Viisi matkamuistoa, Panun haastattelu

Kirjava kukko -kulttuuriblogista poimin vastattavakseni viiden matkakysymyksen haasteen.

1. Vaikuttavin matkakohde tähän mennessä…

on ehdottomasti Mongolia, jossa vietin kaksi viikkoa Trans-Siperian-junamatkan päätteeksi vuonna 2009. Etenkin yhdeksän päivän kierros Gobin autiomaassa oli hieno kokemus. Ikuisesti mieleeni jäi uskomaton tunne omasta pienuudesta keskellä autiomaan jylhää tyhjyyttä. Matkan varrelle myös mahtui monia unohtumattomia luontokohteita jäälaaksosta monisatametrisiin hiekkadyyneihin, eikä ratsastaminen Mongolian aroilla jäänyt kauaksi kaikkien aikojen huippukokemuksesta. Kyseessä oli vieläpä ensimmäinen kertani ratsailla!

2. Dramaattisin matkamuistoni…

muistuttaa kohtausta elokuvasta. Jälkikäteen tilanne on jaksanut naurattaa, vaikka koettuna tapahtunut ei ollut mukavimmasta päästä.

Olin keväällä 2010 matkaamassa Varsovasta Belgradiin aamulennolla. Selvitäkseni lennolle ajoissa jouduin ottamaan yöjunan Poznanista Varsovaan. Elettiin huhtikuun loppua eli vapunaikaa, enkä kunnolla tajunnut, minkä luokan ruuhkia yleinen loma tarkoittaa 38 miljoonan asukkaan maassa. Yöjuna oli tupaten täynnä, ja jouduin seisomaan suurimman osan matkasta; Puolassa kakkosluokka myydään ilman paikkavarauksia, enkä tietenkään ollut ostanut peruslippua kummoisempaa pilettiä. Junamatkasta selviydyttyäni saavuin lentokentälle hyvissä ajoin, mutta väsyneenä. Reilun kahden tunnin odottelu kävi pitkäksi, ja taisin hieman torkahtaa. Havahduin sentään ennen lentoni lähtöä ja huomasin, että portilla oli jono. Suomalaiseen tapaan asetuin kärsivällisesti ja kiltisti jonon perälle tajuamatta, että jono olikin Kiovan-lennolle, joka oli lähdössä Belgradin-lennon viereiseltä portilta. Jonottaessani aloin hieman hermostua, mutta ehdin kuitenkin ajoissa portille, jossa asian oikean laita valkeni. Onneksi virkailija hoiti tilanteen hienosti ja sanoi heti, että ehtisin kyllä vielä Belgradin-koneeseen. Hän soitti jonnekin ja tilasi minulle oman pienen lentokenttäauton, jonka kyydissä minut kuljetettiin koneeseen. Nousin viimeisenä matkustajana sisään, ja ovet suunnilleen vedettiin perässäni kiinni. Lento lähti ajallaan ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Vasta jälkikäteen – väsymyksen hellitettyä – tajusin kunnolla, kuinka koominen ja kauhistuttavakin tilanne oli. Ei ole koskaan ollut lennon missaaminen yhtä lähellä.

3. Upein luontokohde…

on ainakin eksoottisuutensa puolesta jo mainittu Mongolia. Liikutaan nyt kuitenkin Aasiasta Eurooppaan, jossa olen myös kokenut upeita luontokohteita. Listani kärkeen nousevat Itävallan ja Sveitsin Alpit sekä Balkan, jonka valitsen yleisvastauksekseni tähän kysymykseen. Olen liikkunut Balkanilla ristiin rastiin yhteensä kolmella reissulla niin Serbiassa, Bosniassa, Sloveniassa ja Kroatiassakin. Alueella on uskomattoman upeita maisemia korkeuseroineen, kirkkaine vesistöineen ja näyttävine metsineen. Oikeastaan paljon kesäisiä Balkan-maisemia enempää en osaa luontokohteelta pyytää. Balkanilla pääsee myös harrastamaan monipuolisesti liikuntaa patikoinnista koskenlaskuun, jota kokeilin ensimmäistä kertaa Bosniassa kesällä 2010.

Balkanin ohella haluaisin nostaa luontokohteista esiin Elbe-laakson Dresdenin seudulla, jossa vierailin syksyllä 2010. Maisemat olivat laaksossa upea yhdistelmiä jokia, metsiä, erilaisia kalliomuodostelmia ja historiallisia rakennuksia. Etenkin ns. Saksin Sveitsin hiekkakivivuoret ja alueen Bastei-silta jäivät mieleeni kauneudellaan.

4. Paras kokemani ranta…

on tullut vastaan Dubrovnikissa, jossa on paljon erityyppisiä rantoja ja josta jokainen varmasti löytää itseään miellyttävän biitsin. Yleisesti Dubrovnikin rannat ovat hieman kivisempää tyyppiä, mutta minua ei asia ainakaan haitannut. Oikeastaan yllätyin, kuinka mukavia kivisetkin rannat voivat olla. Tilaa rannoilla oli riittävästi lomailijoiden melko suuresta määrästä huolimatta, ja Adrianmeren vesissä oli hyvä uida. Myös lämpötila oli miellyttävän tasainen, eikä paahdetta ollut liikaa. Kaiken kaikkiaan Dubrovnikista jäi erittäin hyvä vaikutelma rantakohteena.

5. Kohde, johon en ihastunut…

on huomattavan vaikea valita. Minulla on ollut toistaiseksi hyvä tuuri matkakohteiden kanssa: olen osannut valita kohteita, joista olen löytänyt riittävästi tekemistä ja itseäni kiinnostavaa nähtävää. Totta puhuakseni listalleni mahtuu enemmän positiivisia yllätyksiä kuin negatiivisia kokemuksia, eikä mielessäni ole mitään erityisen suurta pettymystä. Kuitenkin on muutama kohde, jotka ovat jääneet enemmän tai vähemmän odotuksistani. Nostan näistä esiin Stonehengen, vaikka kyseessä onkin enemmän yksittäinen nähtävyys kuin varsinainen matkakohde.

En halua haukkua historiallista Stonehengeä itsessään ja olen iloinen, että olen nähnyt myyttisen kivikehän livenä. Suhteessa odotuksiini Stonehenge oli kuitenkin selvä pettymys. Vaikka tiesin iäkkään rakennelman olevan huonossa kunnossa, en arvannut, kuinka selvästi kivien kulumat näkyisivät paikan päällä. Toinen ikävä juttu oli, että Stonehengeä joutui katselemaan selvästi kauempaa kuin odotin. Kun yhtälöön lisätään vielä se, että rakennelma ei vastannut kooltaan mielikuvieni vaikutelmaa, vierailusta jäi päällimmäiseksi pieni pettymyksen tunne.

Kaikesta huolimatta voin kuitenkin suositella Lontoon-kävijöille päiväreissua Stonehengelle. Monet matkatoimistot myyvät retkiä, joille on helppo tupata mukaan ja joihin saa samalla yhdistettyä mukavasti muitakin kohteita, kuten Bathin tai Canterburyn. Stonehenge kuuluu mielestäni aika selvästi kerran elämässä -kohteisiin, joista mielipide kannattaa käydä muodostamassa paikan päällä.