Talvinen Tallinna ja upea joulutori

Kävin tammikuun toisena päivänä joulutorireissulla Tallinnassa tyttöystäväni kanssa. Reilu kuukausi sitten talvi vasta teki tuloaan. Helsingistä lähtiessämme oli vain hiukkasen pakkasta ja lunta, mutta tilanne muuttui dramaattisesti päiväreissumme aikana.

Matkasimme Tallinnaan Viking XPRS -aluksella. Kahden ja puolen tunnin risteily sujui muutoin rattoisasti, mutta laiva keinui poikkeuksellisen paljon. Perille päästyämme syy heilahteluun selvisi: käynnissä oli talven siihen saakka kovin lumimyräkkä!

Tallinna oli Helsingin tapaan ollut lähes lumeton tammikuun puolelle. Nyt kuitenkin lunta oli tullut valtavasti ja pyry jatkui edelleen. Olimme lievästi hämmentyneitä, mutta hetken tuumaustauon jälkeen päätimme pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja kävellä vanhaankaupunkiin katsomaan joulutoria.

Lumisade valkaisi meidät hetkessä, ja kamera oli aluksi parempi pitää suojassa. Pysähdyimme useamman kerran pikkuputiikeissa, joissa myyjät hymyilivät lumiukkomaiselle olemuksellemme. Ostoksia teimme afrikkalaisesineitä myyvässä liikkeessä, mutta parissa muussa kaupassa tyydyimme vain ravistelemaan lumet pois. Afrikasta ja Tallinnasta muuten puheen ollen: aiempien Tallinnan-käyntieni perusteella suosittelen kokeilemaan African Kitchen -nimistä ravintolaa, joka sijaitsee vanhankaupungin laitamilla lähellä satamaa. Aina ohikulkiessani mieleeni tulvii maukkaita ruokamuistoja.

Lumisateen hieman hellittäessä uskaltauduin kaivamaan kameran esiin. Ensiksi ikuistin sattumalta tiellemme osuneen Peeter-Pauli-kirkon joulukoristeineen.

Tallinnan joulutori yllätti kauneudellaan ja keskieurooppalaisella tunnelmallaan

Peeter-Paulin katsastettuamme jätimme pikkuliikkeissä kiertelyn ja suuntasimme Raatihuoneentorille, jossa näyttävä joulutori luonnollisesti sijaitsee. En ollut aikaisemmin käynyt Tallinnassa joulunaikaan enkä ollut tehnyt salapoliisityötä joulutorista etukäteen. Siksi miellyttävän keskieurooppalainen joulutoritunnelma pääsi yllättämään!

Tallinnan joulutori muistutti minua ajastani Puolassa, jolloin kävin ensimmäistä kertaa perinteisellä eurooppalaisella joulutorilla. Niin Puolassa kuin nyt Tallinnassa tykästyin rentoon tunnelmaan runsaine koristeineen ja hehkuviinitarjoiluineen ilman ikäviä anniskelualuerajoja.

Kertakaikkisen miellyttävää, ettei tarvitse kuin ylittää Suomenlahti ja tunnelma eroaa niin tyystin kotimaan sääntöjen jäykistämistä joulutorivirityksistä.

Tallinnan joulutorin ruokatarjonnasta

Koska Viking XPRS:llä olimme nauttineet vain kahvila-antimia, hakeuduimme joulutorilla ensitöiksemme syömään. Tuulen tuivertaessa ja lumisateen jatkuessa makkarasta, lämpimästä hapankaalista ja leivästä koostunut annos maistui kerrassaan erinomaiselta. Mietimme, onko ruoka ulkomailla aina näin hyvää vai johtuiko mahtava maku vain nälästä ja sääolosuhteista.

Totuus löytynee jostakin pohdintojemme väliltä.

Jouluateria kustansi kuusi euroa, ja jälkilämmikkeenä maistui kaksi ja puoli euroa kustantanut valkoinen hehkuviini, jota laivalla lukemamme Tallinna-lehti mainosti paikalliseksi erikoisuudeksi. Maku oli ihan ok muttei mitenkään erityinen. Jatkossa valintani kohdistuu siis Tallinnassakin  perinteiseen punaiseen.

Ruoan osalta Tallinnan joulutorin hintataso ei ole enää erityisen edullinen, mutta alkoholilliset juomat ovat odotusten mukaisesti huomattavasti kotimaata halvempia. Hintakehityksessä joulutori tuntuu myötäilevän muuta Tallinnaa siinä suhteessa, että periaatteessa kaikki on suomalaisesta edullisen tuntuista, muttei välttämättä merkittävästi.

Satunnaisia havaintoja Tallinnasta ja Viking XPRS:stä

Lumimyräkkä oli siinä mielessä onnekas sattuma, että lumettomana joulutori olisi voinut olla masentava näky. Nyt sen sijaan joulukoristeet ja -tunnelma todella pääsivät oikeuksiinsa. Hauskaa oli myös bongailla erinäisiä yksityiskohtia. Esimerkiksi seuraavan kuvan ponilla olisi päässyt ratsastamaankin, ja joulukojuilla riitti värikästä myytävä ruoista käyttötavaraan.

Kahdelta Tallinnaan saapuvan Viking XPRS:n päiväristeilyillä on aikaa käytettävissä ainoastaan neljä tuntia. Ilta alkoikin pimentyä nopeasti joulutorille päästyämme. Koristelamppujen loisteessa tuntui mukavalta ottaa valokuvia joulutorin yleistunnelmasta.

Paluumatkalle suuntasimme mukanamme herkullinen villisikamakkara, jonka ostimme ajatuksella, että tällaista ei kotona hevillä saa. Makkaraa myynyt nainen puhui suomea, mutta muutoin myyjät tuntuivat palvelevan mieluummin englanniksi, mikä oli minulle uutta Tallinnassa.

Palatessamme poikkesimme vielä keramiikkaliikkeessä, jossa teimme jälleen pari pikku löytöä. Satamassa kävimme tietysti paikallisessa alkossa, tällä kertaa Alkopörssissä. Mukaan oli ostettava Sovetskoje-kuohuviiniä, tuota jokaisen Venäjällä käyneen suosikkijuomaa.

Lopuksi seuraa muutaman kuvan kavalkadi talvisesta Tallinnasta. Viimeinen kuva on laivalla meitä odottaneesta buffetista, jollaisen nautimme ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Jos jotkin asiat eivät miksikään muutu, niin laivan buffet jos mikä on sellainen: tuttua ja turvallista, mutta ei mitään erikoista.