Päivän muisto 10.7.
Kolme vuotta sitten tällä päivämäärällä tuli aika jättää Krakova ja Puola taakse. Kommelluksitta lähtö ei kuitenkaan sujunut, sillä bussimatkalla linja-autoasemalle sattui hieman ikävämpi tapaus.
Minulla ja tyttöystävälläni oli złoteina enää yksi seteli, bussilippuja varten. Emme kuitenkaan tienneet ennen bussiin astumistamme, että lipunmyyjän virkaa toimittaisi automaatti ja ettei kone hyväksyisi seteleitä. Seuraava käänne lienee helppo arvata: tietysti paikalle osuivat tarkastajat!
Nuori miestarkastaja puhui sujuvaa englantia ja pääsin häneen kanssaan hyvään neuvotteluasemaan ”tyhmänä” turistina. Hän ei kuitenkaan välittänyt selityksestämme, että halusimme kyllä liput mutta emme niitä setelillä saaneet. Ainoa vaihtoehto olisi kuulemma tarkastusmaksun maksaminen.
”Sakkoasia unohtuu, jos nostatte automaatilta yhden henkilön tarkastusmaksun suuruisen summan ja sujautatte setelit taskuuni.”
Kieltäydyimme maksamasta. Tarkastaja uhkasi poliisilla ja vaati nähtäväksi passejamme. Kieltäydyimme jälleen, jolloin tarkastaja antoi meidän selittää tilannetta lisää. Kerroin, että olemme kiertomatkalla ja lähdössä Unkariin bussilla, johon meidän olisi pakko ehtiä. Aika ei yksinkertaisesti riittäisi byrokraattiseen sakkoprosessiin.
Aluksi tiukalta ja rehelliseltä vaikuttanut tarkastaja osoittautui opportunistiksi. Hän – pikaisesti kollegoidensa kanssa neuvoteltuaan – ehdotti, että sakkoasia unohtuu, jos nostamme automaatilta yhden henkilön tarkastusmaksun suuruisen summan (80 złotyä eli 20 €) ja sujautamme setelit hänen taskuunsa.
Tartuimme tarjoukseen, suorastaan ilomielin, vaikkemme korruptiota siedäkään. Joskus vihollistensa kanssa on kuitenkin tehtävä yhteistyötä. Niinpä nyt suorastaan kiitimme tuota yhteiskunnan syöpää, koska se tarjosi nopeimman ulospääsyn hankalasta tilanteesta siedettävään hintaan. Aikaakaan ei juuri tärväytynyt, eikä meidän tarvinnut onneksi luovuttaa henkilötietojamme.
Poistuimme yhdessä tarkastajien kanssa Galeria Krakowskan pysäkillä, joka sijaitsee linja-autoaseman lähettyvillä. Käväisimme automaatilla ja luovutimme rahat. Tarkastaja oli kiitollinen ja muistutti meitä opettavaisella äänellä, että kussakin maassa on syytä ottaa selvää toimintatavoista etukäteen. Hän tietysti tarkoitti bussien lippuautomaatteja, jotka eivät hyväksy seteleitä. 😀
Panun matkat 