Loka-marraskuun taitteessa 2010 saavuin Dresdeniin iltapäivällä, puoli kolmen maissa. Ensitöikseni suuntasin juna-asemalta kirjautumaan sisään hotelliini, budjettitason B&B:hen, joka sijaitsee Friedrichstadtin kaupunginosassa, Mitten juna-aseman vieressä.

Alun perin ajattelin suunnata hotellilta heti vanhaankaupunkiin, jotta ehtisin sinne ennen pimeän tuloa. Suunnitelmani kuitenkin muuttui, kun bongasin Friedrichstadtin rakennusten takaa kurkistavan maailmanpyörän. Entisenä Linnanmäen työntekijänä en voinut vastustaa huvipuiston kutsua, ja Dresdenin-matkani alkoi odottamattomasti keskieurooppalaisen tivolitunnelman haistelulla.

Entisenä Linnanmäen työntekijänä en voinut vastustaa bongaamani maailmanpyörän kutsua.

Koska lukemani matkaoppaat eivät maininneet mitään huvipuistosta, päättelin, että kyseessä oli kiertävä tivoli. Alueelle pääsi ilman maksua, ja kaikkiin laitteisiin myytiin edullisesti yksittäislippuja. Viihtyvyyden takasivat lukuisat juoma- ja ruokakojut. Meikäläisiin huvipuistoihin verrattuna merkittävät erot olivat halvat yksittäisliput ja lukuisat oluenmyyntipisteet ilman eurooppalaisittain epätyypillisiä anniskelualuerajoja.

Maailmanpyörä näkyi kauas Elben toiselle puolelle.

Tivoli oli pystetty paikallisen urheilupuiston viereiselle tyhjälle tontille. Kaupungin jääkiekkojoukkueen Dresdner Eislöwenin kotihalli Die EnergieVerbund Arena sijaitsee puistossa, ja tivolista poistuessani sain kokea lisää yllätyksiä – pääsin nimittäin katselemaan saksalaisten jääkiekkofanien äänekästä kulkua areenalle lämpimänä syysperjantain iltana.

Dresdenin jäähalli ja ulkojäärata.
Paikallisia kiekkofaneja.

Itse tivolissa kiinnostavinta olivat yksityiskohdat.

Työntekijät olivat pukeutuneet menneiden aikojen tyyliin.


Kohtasin Linnanmäeltä kadonneita klassikkolaitteita.

Näyttävien herkkukojujen kiusausta olisi ollut mahdotonta vastustaa lapsena.

Katselin hurjia laitteita, joiden kyytiin astumista miettisin kahdesti.

Jossakin vaiheessa huomioni kiinnittivät myös komeat itämaissävytteiset maisemat. Aiheesta kerron lisää erillisessä postauksessa, mutta paljastettakoon jo nyt tiedonjanoisten iloksi, että kuvassa näkyvä rakennus ei ulkonäöstään huolimatta ole moskeija.

Tivolissa vierähti varmaan parisen tuntia innostuttani hieman hurvittelemaan ja syömään. Alueelta urheilupuiston kautta poistuessani alkoi olla jo pimeää, mutta keskustaan kävely vasta pimeän tultua osoittautui loistavaksi – vaikkakin tahattomaksi – taktiseksi vedoksi. Yöllisen Dresdenin maisemat olivat nimittäin niin komeat, että niitä katseli enemmän kuin mielellään.

Posted by:Panu / Panun matkat

2 replies on “Huvipuiston hurmaa Dresdenissä

  1. Jee Break dance :D. Mutta toi yks laite näyttää sen verran hurjalta, että saattais kyllä jäädä välistä :O.

    1. Sanopas muuta! Breakdancea kaipailen mä takaisin Lintsille aina vain. Oli kiva kohdata sellainen Saksanmaalla… Ja tosiaan se ”kieputin” tossa tivolissa oli aika hc, niin hc etten kyytiin uskaltaisi minäkään.

Vastaa käyttäjälle lepanu Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.