Estoril – James Bondin synnyinseudulla

Portugalin Rivieralla kaupunkien rajat vaihtuvat huomaamattomasti kuin pääkaupunkiseudulla. Cascaisin naapuri Estoril tunnetaan upeista rannoistaan sekä Euroopan suurimmasta kasinosta, joka innoitti Ian Flemingin kirjoittamaan ensimmäisen Bond-romaaninsa, Casino Royalen.

Saavun Estoriliin polttavan kuumana arki-iltapäivänä naapurikaupunki Cascaisista. Junan ikkunasta huomioni kiinnittää ensimmäiseksi kultaisena hohtava Tamariz-ranta, jota vartioi Monacon kuninkaallisten omistama linnoitus. Junan pysähdyttyä mietin hetken, suuntaisinko aluksi rannalle vai keskustan humuun etsimään kuuluisaa kasinoa, jossa parveilivat sodan aikaan maanpaossa eläneet kuninkaalliset ja vakoojat – joukossaan myös tiedustelumies Ian Fleming.

Valitsen keskustan. Mistään humusta ei tosin voi puhua, sillä kadut näyttävät autioilta. Lienevätkö kaikki kasinolla tai rannalla? No, kohtahan se selviää, sillä massiivista kasinoa ei voi olla huomaamatta. Se komeilee kirjaimellisesti Estorilin keskipisteenä.

Estoril – James Bondin synnyinseudulla Estoril – James Bondin synnyinseudullaEstoril – James Bondin synnyinseudulla

Kasino sijaitsee palmubulevardien reunustamassa puistossa. Itse rakennus näyttää melko modernilta eikä vastaa mielikuvaa jo toisen maailmansodan aikaan toimineesta peliluolasta. Ehkä punaisena hohtavat kyltit ja kiiltävät lasit on asennettu myöhemmin?

Oli miten oli, sisään on päästävä. Portieerin vastaanotto on kohtelias, mutta tiukka: ”Ei kameroita, ei laukkuja, söör. Tuolla on säilytys, olkaa hyvä.”

Kasinon aulakin lienee muuttunut niin paljon, ettei kaksoisagentti Popovia, yhtä Bondin esikuvista, varjostanut Fleming enää tunnistaisi paikkaa. Kaikkialla kiiltää, ja peliautomaatteja riittää niin paljon, ettei niiden määrää uskalla edes arvailla. Aula kelpaa nähtävyydeksi jo itsessään, mutta tupakansavuinen ilma osoittautuu ikäväksi yllätykseksi. Jossakin saa kuin saakin vielä polttaa sisällä.

Pelaan pikkusumman eri automaateissa, mutten uskaltaudu yläkertaan, jossa tarjotaan pokeria ja muita ”isojen poikien pelejä”. Automaatit saavatkin riittää, seuraavaksi on aika suunnata rannalle.

Tamariz-rannalla väkeä ja menoa piisaa; kontrasti keskustan autioihin katuihin on huima. Kastan jalkani hyiseen Atlanttiin ja alan pohtia paluuta Cascaisiin. Takaisin voisi kävellä pitkää rantapromenadia upeista maisemista nauttien, tai ehkä kaupungin puoleltakin pääsisi? Samalla voisi katsastaa Estorilin F1-radan ja golfkentät.

Pohdinnoistani huolimatta valitsen lähijunan. Estorilin jäädessä taakse mietin saaneeni maailmanvalloituslistaani pienen mutta arvokkaan lisän: paikan, jota ilman maailma saattaisi olla yhtä fiktiivistä sankaria köyhempi.

Estoril – James Bondin synnyinseudulla

Posted by:Panu / Panun matkat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.