Venäläisviisikon kanssa Helsingin yössä

Viisi suosittua venäläistä matkabloggaajaa vieraili Suomessa 1.–3. heinäkuuta. Sain kunnian viettää heidän kanssaan vauhdikkaan yön Helsingin keskustassa ja saaristossa.

Minua kysyttiin hiljattain mukaan Suomeen kutsuttujen venäläisten bloggaajien yöohjelmaan toisaalta Rantapallon toimittajana, toisaalta itsenäisenä bloggaajana. Venäjästä ja venäläisistä kiinnostuneena en epäröinyt hetkeäkään osallistumistani, vaikka ohjelmaan menisi lauantain ja sunnuntain välinen yö kokonaisuudessaan.

Rantapalloon bloggaajien vierailusta syntyi heidän Suomi-kokemuksiaan ja vierailunsa taustaa käsitellyt artikkeli. Tässä blogimerkinnässä sen sijaan kerron harrastuspohjalta kokemuksiani bloggaajavieraiden tapaamisesta.

Ruokaa, cocktaileja ja vauhdikasta menoa

Homma pärähti liikkeelle lauantai-iltana kello 21, jolloin tapasin bloggaajaporukan ja toisen mukana olleen suomalaisvahvistuksen eli La Vida Locan Sarin hotelli Seurahuoneen aulassa. Sarin blogimerkintä illastamme löytyy täältä.

Tapaamisen alku oli hieman jäätävä: saimme kuulla, ettei englannilla tulisi toimeen kovinkaan hyvin ja pääasiallinen kieli olisi venäjä. Hetken aikaa yritin viritellä puolan taitojani äärirajoille vain tajutakseni, että kielitaitoni on vielä kaukana siitä tasosta, jolla pystyisin edes auttavasti kommunikoimaan venäjänpuhujien kanssa. Onneksi kuitenkin jännitys laukesi nopeasti, sillä mukana oli useampi tulkkaustaitoinen järjestäjä – ja kummasti monelta bloggaajaltakin alkoi löytyä englannin taitoja illan edetessä.

Alkajaisiksi söimme illallisen Kitchen K17 -ravintolassa, joka on erikoistunut ruokien ja cocktailien yhdistämiseen. K17 oli minulle uusi tuttavuus, ja onnekseni en tullut tsekanneeksi menuja netistä etukäteen, sillä nyt pääsin kokemaan kaikki ruoat ja cocktailit yllätyksenä. Nimellä Signature tunnettu menu käsitti viisi ruokalajia ja cocktailia, jotka nautittiin hitaasti kuin elämyksellisenä matkana. Vertausta käytti ruoat ja juomat hienosti esitellyt ravintoloitsija Niko Autti, jonka otteista välittyi intohimo omaan tekemiseen. Ruoasta ja palvelusta jäi erittäin hyvä maku – eikä valittamisen aihetta viitsi väkisin keksiä.

Pitkän kaavan ruokailuun vierähti useampi tunti. Seura ei osoittautunut lainkaan pahemmaksi. Muiden tuntemieni venäläisten tapaan bloggaajaporukkakin osoittautui vauhdikkaaksi ja puheliaaksi, eikä yhteistä säveltä ollut vaikea löytää. Puheenaiheet vaihtelivat bloggauksesta teen nettikauppaan, jollaista monen blogin mies Sergey Egorushkin pitää.

Hauskaa sattumus oli, että toimittajana käyttämäni Zoom H1 -äänentallennin herätti osallistujissa mielenkiintoa ulkomuotonsa vuoksi. Laitetta kuvailtiin hyvin epäilyttävän näköiseksi. Samaa mieltä oli aiemmin kesällä ollut turvamies israelilaisessa yökerhossa, jossa jouduin tallentimeni vuoksi erityissyyniin. Tällä kertaa sentään vältyin turvatarkastukselta, mutta illan puheiden tallentuminen nousi kestovitsiksi.

Suomalaisia perinnemakuja – modernisoituina

Kahden lajin jälkiruoan nautittuamme suuntasimme K17-tiimin cocktailbaariin nimeltä A21, joka oli minulle myös uusi tuttavuus. Täällä venäläiset ystävämme pääsivät tutustumaan perinteisestä suomalaisesta kulttuurista luonteensa ammentaviin drinkkeihin. Hieman huvittavasti yksi cocktaileista nautittiin saunakauhasta. Episodi taisi tuottaa aikamoisen eksoottisia kuvia valokuvausorientoituneille venäläisystävillemme.

A21:ssä aloin myös päästä selville bloggaajien luonteesta ja kiinnostuksen kohteista. Moskovalaista Anton Golubchikia kiinnosti ihmisten vaikutus kaupunkikuvaan, mistä hän kertoi mielenkiintoisia huomioita. Hän sanoi myös hämmästelevänsä yritystoimintaa Nuuksion luonnonsuojelualueella; Venäjällä näiden kahden yhdistäminen ei kuulemma ole mahdollista. Andrey Razumov taas paljastui fysiikan maisteriksi, joka kuitenkin elättää itsensä valokuvauksella. Hänen hieno valokuvaussivunsa löytyy täältä.

A21:stä suuntasimme kohti Kauppatoria, josta ottaisimme lautan Saunasaareen. Kävelymatkalle sain kannettavakseni venäläisten aiemmin valmistamat vihdat, jotka oli kääräisty Stockmannin pussiin. Vihtalähetys ei jäänyt huomiota Helsingin yössä. Jouduin muutamaan otteeseen vastaamaan tiukkoihin kysymyksiin aiheesta. Eräskin nuori nainen kyseli ilmeisesti aivan tosissaan, olinko ostanut vihdat Stockmannilta.

Ilta huipentuu risteilyyn ja savusaunaan

Yön huipennus oli edessä Saunasaaressa, jonne suuntasimme Helsingin yömaisemiin tutustuttaneen risteilyn jälkeen. Täytyy sanoa, että yöllinen kotikaupunkini mereltä nähtynä oli mahtava elämys. En voi kuin suositella vastaava ajelua kaikille.

Kello oli jo vaikka kuinka paljon saapuessamme Saunasaareen, jossa saimme kahdelta saunaladyltä opastuksen saunomisen saloihin. Saunana oli perinteinen savusauna, ja pääsimme uimaan ja lillumaan lämminvesialtaassa. Saimme myös kokea perinteiset pesijäpalvelut, jotka hieman jännittivät etukäteen mutta osoittautuivat rentouttavaksi kokemukseksi.

Selvästi ajastaan nauttineiden venäläisten kanssa oli hauska sanoa, uida ja viettää yleisesti aikaa. Mieleen tuli mukava flasback Baikaljärveltä, jossa kokeilin pari vuotta venäläisen banjan löylyjä useamman kerran.

Ennen Helsinkiin paluuta söimme vielä yhdessä myöhäisen tai aikaisen aterian näkökulmasta riippuen. Vihdoin Kauppatorille palattuamme edessä oli vielä kotimatka aamun ensimmäisellä metrolla, johon astelin hyvän fiiliksen ja positiivisen väsymyksen saattelemana.

Annetaan lopuksi vielä kiitokset tapahtuman järjestäjille. Mielestäni rakensitte hyvää Suomi-kuvaa, jossa sopivasti yhdistyivät perinteet ja moderni maailma!