Kuten blogiani seuranneet varmasti jo tietävät, asuin viime vuoden Puolassa, eikä kotiinpaluustani ole vielä edes puolta vuotta. Elo Suomessa on sujunut mukavasti paluun jälkeen; toisinaan tuntuu kuin en olisi koskaan kotimaasta poissa ollutkaan. Silti kaikki Puolaan liittyvä elää edelleen syvällä mielessäni kuin toisena kotina. Törmätessäni Puolaan esimerkiksi mediassa olen välittömästi kiinnostunut, mutta toisaalta tunnen pientä haikeutta kaikesta siitä hyvästä, mikä on täytynyt jättää taakse. Mielessä käy jopa, että ehkä joskus tulevaisuudessa taas…

Tänään kaksi asiaa on saanut minut ajattelemaan Puolaa: harjoittelupaikkatarjous Łódźin (äännetään ’vuds’) kaupungissa sekä eräs Facebookissa vastaan tullut video. Harjoittelutarjouksesta en pääse hyötymään, koska en ole enää oikeutettu Erasmus-harjoitteluapurahaan ylitäyden tutkintoni (maisteriin vaadittavat opparit jo täynnä, vaikken vielä maisteri olekaan) vuoksi. Sen sijaan Puolaa ensi kesän jalkapallon EM-kisojen isäntänä markkinoiva video iski kuin tuhat volttia.

”Kuinka monta puolalaista tarvitaan vakuuttamaan sinut siitä, että Puolaan kannattaa matkustaa?”

Rantapallolle kirjoittamani Puola-opas >>
Kaikki vinkkini ja kokemukseni Puolasta >>

Posted by:Panu / Panun matkat