Hämeenlinnan hurmaa

Sibeliuksen musiikkia livenä ja tutustumista kansallissäveltäjämme suosikkimaisemiin. Erinomaista ruokaa ja kierros Hämeen linnassa taskulamppujen valossa. Nordic Bloggers’ Experience tarjosi Hämeenlinnassa harvinaislaatuisia kulttuurielämyksiä suomalaisellekin.

Sibeliuksen sävelet soivat loisteliaasti Linnaravintola Brahen salissa. Pianoa soittaa Erkki Korhonen, musiikin moniottelija ja Hämeenlinnan Sibelius-seuran puheenjohtaja. Nautimme myöhäisiä kakkukahveja himmeässä valaistuksessa, täysin keskittyneinä musiikkiin. Yhtäkkiä Korhosen voimalliset painallukset sinkoavat kynttilät pianon päältä ilmalentoon. Liekit sammuvat matkalla, mutta tulipalon mahdollisuus ehtii käydä mielessä. Korhonen jatkaa soittoaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ammattilainen ei hätkähdä.

Helpottuneena kysyn Travel Unmasked -blogin Peteriltä, Nordic Bloggers’ Experiencen videotiimin jäseneltä, saiko hän tapahtuneen talteen. Valitettavasti vastaus on kieltävä. Korhonen lopettaa soiton, pyyhkii kynttilän hipaisemia housujaan ja toteaa tyynesti arvelleensakin, että kynttilät lähtisivät lentoon. Läheltä piti -tilanne päättää kulttuurintäyteisen Hämeenlinna-päivän, joka on alkanut lounaalla Raatihuoneen tilausravintolassa.

Hämäläistä lähiruokaa

Leuto talvi 2014–2015 yrittää parhaansa, kun viisi ulkomaalaista matkabloggaajaa saapuu Hämeenlinnaan vahvistuksenaan minä ja Lapsiperheen matkojen Inna-Pirjetta. Pureva pakkanen ja kohtuullinen lumimäärä toivottavat meidät tervetulleeksi, kun astelemme Raatihuoneen tilausravintolaan.

Lähiruokaan keskittyvä ravintola on tuttu jo edelliseltä Hämeenlinnan-blogimatkaltani. Iittalan esineistöillä koristeltu sisustus ja ruoan tyyli eivät siis yllätä. Kolmen ruokalajin lounasmenu vastaa sitä korkeaa tasoa, jonka muistan. Aterian kruunaa Sibeliuksen sikariksi ristitty suklaajälkiruoka.

”Ai että on ikävä Hämeenlinnan huippusafkaa”, kommentoi Instagramissa aiemmalle Hämeenlinnan-blogimatkalle osallistunut Reason for a Seasonin Mirka.

Klikkaa galleriatilaan ja näet kuvat suurempina.

Aulanko – Sibeliusta inspiroineet maisemat

Etukäteen odotin Hämeenlinnan-matkalta eniten Aulangon näkemistä. Aulankohan on kansallismaisema, kaupunginosa ja luonnonsuojelualue, joka tunnetaan erityisesti Hugo Standertskjöldin rakennuttamasta näköalatornista. Sibeliuksen kerrotaan ajatelleen Aulankoa Finlandiaa säveltäessään.

Aulangon-vierailu jää kuitenkin pintaraapaisuksi aikataulun pettäessä; menomatka ja lounas kestivät suunniteltua pidempään. Ennen pimeän tuloa ehdimme käydä vain Rantasipi-hotellin rannassa, sinänsä luonnonkauniissa paikassa, jossa sijaitsee myös  historiallisia rakennuksia, kuten Standertskjöldin Graniittilinna.

Oppaana toimivan Esa Leskisen tarinat sekä NBE-bloggaajien talvi-innostus pitävät kuitenkin tunnelmaa yllä. Ulkomaalaiset syöksyvät tyylitellen lumeen Aulangon rannassa.

