Bosniasta Kroatiaan

Heinäkuun lopussa 2010 olin ollut jo kuukauden päivät reissussa. Itäisen Keski-Euroopan ja Balkanin kiertomatkan aloitin päätettyäni vaihto-opiskeluni Poznanissa. Lähtöpisteenä toimi Gdańsk, jonne matkasin tapaamaan Suomesta Puolaan lentänyttä tyttöystävääni. Matkasimme yhdessä läpi Puolan, Unkarin ja Serbian Bosniaan, jossa vietimme toista viikkoa vieraillen Sarajevossa, Mostarissa ja maaseudun pienemmissä paikoissa. Bosniasta matka jatkui vielä Kroatiaan bussilla.

Kuvan modernin Volvon kyytiin hyppäsimme tänä päivänä tasan vuosi sitten.

Balkanin upeat veivät sydämemme täysin. Viikkojen vieriessä Serbiassa ja Bosniassa emme voineet lakata ihastalemasta sinisten vesien, vehreiden kasvustojen ja jyrkkien korkeuserojen hallitsemia maisemia. Pitkä bussimatka Sarajevosta Dubrovnikiin jatkoi samalla linjalla, mutta kaikki tuntui vieläkin kauniimmilta. Kroatian lähestyessä saimme maisemabonukseksi meren, ja koska kyseessä oli reissun viimeinen etappi, oli maisemista nauttimisesta otettava kaikki irti.

Visuaaliset elämykset sekoittuvat myös jännitykseen, koska Balkanilla tiet kiemurtelevat kapeina mäkisessä ja jopa vuoristoisessa maastossa. Onneksi selvisimme turvallisesti perille, vaikka kahjo kroatilainen kaasuttelija meinasi Mersullaan ajaa kolarin bussimme kanssa. Tilanne oli todellinen läheltä piti -hetki, sillä törmäys olisi hyvin voinut suistaa meidät serpentiinitieltä alas mereen.

Perillä Dubrovnikissa vietimme kolme yötä ja nautimme pienestä rantalomasta reissun päätteeksi. Ensimmäisenä iltana kiipesimme kukkulalle ihailemaan vanhaakaupunkia iltavalaistuksessaan ja tunsimme saapuneemme maailman kauneimpaan kaupunkiin.