Tallinnan tupla 2012

Viime vuonna palasin sikäli vuotta 2008 edeltäneeseen elämääni, että matkustelin vain vähän. Kävin ainoastaan Tallinnassa sekä viikon häämatkalla Portugalissa. Enempään minulla ei olisi ollut taloudellisesti mahdollisuuksiakaan, sillä häiden järjestäminen ja muutto uuteen kotiin söivät tehokkaasti kaiken ylimääräisen pätäkän.

Onneksi lyhyilläkin reissuilla ehtii halutessaan paljon, ja niinpä matkamuistokirjaani  kertyi mukavasti uutta sisältöä myös vuonna 2012. Ensimmäisenä sivuille tallentui talvisia ja toisena kesäisiä seikkailuja Tallinnasta.

Joulutori, tammikuu 2012

Tallinna on minulle vanha tuttu matkakohde, kuten varmasti useimmille meistä. Etelänaapurin ykköskaupungilla riittää kuitenkin ässiä hihassaan vielä useamman vierailun jälkeenkin. Viime talvena minulle sellaista edusti aitoeurooppalaista tunnelmaa tarjonnut joulutori. Tuohon reissuun en kuitenkaan palaa nyt paria kuvaa lukuun ottamatta enempää, sillä olen kirjoittanut siitä aiemmin täällä.

Kalamaja, juhannus 2012

Onnistunut joulutorireissuni jätti hingun päästä takaisin Tallinnaan. Sopiva hetki minulle ja (silloin vielä tulevalle) vaimolleni järjestyi juhannusaattona, jolloin päätimme suunnata Tallinnaan pitkälle päiväreissulle. Valitsimme Tallinkin laivavuorot sopivasti niin, että saimme kaikkiaan 10 tuntia aikaa maissa. Virossa meikäläinen juhannusaatto oli muuten viime vuonna normaali arkipäivä, sillä Baltiassa juhannusta vietetään aina 23.–24. kesäkuuta.

Suuren osan 10 tunnin matka-ajasta käytimme Mondon kesänumeron innostamana Kalamajan trendikkään ja rappioromantiikan sävyttämän puukaupunginosan tutkimiseen. Lehden Kalamaja-vinkit osoittautuivat osuviksi, ja mukana ollut kartta auttoi löytämään kiinnostavat kohteet Kalamajan paikoin epämääräisiltä huudeilta. Parhaimpina kohteina mieleeni jäivät modernilla otteella merenkäyntiä esittelevä Lennusadam-museo sekä herkullista suklaajuustokakkua tarjoava Pagarikodan leipomo-kahvila.

Toisaalta Kalamajasta jäi fiilis, että alueella kannattaa antaa vain jalkojensa viedä ja vaellella sinne, missä näkyy jotakin itseä kiinnostavaa. Kontrastia Kalamajassa riittää, ja on vaikea sanoa, ovatko kiehtovampia rappioromanttiset rähjärakennukset vai talot, jotka ovat kuin suoraan saduista. Rappioromantiikan perässä Kalamajaan alkaa tosin olla jo kiire matkustaa. Restaurointitahti näytti olevan sitä luokkaa, että muutaman vuoden päästä rähjäisyyttä näkynee enää vilahduksina siellä täällä.