Paluumatkalla pysähdymme vielä Hämeen linnan vastarannalle. Näkymä on sama kuin junasta, mutta kerrankin ehdin kunnolla katsastaa maisemat, jotka yleensä kiitävät vauhdilla ohitse.

Ohikulkevat lenkkeilijät herättävät maisemakateuden. Mielipidekysymyksiä, mutta Helsingistä ei heti tule mieleen yhtä komeita lenkkimaisemia.

Yksityiskonsertti Sibeliuksen syntymäkodissa

Sibeliuksen vuonna 1834 valmistunut syntymäkoti ottaa ryhmämme seuraavaksi vastaan. Museona nykyään toimiva rakennus on kunnostettu Sibeliuksen lapsuuden aikaiseen asuun.

Tiedän turhan vähän Sibeliuksen elämäntarinasta ja musiikista, vaikka kotimaista kirjallisuutta opiskelleena minun pitäisi tuntea suomalaista kulttuuria keskimääräistä paremmin. Opinkin paljon uutta: Sibeliuksen elämä herää henkiin autenttisen esineistön, dokumenttien ja valokuvien myötä. Parhaiten jää kuitenkin mieleeni aikalaissitaatti Sibeliuksen olemuksesta.

Hän oli todella ruma mies mutta kieltämättä myös hyvin vaikuttava. -Myrrha Bantock

Vierailu huipentuu yksityiskonserttiin talon salissa. Sibeliuksen musiikki vie mukanaan, kun Tuomas Nikkanen soittaa flyygelillä. Julkaisen hänen luvallaan pätkän konsertista.

En ollut koskaan aiemmin kuullut Sibeliuksen musiikkia livenä. Soitannon tekemää vaikutusta on hankala pukea sanoiksi. Tunnen ylpeyttä suomalaisesta kulttuurista samaan aikaan, kun päätän, että jatkossa osaan kertoa Sibeliuksesta enemmän ulkomaalaisille.

Taskulamppujen valossa Hämeen linnassa

Ennen Erkki Korhosen Sibelius-konserttia tutustumme Hämeen linnaan taskulamppujen valossa. Olen viimeksi käynyt linnan sisällä lapsuudessani enkä muista paljoakaan. Kertaus onkin jo tervellut.

Talven kylmyys ja vähäinen valaistus karistavat romantiikan rippeetkin linnaelämän ympäriltä. Keskiajan rankat olosuhteet heräävät henkiin oppaan tarinoissa. Kuulemme menneiden vuosisatojen ruoanlaittotavoista ja runsaasta oluenjuonnista, rangaistuksista ja linnan vankilasta sekä kummituksesta. Taskulamppujen valokiilat heiluvat ja salamat välähtelevät, puhe raikaa, mutta kuljemme kirjaimellisesti pimeydessä.

Tällä vierailulla konkretisoituu aika ennen sähkövaloa. Nostan hattua esi-isillemme.

Lopuksi tutustumme vanhanaikaisiin leipäuuneihin ja siirrymme nauttimaan kolmen ruokalajin illallisen Linnaravintola Braheen. Puheenaiheet kääntyvät blogibisnekseen. Huomaan olevani vailla sanoja, harrastelija ammattilaisten joukossa, mutta kuuntelen kiinnostuneena. Pohdin, voiko matkabloggaaminen ammattimaistua vielä Suomessakin.

Klikkaa galleriatilaan ja näet kuvat suurempina.

Jälkiruokaa varten vaihdamme salia. Sibeliuksen musiikki vie jälleen mukanaan, ja lentävien kynttilöiden yllätyksestä selviämme säikähdyksellä.

Tällaisina päivinä tunnen ylpeyttä sekä Suomesta että bloggaamisesta. Meillä on niin paljon potentiaalia lunastamatta kulttuurimatkailumaana.

Nordic Bloggers’ Experience vieköön sanomaa eteenpäin.

Yhteistyössä Nordic Bloggers’ Experience ja Visit Hämeenlinna. Olin mukana isäntäbloggaajana kansainvälisille bloggaajille järjestetyssä NBE Finland 2015 -tapahtumassa tammikuussa.