Tuuli puhaltaa voimakkaasti Atlantilta, syvänsiniset aallot lyövät jylhinä kohoaviin rantakallioihin. 140 metriä aaltojen yläpuolella katselee merelle yksinäinen majakka. Kituliaan kasvuston keskeltä majakkaa tervehtii kivinen pylväs. Sen laella risti kurottaa korkeuksiin, ja sen juurelle kerääntyy jatkuvana virtana ihmisiä. Vuorollaan jokainen käy valokuvattavaksi runoilija Luís de Camõesin kaiverrettujen sanojen viereen:
Tässä…
missä maa päättyy
ja meri alkaa
Camõesin sanat ovat 1500-luvulta. Silloin Amerikka oli jo löytynyt, mutta aikaa oli kulunut vasta vähän siitä, kun ihmiset uskoivat, että maailma päättyy Euroopasta länsisuuntaan poistuttaessa. Päätepisteenä pidettiin Portugalin Cabo da Rocaa, Manner-Euroopan läntisintä niemennokkaa.
Cabo da Rocan pylväällä poseerasin itse häämatkallani elokuussa 2012. Katse ei kantanut kallioilta kauas, sillä meren päällä leijui sankka sumu. Selkeämmällä säällä olisi merta nähnyt varmasti silmänkantomattomiin. Vaikka suuri Atlantti käpertyi suojakaapuun, luonnon mahdista muistuttivat rantakallioiden korkeus ja kuumaa kesäpäivää virkistänyt kova tuuli.
Käynti Capo da Rocalla muodostuu varmasti merkkipaaluksi kaikille matkailijoille. Itselleni siitä tuli vielä erityisen tärkeä siksi, että olin kolme vuotta aiemmin ylittänyt Euroopan ja Aasian välisen rajan jalan. Nyt sain vyölleni toisenkin rajaseudun, sopivasti vieläpä vastinparin Euroopan itärajalle.
Cabo da Rocalla voisi viihtyä pitkäänkin vain tunnelmasta nauttien, mutta useimmat turistit tulevat ja menevät osana organisoituja matkoja. Minäkin vain käväisin paikalla, sillä visiitti kuului häämatkani hintaan sisältyneeseen Sintran-päiväreissuun.
Ennen lähtöä kirjoitutin itselleni todistuksen käynnistä majakan viereisessä matkamuistomyymälässä. Viiksekäs mies tehtaili niitä vanhanaikaisella sulkakynällä, muistaakseni noin viiden euron maksua vastaan. Hänelle kirjoitettiin ensin lapulle oma nimi, ja sitten hän kopioi nimen todistukseen. Iloitsin muistosta, sillä vastaavan paperin omistan myös Euroopan itärajalta.
Panun matkat 
Kiinnostais ihan älyttömästi tutkia tuota Portugalin rannikkoa tarkemmin! Voisi vaikkapa lähteä valumaan täältä Malagasta pikkuhiljaa kohti Lissabonia ja Cabo de Rocaa, johon olisi hienoa päättää reissu. Ehkä sitten joskus 🙂
Suosittelen, upeita paikkoja! Tsekkaa myös vanhempi postaukseni Boca do Infernosta, joka on käsittämättömän upea avoin rannikkoluola Cascaisin kupeessa.
Tulee vähän mieleen HWY1 Kaliforniassa. Ite oon käyny Portugalissa vaan Lissabonissa, Sintrassa ja Oportossa, mutta olis kiva mennä taas uudestaan vaikka testaamaan surffaamista. 🙂
En tuota Kalifornian mestaa tunnekaan. Pitääpä tutustua!
Lähden minäkin mielelläni joskus uudestaan Portugaliin. Jäi hyvä viba maasta sen suhteen, että mielenkiintoista nähtävää tuntuu riittävän. Itse otin haltuun Lissabonin, Cascaisin, Estorilin, Sintran ja tämän Cabo da Rocan. 🙂
Voi että, Capo Da Roca oli kyllä aivan uskomattoman hieno paikka! Mä en ole vielä itse päässyt tästä paikasta kirjoittamaan, mutta pian.. Kiitos tästä ihanasta nojatuolimatkasta!
Kiitos! Jään odottamaan innolla postaustasi. 🙂
Jotain näissä sumukuvissa on mikä viehättää, ja vaikka ei maisemaa näykään niin silti näyttää tosi upealta!
Upea paikka se olikin. Kunpa vielä pääsisi joskus kirkkaammalla säällä uudestaan… Toisaalta sumuisuus tuo semmoista tiettyä mystisyyttä tunnelmaan. 🙂
Tuollaisessa matkamuistossa on jo todellakin sitä ideaa :).
Kyllä vain!