Trans-Siperian-matkallani heinäkuussa 2009 vietin Moskovassa kaksi päivää. Ensimmäisenä muun muassa tanssin Punaisella torilla ja jälkimmäisenä yllätyin kaupungin puistojen määrästä ja laajuudesta.
Puistokierrokseni aloitin Kolomenskojen suurelta puistoalueelta, joka toimi vuosisatojen ajan Venäjän tsaarien kesäpaikkana. Nykyään se palvelee moskovalaisia paitsi puistona myös ulkoilmamuseona.
Alueen monista historiallisista rakennuksista mieleenpainuvimpana pidin Unescon maailmanperintölistalle päässyttä Kristuksen ylösnousemuksen kirkkoa. Trans-Siperia-ryhmäni kanssa vietin puistossa hyvän tovin kuljeskellen – ja tanssien. Jälleen kerran.
Paikalliset järjestäjät halusivat näyttää meille venäläisiä kansantansseja, ja pyörähdysten ohessa kukin osallistuja sai oman venäläisen nimen. Minut ”kastettiin” Pavlushaksi.
Poistuimme puistosta metrolle ja matkasimme villin lännen saluunaa muistuttaneeseen ravintolaan jonnekin keskustan ulkopuolelle. Lounaan jälkeen ryhmämme hajaantui, koska kaikkia kiinnostivat hieman eri kohteet eikä Moskovan nähtävyystarjonnassa valinnanvara lopu heti kesken. Minä päätin suunnata muutaman muun kanssa Voitonpuistoon, josta en tiennyt ennakkoon juuri mitään mutta joka oli yksi järjestäjien suosituksista.
Kliseisesti ilmaistuna Voitonpuisto osoittautui tajunnan räjäyttäväksi kokemukseksi. Se edusti juuri sellaista monumentaalista rakentamista, jonka perässä mielelläni juoksen Euroopan itälaidalla.
Voitonpuiston suunnittelu aloitettiin jo 1960-luvulla, mutta se valmistui vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla. Tyhjä puistomainen tila ympäröi pienen kukkulan laella sijaitsevaa 140-metristä obeliskia, jota lähestytään Sodan vuodet -väylää pitkin. Jokainen toisen maailmansodan vuosista komeilee laattana väylällä. Väylää reunustavat lukuisat suihkulähteet, joita alueella on yhtä monta kuin toisessa maailmansodassa oli päiviä.
Voitonpuisto on perustettu Poklonnaja Gora -mäelle, joka on sotahistoriallisesti tärkeä paikka, koska sieltä aukeaa hyvä näköala ympäri Moskovaa. Napoleon odotteli kukkulalla aikoinaan Kremlin avainten luovutusta, ja toisessa maailmansodassa Moskovaa puolustaneet sotilaat kulkivat paikan kautta taisteluihin.
”Voitonpuisto osoittautui tajunnan räjäyttäväksi kokemukseksi. Se edusti juuri sellaista monumentaalista rakentamista, jonka perässä mielelläni juoksen Euroopan itälaidalla.”
Ehdin vierailla alueella myös pienessä ulkoilmamuseossa, jossa oli esillä muun muassa panssarivaunuja; suurempi sisämuseo jäi katsastamatta. Alue tarjosi myös mukavan maisemapanoraaman. Silmäteränä komeili Ostankinon yli 500-metrinen tv-torni, korkein toistaiseksi näkemäni rakennus. Mukavaa oli myös nähdä livenä Moskovan riemukaari. Vitsailinkin, että nyt Pariisiin ei tarvitse koskaan vaivautua, koska olen nähnyt riemukaaren jo Moskovassa.
Kuvat voit klikata auki galleriaksi, jolloin näet myös kuvatekstit.
Panun matkat 