saunassa, jossa lämpöä riitti. Sauna oli suomalainen tyypiltään, ja tarjolla oli myös miedomman lämpötilan tarjonnut aromaattinen sauna, josta en kuitenkaan innostunut.

Myöhäiselle illalliselle lähdin vielä Füssenin keskustaan. Valitsin ravintolaksi kansanomaiselta vaikuttaneen oluttuvan, jossa oli asiakkaina sekä turisteja että paikallisia. Sisustuksessa oli häivähdys erähenkisyyttä ja vanhat puiset kalusteet toivat tunnelmaan arvokkuutta. Ruoka oli edullista ja hyvää.

Tässä ravintolassa söin.
Annokseni: porsasta pippurikastikkeessa, röstiperunoita, erillinen salaattilautanen sekä tuoppi olutta.

Kokonaisuutena vierailuni Neuschwansteinille ja Füsseniin oli hyvä kokemus. Sään puolesta oli huonoa tuuria matkassa, mutta selvästi alueella riittää muutakin koettavaa kuin vain Neuschwanstein. Marraskuussa Füssen oli hyvin rauhallinen, mutta Neuschwansteinilla riitti kuhinaa. Voin vain kuvitella suosituimpien lomakausien tungoksen, mutta siitä huolimatta aion palata alueelle joskus kesäaikaan valloittamaan Tegelbergin.

Posted by:Panu / Panun matkat

<p>Puolassa asunut ja Trans-Siperian junaillut Panu intoilee Itä-Euroopasta ja lämpenee vähemmän tunnetuille matkakohteille. Matkalla tärkeitä ovat elämykset ja kokemukset: kosketukset paikalliseen kulttuuriin, tapahtumat, nähtävyydet ja hyvät näköalat. Pienen tytön isänä Panu arvostaa myös lähimatkailua ja tasokasta majoitusta.</p>

Vastaa