Matkailijaprofiili-postaukseni kuva-arvoitus poiki kaksi valistunutta arvausta. Reissu-Esa veikkasi omassa postauksessaan Varsovaa, ja Destination Unknownin Satu arveli kommentissaan Venäjän suuntaa. Ja Satuhan osui harvinaiseen oikeaan, aplodit siis hänelle! Kuva on nimittäin otettu Siperiassa, tunnelissa Circum-Baikal-radan varrella.
Circum-Baikal oli alun perin osa Trans-Siperian-rataa, mutta nykyään se palvelee pääradasta erillisenä maisemareittinä. Kesän 2009 Trans-Siperian-matkallani hyvästelin AEGEE-ryhmämme Baikaljärven Olkhon-saarella ja matkasin ryhmän toisen suomalaisen sekä erään slovenialaisen kanssa pariksi päiväksi Listvyankan kaupunkiin, Baikalin eteläosaan.
Listvyankan-visiitin alkuperäisenä tarkoituksena oli Circum-Baikal-junan kyytiin hyppääminen. Maisemareitille olisi ollut juuri sopivasti aikaa ennen siirtymistä Irkutskin kautta Mongoliaan. Erinäisten sattumusten jälkeen emme kuitenkaan saaneet hommattua lippuja junaan edes paikallisten avustuksella. Reitti oli ilmeisen loppuunmyyty keskellä parhainta kesäsesonkia. Koska olimme kuitenkin tulleet Listvyankaan, halusimme nähdä Circum-Baikalia edes jonkin verran ja keksimme korvaavaksi ohjelmanumeroksi patikoinnin radalla.
Radalla patikointi on kuulemma varsin suosittua ajanvietettä, ja monet saattavat patikoida koko Circum-Baikal-radan päästä päähän. Meillä ei ollut moiseen rutistukseen aikaa vaan kävelimme rataa arviolta pari kolme kilometriä, aina ensimmäiselle tunnelille, jossa arvoituskuva otettiin.
Ratapatikoinnin toteutimme puolipäiväretkenä Listvyankan kylästä, josta pääsee radan pääte-/lähtöpisteenä toimivaan Port Baikaliin lautalla.
Port Baikal on enimmäkseen epämääräistä teollisuusaluetta. Yleisilmettä kuitenkin piristävät lukuisat vanhat mäenrinteisiin levittäyvät siperialaismökit sekä siistiksi rempattu Circum-Baikalin asema. Löytyypä paikalta turistien iloksi vanha neuvostoliittolainen höyryveturikin, jonka kyytiin nousin poseeraamaan ”pakollista” turistikuvaa varten.
Ja eipä sitten muuta kuin kiskoja seuraamaan! Radalla kulkeminen oli minulle täysin uutta puuhaa. Elämys ja maisemat palkitsivat, mutta Siperian paahtava aurinko ja parveilevat paarmat koettelivat kestävyyttä.
Lopulta saavutimme radan ensimmäisen tunnelin. Pidimme pienen evästauon, ja ikuistutin itseni jo kuuluisaksi tulleena tunnelifilosofina. Hetki suojaa auringolta ja ötököiltä teki ihmeitä, ja jaksoimme hyvin palata samaa reittiä takaisin Listvyankaan.
Loppukevennyksenä paljastettakoon tunnelifilosofoinnin sivuvaikutukset.
Panun matkat 
Ha, mahtavaa!! Tuolla oman blogini puolella jo kommentoinkin että aikas ympäripyöreä tuo vastaukseni oli, Venäjähän on suuri ja mahtava mutta hienoa että osuin oikeaan kuitenkin 🙂 Kiitos ja kumarrus aplodeista!