Lähden tänään Lontooseen. Jäi vain kuukaudesta kiinni, että kyseessä olisi ollut ensimmäisen Englannin-matkani 20-vuotisjuhlareissu. Kävin viikon lomalla Lontoossa ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Tuo matka oli lapsuuteni ainoa todellinen ulkomaanmatka, sillä nelilapsinen perheemme matkaili tavallisesti vain kotimaassa ja Ruotsissa. Lontooseen lähdin isäni ja vanhemman pikkuveljeni kanssa pitkän odotuksen päätteeksi. Isäni, kokenut Lontoon-kävijä, oli luvannut matkan jossakin vaiheessa meille, ja lupaus toteutui elokuussa vuonna 1997, vain muutamia viikkoja ennen prinsessa Dianan kuolemaa.

Lontoo vei minut ensimmäisellä matkalla mukanaan. Klassiset nähtävyydet tekivät vaikutuksen, ja pienikin kosketus brittikulttuuriin tuntui kiehtovalta. Myös kaupungin kartta piirtyi mieleen niin vahvasti, että myöhemmillä visiiteilläni Lontoossa suunnistaminen on ollut helppoa. Rakkaus ei kuitenkaan roihahtanut ensisilmäyksellä, vaan matkan alku oli kokemattomalle matkailijapojalle järkytys.

Kävin Lontoossa viimeksi 2009. Halusin viedä vaimoni viikon lomalle kaupunkiin, joka oli ensirakkauteni matkailussa.

Myöhästyneen lennon vuoksi oli jo myöhä, kun saavuimme perille. Hämärässä bussimatka Stanstedin kentältä hotellille tuntui kestävän ikuisuuden, eikä Englanti näyttänyt kuljetuksella parhaita puoliaan. Silmissäni vilisivät vanhat ja kuluneet talot, ja nuorehko miesopas puhui asioita, jotka eivät lasta kiinnostaneet.

Hetkinen, elävä opas Lontoon-matkalla?

Niin, 20 vuotta sitten ajat olivat toiset, ja ensimmäinen Englannin-matkani on myös kosketus sellaiseen matkailukulttuuriin, joka on monessa mielessä kadonnut. Matkasimme Lontooseen Aurinkomatkojen paketilla, ja opaspalvelut ja kuljetukset olivat olennainen osa palvelua. Nykyään Aurinkomatkatkin tarjoaa Lontooseen vain lento ja hotelli -pakettia.

Lontoo blogi
2009

Lopulta pääsimme perille vanhaan, silloin kahden tähden Duke of Leinster -hotelliin, joka toimii edelleen, mutta modernisoituna. Silloisessa hotellissa kaikki henki vanhaa, ja elävästi mieleeni on jäänyt saapumisillan kävely ylös huoneeseemme. Ihmetystä herättivät vanhuuttaan vinoon vääntyneet lattiat ja punaiset kokolattiamatot portaissa.  Perässämme kulki sinkkuna matkaileva suomalaismies, jonka kanssa isäni jutteli. Hän jäi huoneeseensa, ja saavuimme omaamme, koruttomaan kolmen hengen huoneeseen, jossa lattia oli edelleen vino ja tekstiilit harmaat ja kuluneet. Uni tuli kuitenkin nuorelle matkailijalle hyvin, ja seuraavana aamuna kaikki alkoi näyttää valoisammalta. Hotelli sijaitsi Bayswaterin alueella, jossa talot olivat komeita, ja (niukalla) aamiaisella sai marmeladia paahtoleivän päälle ja kaakaota, jonka tilasin itse englanniksi. Pienet asiat saivat unohtamaan edellispäivän ”kärsimykset”, ja edelleen tunnelma parani, kun pääsimme nähtävyyksille ja ostoksille.

Lontoo teki vaikutuksen, eikä kaupunki ole pettänyt myöhemmilläkään matkoilla. Lontoo on suosikki, jota en ajattele usein mutta josta tiedän pitäväni aina. Luonnehtisin Lontoota todelliseksi matkailijan kaupungiksi loputtomine nähtävyyksineen ja mahdollisuuksineen.

Kädenjälkeni muuten näkyy myös Rantapallon Lontoo-oppaassa, jota olen ollut kirjoittamassa ja jota voin suositella luettavaksi. Mutta nyt nokka kohti lentokenttää ja uusia Lontoon kokemuksia!

Lontoo matkablogi
Lukiolainen kielikurssilla 2003.
Saa jakaa:
Posted by:Panu / Panun matkat

Puolassa asunut ja Trans-Siperian junaillut Panu intoilee Itä-Euroopasta ja lämpenee vähemmän tunnetuille matkakohteille. Matkalla tärkeitä ovat elämykset ja kokemukset: kosketukset paikalliseen kulttuuriin, tapahtumat, nähtävyydet ja hyvät näköalat. Pienen tytön isänä Panu arvostaa myös lähimatkailua ja tasokasta majoitusta.

2 replies on “Ensikosketus Lontooseen

    1. Kiitos kommentista, mukavaa että teksti miellytti. Hyvää matkaa myös sinulle!

Vastaa