Puolan historiallinen Lublin tihkuu romantiikkaa.

Selvittyäni verisen miehen kohtaamisesta yöjunassa saavuin varhain aamulla Lubliniin. Aavistuksen kylmänä mutta aurinkoisena syyssunnuntaina vallitsi hiljaisuus. Näyttävällä rautatieasemalla liikkui kyllä jonkin verran ihmisiä, mutta heti aseman ulkopuolella minua odottivat tyhjät kadut.

Ostin aseman kioskista aamuteen ja pientä purtavaa. Valokuvasin aseman edessä olleen yleisökartan matkaoppaakseni. Elin vielä aikaa ennen älypuhelinta, eivätkä Nokian kartat kulkeneet mukanani kuten nykyään. Valokuvaamaani karttaa en kuitenkaan lopulta tarvinnut; olin harjoitellut reitin asemalta keskustaan riittävän hyvin ennakkoon Google-kartoista. Lublin osoittautuikin helposti navigoitavaksi, kohtuullisen kokoiseksi kaupungiksi, jossa kulkee mielellään jalan.

Lumoava Lublin

Lublinissa halusin erityisesti tutustua 1300-luvulla alkunsa saaneeseen, monta kertaa käyttötarkoitustaan ja ulkoasuaan muuttaneeseen linnaan sekä muurien reunustamaan vanhaankaupunkiin, jonka alueelle on yhä kuljettava porttien kautta. Asemalta lähdin siis kulkemaan jalan kohti vanhaakaupunkia.

Pitkään ei tarvinnut tallustella, kun keskustan kirkontornit ilmestyivät avittamaan suunnistamisessa. Tornit näkyivät erityisen hyvin siksi, että Lublinin historiallinen keskusta sijaitsee kukkulan laella. Mieleni täytti odotus menneiden aikojen tunnelmaan sukeltamisesta, ja kertasin kävellessäni Lublinin historiasta lukemaani: Kultakauttaan kaupunki eli 1500-luvulla vauraana Itä-Puolan kaupan keskuksena. 1600-luvulla ruotsalaisten sotaretket ulottuivat Lubliniinkin saakka. Toisessa maailmansodassa kaupunki kärsi ja ghettokin perustettiin. Kommunismin aikana taas rakennettiin tyypillisiä blokkitaloja ja vanhankaupungin annettiin rapistua.

Lumoava Lublin Lumoava Lublin

Rakennusten kunto matkalla keskustaan vaihteli. Melko rähjäisiäkin tuli vastaan ja intouduin ottamaan muutaman mustavalkoisen rappioräpsyn. Ensimmäiset elämänmerkit huomasin epämääräisen oloisilla autokorjaamoilla, joissa työt oli ilmeisesti aloitettu jo hyvän aikaa sitten, vaikka kello ei ollut vielä puolta kymmentäkään sunnuntaiaamuna.

Lumoava Lublin Lumoava Lublin

Keskustassa kuljin reilut viisi tuntia ja annoin kamerani laulaa. Minulle oli tärkeintä nähdä kauniita vanhoja rakennuksia ja heittäytyä mielikuvissani menneisiin aikoihin. Aikoihin, jolloin linnan edustan nurmikentillä tallustelivat soturit haarniskoissaan ja kauppaa käytiin vanhankaupungin muurien sisäpuolella pienissä kojuissa.

Kirkkoja Puolassa riittää kaikkialla, mutta Lublinissa niitä tuntui olevan erityisen paljon. Kaupunki onkin historiansa aikana ollut aina merkittävä uskonnollinen keskus. Näkemäni kirkot olivat hyvin kauniita, mutta eivät erityisen suuria. Useimmat olivat väritykseltään puhtaan valkoisia. Sunnuntaiaamun messuaikaan en kuitenkaan kehdannut tupata rakennusten sisäpuolelle.

Kauniiden kirkkojen ja tunnelmaa huokuvien vanhojen rakennusten ohella Lublinista löytyi tietynlaista rappioromantiikkaa. Aivan keskustassakin osa tavallisista asuinrakennuksista oli heikossa kunnossa. Kauneuden ja rähjäisyyden sekoitus antoi kuitenkin Lublinille mukavasti särmää, karismaa. Yleisestikin Itä-Euroopassa matkailun yksi suurimmista viehätyksistä on huima kontrastin tuntu – kaikki ei ole niin siloteltua ja kliinistä kuin kotipuolessa.

Lumoava Lublin Lumoava Lublin Lumoava Lublin Lumoava Lublin

 

Valokuvauksen ja kiertelyn ohella katselin kaupungin ravintoloita ja kahviloita, jotka tyypilliseen puolalaiseen tapaan vaikuttivat viihtyisiltä ja persoonallisilta. Lublin on suuri opiskelijakaupunki, ja opiskelijapopulaatio tunnetusti takaa tasokkaan ajanviettoarsenaalin.

