Lux Helsinkiin tutustuin viime vuonna ensimmäistä kertaa ajatuksella ja pidin näkemästäni. Bloggaajakollegani Sanna Walleniuksen tapaan ainoa ihmetykseni aiheeni oli, miksi festivaali kesti niin lyhyen aikaa – alle viikon.
Tänä vuonna Lux Helsinki tuli samoilla päivämäärillä kuin viime vuonna, eikä tapahtuman kesto ole valitettavasti pidentynyt. Loistetta tammikuuhun tarjoavalle festivaalille on siis syytä jo kiirehtiä, sillä valotaideteokset ovat nähtävillä enää pari päivää, 8. tammikuuta saakka.
Kertomukseni tämänvuotisesta Lux Helsingistä avaan tekemälläni videolla, jota seuraavat sanat ja kuvat. Kuvakollaasit voit klikata auki gallerioiksi, joissa näet kuvat suurina.
Lux Helsinkiin tutustumisen aloitin tällä kertaa Senaatintorilta. Saapuessani ihmettelin, oliko festivaali tauolla, sillä Tuomiokirkko näytti kovin hämärästi valaistulta. Musiikki kuitenkin soi, ja jonkin ajan päästä julkisivua alkoivat sahata hitaasti matelevat valot, jotka kuuluivat Miika Riikosen Nikolainkirkko-teokseen. Esitys kesti noin kuusi minuuttia ja pyöri tauotta. Omaan makuuni Nikolainkirkko oli liian hillitty: kaipasin voimakkaampia värejä ja suurempia valokenttiä. Aulis Sallisen musiikista kyllä pidin, mutta visuaalinen puoli ei yksinkertaisesti säväyttänyt. Itse asiassa odotin koko ajan, milloin esitys todella alkaa – vain huomatakseni, että uusi näyttökierros oli jo menossa.
Senaatintorilta suuntasin pienen pettymyksen vallassa katsastamaan Torikorttelien teokset Bockin talon sisäpihalla. Anniina Veijalaisen Suojaväri piristi jo mieltä tarjoten mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille, joille Lux Helsingin virallinen teoskuvaus toimii hyvänä pohjana. Petri Tuhkasen Sinisten välissä oli vaikeammin tulkittavissa, mutta näytti hienolta ulkoseinää vasten: valot loistivat kirkkaana maantasalla ja taustalla ikkunat karkasivat korkeuksiin.
Matkani jatkui raitiovaunulla Finlandia-talolle ja Hakasalmen huvilalle, jotka isännöivät tämänvuotisen Lux Helsingin komeimpia teoksia. Hakasalmen huvilan pihalle oli tuotu belgialaisten suunnittelema suuri puinen muna, joka vaihtoi väriä rivakasti. Yleisö pääsi OVO-nimellä kulkevan munan sisään, ja teokselle oli jatkuva jono. OVOn voimakkaat ja värikkäät valot edustivat sellaista Lux Helsinkiä, jota minä haluan nähdä. Suurten valotaideteosten toivon erottautuvan kunnolla tavallisesta kaupunkivalaistuksesta, ja tässä suhteessa OVO onnistui erinomaisesti.
Lux Helsingin tämänvuotisia teemoja on yleisön osallistaminen, jossa kunnostautuu erityisesti Finlandia-talon Anonymous. Lighting Design Collective Helsingin suunnitteleman teoksen sanotaan kuvaavan yksityisyyden menetystä internetissä – ja teos havainnollistaa varsinkin nimimerkkipohjaisten nettipalveluiden kommunikaatiota: yleisö kuulee äänen, mutta ei tiedä, kuka äänen takana on.
Finlandia-talon edessä halukkaat pääsivät pieneen koppiin puhumaan mikrofoniin. Ääni kuului prosessoimattomana, ja puhujan liikkeet heijastuivat tunnistamattomina valohahmoina seinälle. Mitään suuria palopuheita en kuullut, vaan puhujakopissa kävi ainoastaan hihitteleviä ja virsiä veisanneita teinejä. Tässä yhteydessä haluan mainita jälleen bloggaajakollegani Sanna Walleniuksen, joka omassa postauksessaan povaa teoksen konseptille tulevaisuutta pikkujouluhittinä.
Myös Anonymous miellytti minua koollaan ja vahvoilla väreillään.
Lux Helsinkiin osallistuin kovassa pakkasessa, ja Finlandia-talon jälkeen kamerakäteni alkoi jäätyä niin, että päätin lähteä kotimatkalle, vaikka moni teos oli vielä katsastamatta. Viimeisenä tutustuin Kansalaistorilla Kinsei ja Aake Otsalan Time Lapse Plantiin, joka myös otti yleisön mukaan muokaten kävijöiden varjot kieppuviksi väreiksi. Näyttävä teos kuvastaa tämänvuotisen Lux Helsingin ideaa yleisön keskeisestä roolista taideteoksissa.
