Mielestäni on sääli, että Trans-Siperia-valmismatkoihin sisältyy vain harvoin pysähdys Jekaterinburgissa. Jekaterinburg on nimittäin se paikka Trans-Siperian-radan varrella, jossa on mahdollista ylittää Euroopan ja Aasian välinen raja jalan.
Omasta ylityksestäni tuli tänään kuluneeksi neljä vuotta, ja kokemus lukeutuu tärkeimpiin matkailusaavutuksiini. Monumentein merkittyjä rajanylityspaikkoja on Jekaterinburgin lähistöllä kaksi: uusi ja vanha. Uusi on helpommin saavutettavissa, sillä se sijaitsee vajaan 20 kilometrin päässä kaupungin keskustasta; vanhalle matkaa on miltei 50 kilometriä.
Vanhan ylityspaikan monumentti on komeampi, mutta uusi paikka tarjoaa todistuksen ylittäjille. Todistuksen ja lyhyemmän matkan vuoksi Trans-Siperia-ryhmäni suuntasi uudelle monumentille. Meille oli järjestetty bussikyyti valmiiksi, mutta omatoimimatkailijan täytyy turvautua taksikyytiin, autonvuokraukseen tai valmiiseen retkeen.
Jekaterinburgissa Trans-Siperian-matkaajat voivat ylittää Euroopan ja Aasian välisen rajan jalan.
Rajalla on vuonna 2004 valmistunut monumentti, joka osoittaa Euroopan ja Aasian puolet. Hääparit tapaavat tulla paikalle kuvauttamaan itsensä, vaikka ympäristö ei ole kummoinen: monumentin vieressä jylisee moottoritie, ja muutoin alue on silkkaa metsää. Paikalla on etäisyyksiä maailman maihin ja kaupunkeihin osoittava kylttitorni sekä valtavasti puihin sidottuja nauhoja, jotka liittyvät vanhaan venäläiseen toivomusperinteeseen. Itsekin kiinnitin nauhan ja esitin salaisen toiveen, kuten selviää seuraavalta videolta. Fokukseen pääsevät myös rajan yli hyppäävä joukko ja todistusten jako.
P.S. Todistukseni koki myöhemmin karmean kohtalon koti-Suomessa. Kotonani käynyt huoltomies kirjoitti sen taakse tussilla viestin käynnistään. Voitte uskoa, että tylytin häntä aikalailla puhelimessa tapahtuneen jälkeen!
Panun matkat 
Oh no! Miten joku voi tehdä toisen todistukselle noin! Tai siis mitä edes menee kenenkään papereihin kirjoittamaan, oli mikä lappu hyvänsä 🙂
Sitä minäkin olen monesti ihmetellyt. Todistus oli silloin jäänyt jostakin syystä jonkin pinnan päälle, ja huoltomies selitti vain ottaneensa ensimmäisen mahdollisen paperin, koska ”käynnistä on mukava jättää viesti” (ei sitten ollut mukana omia lappuja!). Eivätkä hälytyskellot soineet edes siinä vaiheessa, kun huomasi todistuksen olevan paksumpaa ja värikästä paperia (pakko oli huomata, olihan?). Ja kaiken huipuksi piti vielä kirjoittaa tussilla isolla käsialalla. 😦
Huh! Aika amatööri. Luulis huoltofirmalla olevan todellakin omat lappunsa eikä asiakkaiden tavaroita ylipäätään saa mennä tonkimaan oli miten esillä tahansa 😦