Kiersin Lublinia ajatuksella, että kohokohdat saavat jäädä viimeiseksi. Siksi en heti syöksynyt vanhankaupungin pääsisäänkäynnistä eli Krakova-portista suinpäin sisään, vaan suuntasin aluksi kulkuni vastakkaiseen suuntaan. Ohitin kaupungintalon ja kävelin jälleen kohti vaaleita kirkontorneja. Olin elävänoloisella kävelykadulla, joka tosin sunnuntaiaamuna ei vielä ollut kunnolla havahtanut unenpöppöröstään. Katselin kiinni olevia liikkeitä ja ravintoloita kirkkojen ohella. Suoraan eteenpäin kävelemällä päädyin Plac Litewskille, Lublinin keskustan suurelle aukiolle. Ihailin aukion vehreää puistoaluetta, tykästyin ratsastajapatsaaseen ja katsastin Grand-hotellin sekä pääpostin, jotka lukeutuvat Lublinin komeimpiin rakennuksiin.

Seuraavaksi jatkoin matkaani eteenpäin pitkin Krakowskie Przedmieście -pääkatua, joka muuten on nimeltään sama kuin Varsovassa vanhaankaupunkiin johtava katu. Jossakin vaiheessa käännyin vasemmalle, alueelle jossa olin nähnyt sijaitsevan kirkkoja. Kuljin ennalta suunnittelemattoman ympyrän takaisin vanhankaupungin sisäänkäynnille, Krakova-portille. Ympyrä onnistui siinä mielessä, että näin paljon komeita rakennuksia ja sain hyvän kosketuksen Lublinin erityispiirteisiin. Lublin tuntui muita Puolan kaupunkeja paljon nähneelle tutulta, mutta kuitenkin persoonalliselta, selvästi omanlaiseltaan, ehkä aavistuksen jopa pikku Krakovalta.

Puola kirkko
Lublin Puola
Krakova-portti

Portista sukelsin vanhankaupunkiin, jonne olivat löytäneet jo tiensä aamun ensimmäiset turistit. Jonkin verran näkyi kojuja, joissa myytiin matkamuistoja ja paikallisia erikoisuuksia. Mitä lähemmäs tulin vanhankaupungin takana sijaitsevaa linnaa, sitä romanttisemmalta kaupungilta Lublin tuntui. Mieleni täytti ajatus, että täällä olisi etenkin kesäaikaan mukava viettää hetkiä rakkaansa kanssa.

Linnalle päästäkseen täytyi kulkea läpi toisesta portista, Grodzkasta, joka vuosisatojen ajan erotti juutalaisen kaupunginosan vanhastakaupungista. Portin kupeessa myös asui aikoinaan Lublinin temppumestari, joka toimi esikuvana Isaac B. Singerin kuuluisalle Lublinin taikuri -kirjalle. Kesäisin Lublinissa muuten järjestetään temppumestarin kunniaksi Sztukmistrze-festivaalit, jotka olen jo laittanut korvan taakse.

Lumoava Lublin

Lumoava Lublin

Toisessa maailmansodassa Lublinin juutalaisväestö valitettavasti tuhoutui. Kaupungin läheisyydessä sijaitsee Majdanekin keskitysleiri, jossa voi käydä. Jo aiemmin keskitysleirejä nähneenä ja tiukan matka-aikatauluni vuoksi jätin kuitenkin vierailun tällä kertaa väliin.

Vanhankaupungin tapaan Lublinin linna sijaitsee kukkulalla, ja alueiden väliin jää pieni ”laakso”. Lublinin linnaa olin päässyt ihailemaan jo vanhankaupungin ”rauniotorilta”, paikalta jossa edelleen sijaitsevat muinoin tuhoutuneen kirkon perustukset. Grodzkan portista laskettelin mäkeä alas ja pian uudestaan ylös linnalle. Sisään sisäpihalle pääsi ilmaiseksi, mutta sisälle museoon täytyi maksaa. Museo on kuitenkin Pyhän kolminaisuuden kappelissa sijaitsevien, itäisiä ja läntisiä vaikutteita sekoittavien freskojen ansiosta ehdottomasti hintansa väärti. Komeampia taideteoksia saa hakea!

Lumoava Lublin

Lumoava LublinLinnan jälkeen olin valehtelematta kylläinen näkemästäni. Olin päässyt kokemaan sitä, mitä tulin Lublinista hakemaan. Suuntasin takaisin vanhaankaupunkiin, käväisin syömässä ja käppäilin sitten takaisin juna-asemalle, josta otin junan ensin Varsovaan ja sieltä edelleen Poznaniin. Tuliaiseksi ostin lublinilaista Perła-olutta, jota tuottavan panimonkin olin ehtinyt nähdä matkallani.

Lopuksi haluan suositella Lublinia (päivä)retkikohteeksi Varsovasta. Lublinissa vallitsee mukava ja persoonallinen historiallisen kaupungin ilmapiiri. Pidempäänkin varmasti viihtyisi, jos vierailisi sisällä kirkoissa, kävisi museoissa ja viettäisi aikaa ravintoloissa ja kahviloissa. Ehkä jonakin kesänä vielä palaan Lubliniin vaikkapa temppumestarifestivaalin katsastamaan!

Lublin-kuvagalleria Smugmug-sivuillani

Lumoava Lublin

Posted by:Panu / Panun matkat

Puolassa asunut ja Trans-Siperian junaillut Panu intoilee Itä-Euroopasta ja lämpenee vähemmän tunnetuille matkakohteille. Matkalla tärkeitä ovat elämykset ja kokemukset: kosketukset paikalliseen kulttuuriin, tapahtumat, nähtävyydet ja hyvät näköalat. Pienen tytön isänä Panu arvostaa myös lähimatkailua ja tasokasta majoitusta.

Vastaa