Kokonaisuutena olin Lux Helsinkiin tyytyväinen, vaikka Tuomiokirkon valaistus olikin pettymys. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan jo seitsemän kertaa järjestetty festivaali kehittyy tulevaisuudessa. Verratessani tapahtumaa festivaalikokemuksiini ulkomailta tulee mieleen, että valotaideteosten oheen sopisi enemmän showmeininkiä – esimerkiksi myyntikojuja ja kierteleviä taiteilijoita. Myös tapahtuman kestoa ja ajoitusta kannattaisi miettiä tarkemmin: vähintään yksi täysi viikonloppu tulisi saada mukaan!
Panun matkat 
Hyvä video ja hyvin analysoitu! Itse olin ennakko-odotuksiin nähden pettynyt. Tapahtuman parhaaksi anniksi nousi oikeastaan torikortteleissa kiertely itsessään. Ja Bryggerin terassilla nautittu glühwein. Erittäin hyvä veto kirpakassa pakkassäässä!
Kiitos! Mulle lopulta ainoa pettymys oli se Tuomiokirkko, kaikesta muusta pidin, mutta näyttävyydessä toki jäätiin viime vuotta jälkeen. Tosin se taisi olla tietoinen valinta, että mahtipontisuuden sijaan pyrittiin pienimuotoisempaan ilmaisuun ja osallistamiseen. Multa kyllä jä aika moni teos jäi näkemättä, mutta ehkä suuntaan katsastamaan ne vielä tänään tai huomenna. Ja hehkuviinistä – en voinut olla ajattelematta jälleen kerran, miten Suomessa lainsäädäntö vaikeuttaa viihtyvyyttä tällaisissa tapahtumissa. Varmaan kaikkialla muualla teosten vierellä olisi kojuja, joissa myytäisiin juurikin hehkuviiniä, mutta meillä on kansallisena erikoisuutenamme anniskelualueet… 😦
Mielenkiintoista pohdintaa tapahtumasta! Mää olin tänä vuonna kiertelemässä ensi kertaa ja täytyy kyllä sanoa, että tuomiokirkko oli ihan jäätävä pettymys. Myös Porthanian show ei oo oikeen avautunut, vaikka useaan otteeseen oon siitä ohi mennyt. Suokkari oli ehdottomasti nuo kansalaistorin psykedeeliset värit, vaikka Finlandia-talon teos oli sekin vaikuttava. Sanomatalosta puhumattakaan!
Osa jäi kokonaan näkemättä pakkasen vuoksi, joten kiva että pääsin tutustumaan niihin Panun matkoissa. 🙂 Esimerkiksi nuo torikortteleiden teokset oli uusia, sillä ei jaksettu piipahtaa siellä enää Senaatintorilla kököttämisen jälkeen.
Ja kestoa sekä ajankohtaa ihmeteltiin mekin. Veikkaan, että yleisö olisi löytänyt tapahtuman vielä paremmin (en tiiä onko yleisökatoa ollut vai ei), jos se olisi aloitettu edes paria päivää aikaisemmin, niin olisi ollut koko viikonloppu aikaa tutustua tarjontaan.
Kiitos! Joo siis Luxin kesto on kyllä hämmentävä. Luxilla olisi potentiaalia turistimagneetiksi asti, mutta se vaatisi kyllä keston pidentämistä ja ajankohdan tarkempaa miettimistä… Jotenkin hämmentävää, että festari alkaa sunnuntaina ja päättyy torstaina. Lähtökohtaisesti parhaat kävijäpäivät eli perjantai ja lauantai jätetään siis käyttämättä – outoa! Ja täytyy sanoa, että mulla oli postauksessa alun perin vielä vähän enemmänkin kriittistä pohdintaa koskien järjestelyjä ja teoksien luonnetta, mutta jätin siitä osuudesta osan pois, koska postaus alkoi mennä turhan raskaaksi… Joka tapauksessa sanon, että viime vuoden linja isompine teoksineen miellytti mua enemmän, mutta ei tämäkään vuosi huono ollut Tuomiokirkkoa lukuun ottamatta. Tapahtuman yleislinjaa pohtiessani tulevat kuitenkin mieleeni suurlähettiläs Bruce J. Oreckin sanat siitä, että Helsinki haaskaa turistipotentiaaliaan.
Me olemme kierrelleet kait jo kolmena vuonna – ja tänä vuonna ei olla vielä edes päästy paikalle. Saa nähdä josko huomenna saisi vielä lähdettyä, mutta toisaalta, tuonhan voi katsoa sisällä lämpimässä tästä ja Sannan blogeista.
On vähemmän ruuhkaakin 🙂
Blogiluxailu on oikein hyvä vaihtoehto! 😉