Puolan-vuoteni jälkeen olen asunut Suomessa melkein puolitoista vuotta. Puolasta olen kaivannut monia ruokatuotteita ja -lajeja, sillä tykästyin puolalaiseen ruokaan aika tavalla. Ikävä on etenkin monia lihatuotteita, erityisesti makkaroita, oluita, vihanneksia ja leivonnaisia. Ruokalajeista muistelen huomattavalla lämmöllä erilaisia lounaalla tarjottavia alkukeittoja – päällimmäisenä żurekia, jota voi nauttia myös pääruoaksi. Ainutlaatuinen żurek on perinteisimpiä puolalaisia ruokia. Hapan ja sakea keitto tarjotaan tavallisesti makkaran ja puolikkaan keitetyn kananmunan kera. Żurek sopii myös tuliaiseksi Puolasta, sillä ruokakaupat myyvät valmiita keittopohjia pullotettuina.
Puolalaisen ruoan ikävään on Helsingissä tarjonnut helpotusta Hakaniemen hallissa toimiva pikkupuoti Polskie Delikatesy, jota suosittelen lämpimästi. Pienestä kaupasta saa ostaa muun muassa puolalaisia makkaroita, vihannessäilykkeitä ja perinteisiä puolalaisia keitinpiiraita eli pierogeja, jotka muistuttavat monille tuttuja venäläisiä pelmenejä. Puolalainen ravintola olisi toiveissani, mutta sellaista en ole Helsingistä onnistunut löytämään. Toivottavasti tilanne muuttuu tulevaisuudessa!
Puolalaisen oluen kaipuuseen Polskie Delikatesy ei kuitenkaan auttanut, sillä puolalaiset oluet ovat vahvuudeltaan yleensä 5–6 % ja ylittävät näin suomalaiset määräykset kaupassa myytävän oluen sallitusta vahvuudesta. Tänä keväänä Alko päätti onneksi vastata toiveeseeni, ja hyvä puolalainen peruslager nimeltään Żywiec ilmestyi valikoimiin. Żywiec on ensimmäinen löytämäni puolalainen ei-tuoretuote Polskie Delikatesyn ulkopuolella Helsingissä; puolalaisia vihanneksia ja hedelmiä täällä on myyty jo vuosia.
Koska Puola on suuri ruoantuottaja ja EU-maa, ei ole vaikea kuvitella, että puolalaisia ruokatuotteita alettaisiin tuoda Suomeen laajemminkin. Jonkinlaista esimakua mahdollisesta tulevaisuudesta tarjosi tänään Helsingin Itäkeskuksen Citymarket, jonka maailmanruokahyllyltä bongasin pitkän rivin puolalaisia säilykkeitä: lihapataa, makkara-papumuhennosta, lihapullakastiketta, majoneesia, suolakurkkuja, hapankaalia ja muita säilöttyjä vihanneksia sekä Puolassa myös suosittua borssikeittoa. Hinnat vain kylmäsivät purkkien maksaessa kolme euroa tai yli. Tällaisella hinnoittelulla puolalaiset elintarvikkeet tuskin nousevat menestykseen Suomessa, mutta hyvä alku on tämäkin. Nähtäväksi jää, alkaako puolalaisia tuotteita näkyä myös muiden kauppojen hyllyillä.
Lopuksi kerron vielä hieman puolalaisesta eineskulttuurista, joka on hyvin olematonta Suomeen verrattuna. Puolassa einekset edustavat näitä Citymarketinkin myymiä säilykkeitä taikka pakasteita. Meikäläisiä mikroeineksiä ei maassa käytännössä tunneta.
Panun matkat 