Päivän muisto 18.7.
Historiallinen Niepołomice on Puolan piilotettuja helmiä, jota turistit eivät ole vielä löytäneet. Vain 20 kilometriä Krakovasta itään sijaitseva pikkukaupunki on niin kaunis, että se sopisi erinomaisesti miljööksi romanttiselle elokuvalle.
Niepołomice ei siis ole mikään turistirysä. Itsekin keksin paikalle vain siksi, että visiitti kuului kaikkien aikojen ensimmäisen AEGEE-kesäyliopistoni ohjelmaan viisi vuotta sitten. Kokemus oli hyvä, ja voin suositella paikkaa päiväretkikohteeksi kaikille Krakovan-kävijöille. Hyvät vinkit paikallisilta kannattaa aina hyödyntää!
Niepołomicen historia kietoutuu vahvasti kaupungin linnaan, joka rakennettiin 1300-luvulla ja uudistettiin nykyiseen renessanssityylinsä 1500-luvulla. Puolan kuninkaat käyttivät linnaa kesäasuntonaan ja kutsuivat sitä ”toiseksi Waweliksi”. Linnan paikka valikoitui tarkoituksella suuren Niepołomicen metsän viereen: se tarjosi kuninkaallisille upeat metsästysmaat. Metsän mahtavuus kuvastuu hyvin sen nimessä (myös Niepołomice), joka tulee vanhasta puolan kielen läpitunkematonta ja tuhoutumatonta tarkoittavasta sanasta niepołomny.
Linnan lisäksi Niepołomice tarjoaa nähtäväksi mukavan keskusaukion, erilaisia puistoja, patsaita sekä tietysti kirkkoja, joista vanhin (toinen kuva alla) on linnaakin iäkkäämpi. Onpa kaupungissa observatoriokin, mutta sitä en omalla kaupunkikierroksellani nähnyt.
Keskustan yleisen kävelykierroksen jälkeen vierailimme linnassa, jonka sisäpihalla valmisteltiin konserttia. Nykyään linnassa järjestetään paljon kulttuuritapahtumia ja linnan tiloissa toimii hotelli. Tyyliltään linna muistutti paljon Krakovan Wawelin tiettyjä osia. Nimitys ”toinen Wawel” alkoi käydä järkeen.
Linnasta siirryimme – jäätelökioskin kautta – pyörävuokraamoon, jota vanhempi puolalaismies pyöritti kotonaan. Saimme pyörät allemme ja pinkaisimme kuninkaallisten entisille metsästysmaille Niepołomicen mahtavaan metsään.
Meikäläisistä havumetsistä lehtimetsä Niepołomice erosi kiinnostavasti. Metsässä oli hyvä ajaa hoidetuilla, laajalti risteilevillä teillä. Läpitunkemattomalta metsä ei enää näyttänyt kuten ehkä joskus keskiajalla, mutta yleisesti olin ilahtunut metsän terveestä olemuksesta. Mummot sienestivät ja marjastivat, ja perheet olivat kävelylenkeillä. Suomalaisesta näkökulmasta metsävisiitit eivät tietenkään ole erityisen jännittäviä, mutta olin kokemaani tyytyväinen. Suosittelenkin Niepołomicessä samoilemaan hieman metsässä, joka alkaa aivan kaupungin liepeiltä kuin kotimaassa konsanaan.
Panun matkat 