Lux Helsinki 2015 – tunnelmani

Lux Helsinkiin tutustuin viime vuonna ensimmäistä kertaa ajatuksella ja pidin näkemästäni. Bloggaajakollegani Sanna Walleniuksen tapaan ainoa ihmetykseni aiheeni oli, miksi festivaali kesti niin lyhyen aikaa – alle viikon.

Tänä vuonna Lux Helsinki tuli samoilla päivämäärillä kuin viime vuonna, eikä tapahtuman kesto ole valitettavasti pidentynyt. Loistetta tammikuuhun tarjoavalle festivaalille on siis syytä jo kiirehtiä, sillä valotaideteokset ovat nähtävillä enää pari päivää, 8. tammikuuta saakka.

Kertomukseni tämänvuotisesta Lux Helsingistä avaan tekemälläni videolla, jota seuraavat sanat ja kuvat. Kuvakollaasit voit klikata auki gallerioiksi, joissa näet kuvat suurina.

Lux Helsinkiin tutustumisen aloitin tällä kertaa Senaatintorilta. Saapuessani ihmettelin, oliko festivaali tauolla, sillä Tuomiokirkko näytti kovin hämärästi valaistulta. Musiikki kuitenkin soi, ja jonkin ajan päästä julkisivua alkoivat sahata hitaasti matelevat valot, jotka kuuluivat Miika Riikosen Nikolainkirkko-teokseen. Esitys kesti noin kuusi minuuttia ja pyöri tauotta. Omaan makuuni Nikolainkirkko oli liian hillitty: kaipasin voimakkaampia värejä ja suurempia valokenttiä. Aulis Sallisen musiikista kyllä pidin, mutta visuaalinen puoli ei yksinkertaisesti säväyttänyt. Itse asiassa odotin koko ajan, milloin esitys todella alkaa – vain huomatakseni, että uusi näyttökierros oli jo menossa.

Senaatintorilta suuntasin pienen pettymyksen vallassa katsastamaan Torikorttelien teokset Bockin talon sisäpihalla. Anniina Veijalaisen Suojaväri piristi jo mieltä tarjoten mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille, joille Lux Helsingin virallinen teoskuvaus toimii hyvänä pohjana. Petri Tuhkasen Sinisten välissä oli vaikeammin tulkittavissa, mutta näytti hienolta ulkoseinää vasten: valot loistivat kirkkaana maantasalla ja taustalla ikkunat karkasivat korkeuksiin.

Matkani jatkui raitiovaunulla Finlandia-talolle ja Hakasalmen huvilalle, jotka isännöivät tämänvuotisen Lux Helsingin komeimpia teoksia. Hakasalmen huvilan pihalle oli tuotu belgialaisten suunnittelema suuri puinen muna, joka vaihtoi väriä rivakasti. Yleisö pääsi OVO-nimellä kulkevan munan sisään, ja teokselle oli jatkuva jono. OVOn voimakkaat ja värikkäät valot edustivat sellaista Lux Helsinkiä, jota minä haluan nähdä. Suurten valotaideteosten toivon erottautuvan kunnolla tavallisesta kaupunkivalaistuksesta, ja tässä suhteessa OVO onnistui erinomaisesti.

Lux Helsinki 2015 – tunnelmani

Lux Helsingin tämänvuotisia teemoja on yleisön osallistaminen, jossa kunnostautuu erityisesti Finlandia-talon Anonymous. Lighting Design Collective Helsingin suunnitteleman teoksen sanotaan kuvaavan yksityisyyden menetystä internetissä – ja teos havainnollistaa varsinkin nimimerkkipohjaisten nettipalveluiden kommunikaatiota: yleisö kuulee äänen, mutta ei tiedä, kuka äänen takana on.

Finlandia-talon edessä halukkaat pääsivät pieneen koppiin puhumaan mikrofoniin. Ääni kuului prosessoimattomana, ja puhujan liikkeet heijastuivat tunnistamattomina valohahmoina seinälle. Mitään suuria palopuheita en kuullut, vaan puhujakopissa kävi ainoastaan hihitteleviä ja virsiä veisanneita teinejä. Tässä yhteydessä haluan mainita jälleen bloggaajakollegani Sanna Walleniuksen, joka omassa postauksessaan povaa teoksen konseptille tulevaisuutta pikkujouluhittinä.

Myös Anonymous miellytti minua koollaan ja vahvoilla väreillään.

Lux Helsinkiin osallistuin kovassa pakkasessa, ja Finlandia-talon jälkeen kamerakäteni alkoi jäätyä niin, että päätin lähteä kotimatkalle, vaikka moni teos oli vielä katsastamatta. Viimeisenä tutustuin Kansalaistorilla Kinsei ja Aake Otsalan Time Lapse Plantiin, joka myös otti yleisön mukaan muokaten kävijöiden varjot kieppuviksi väreiksi. Näyttävä teos kuvastaa tämänvuotisen Lux Helsingin ideaa yleisön keskeisestä roolista taideteoksissa.

Kokonaisuutena olin Lux Helsinkiin tyytyväinen, vaikka Tuomiokirkon valaistus olikin pettymys. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan jo seitsemän kertaa järjestetty festivaali kehittyy tulevaisuudessa. Verratessani tapahtumaa festivaalikokemuksiini ulkomailta tulee mieleen, että valotaideteosten oheen sopisi enemmän showmeininkiä – esimerkiksi myyntikojuja ja kierteleviä taiteilijoita. Myös tapahtuman kestoa ja ajoitusta kannattaisi miettiä tarkemmin: vähintään yksi täysi viikonloppu tulisi saada mukaan!

Lux Helsinki 2015 – tunnelmani
Kinsei ja Aake Otsalan Time Lapse Plant.

Lux Helsinki 2015 – tunnelmani