Viime viikkoina olen muistellut matkakokemuksiani Berliinistä, jonne ajatukseni ovat vieneet Kaukokaipuu-blogin jutut sekä metroasemilla näkyneet hyvät hotelli-lentotarjoukset.
Berliini on minulle Varsovan tapaan tuttu kaupunki lukuisilta lyhyiltä visiiteiltä. Poznanissa asuessani reissut Keski-Eurooppaan oli kätevä aloittaa kolmen tunnin junamatkan päässä sijaitsevasta Berliinistä, josta matkaa pääsi jatkamaan nopeilla junayhteyksillä. Kaikkiaan Puolassa asuessani pyörähdin Berliinissä seitsemän kertaa enemmän tai vähemmän lyhyesti.
Lentokentän sijaan Berliinin-matkojeni alku- ja päätepiste on usein ollut päärautatieasema HBF.
Pikavierailut olivat aina hauskoja. Muutamassa tunnissa ehti vaikka mitä kaupungissa, jossa on helppo ja nopea liikkua ja josta erilaiset löydöt eivät lopu kesken. ”Kiinnostavia kahviloita ja kauppoja, erikoisia rakennuksia ja taideteoksia, (lähi)historiaa ja nykypäivää”, tiivistäisin kokemukseni Berliinistä.
Modernin suurkaupungin henkeä Potzdamer Platzilla.
Pikavisiittien nautinnollisuutta avittivat myös hyvin tehdyt pohjatyöt – olin nimittäin ottanut kaupunginosat ja perusnähtävyydet haltuun kahdella parin yön reissulla aiemmin. Kesällä 2008 vietin Berliinissä kahden päivän miniloman, samoin vaihtoaikani alussa maaliskuussa 2010. Ennen pikavierailujen aloittamista osasin siis jo suunnistaa kaupungissa.
Eräs pikavisiiteistäni ajoittui yöaikaan. Huhtikuussa 2010 saavuin Berliiniin iltajunalla Poznanista yhdeksän jälkeen illalla. Olin jatkamassa matkaa Müncheniin, mutta juna lähti vasta neljän maissa aamulla. Päätin yöpymisen sijaan tallustella kaupungilla, kokeilla yöelämää ja valokuvata. Hyväksi onneksi eräs entinen työkaverini sattui tuolloin olemaan Berliinissä, joten koko aikaa ei tarvinnut olla yksin.
Seuraavat kuvat ovat tuon yöllisen seikkailun satoa. Kaikki olen ottanut Panasonicin valovoimasella LX3-pokkarilla.
Täältä alkoi kuuden tunnin yöllinen seikkailu Berliinissä. Keskusaseman futuristinen hevospatsas saattoi matkaan.Matka jatkui jalkaisin Mitteen. Tämän rakennuksen erikoiset pistevalot muuttuivat pitkällä valotusajalla tähdiksi.Mittessä maistuivat ruoka ja olut. Matka jatkui seuraavaksi Alexanderplatzille.Alexanderplatz nimettiin tsaari Aleksanteri I:n mukaan tämän käytyä Berliinissä 1805. Ennen II maailmansotaa alue lukeutui Berliinin merkittäviin seutuihin. Sodassa paikka raunioitui, ja DDR rakensi siitä 1960-70-luvuilla liikekeskuksen. Nykyään Alexanderplatz on hyvä näyteikkuna kommunistiseen arkkitehtuuriin.Vuonna 1969 valmistunut DDR:n televisiotorni ällistyttää edelleen arkkitehtuurillaan. 368-metrisen tornin yövalaistus oli kuitenkin yllättävän laimea keväällä 2010.Itä-Berliiniin vuonna 1970 valmistunut 37-kerroksinen hotellitorni kuuluu nykyään Park Inn -ketjulle. En voi väittää, etteikö majoittuminen tällaisessa metropolimeiningissä kiinnostaisi.
Itä-Berliiniin vuonna 1964 valmistunut Opettajien talo (Haus des Lehrers) tunnetaan ”maalausvyöstään”.DDR:n kansanteatteri Rosa-Luxemburg-Platzilla. Rakennus valmistui alun perin 1910-luvulla, tuhoutui sodassa ja jälleenrakennettiin 1950-luvulla.Yöllinen markkinapaikka jossakin Kansanteatterin ja Alexanderplatzin lähettyvillä.Lepohetki tyhjällä terassilla haamuksi valottuneena.Vuonna 1905 valmistunut Berliner Dom on näyttävä näky iltavalaistuksessaan.Ja sitten Brandenburgin portille! Berliinin sydämessä kokee ainutlaatuisen fiiliksen.Aivan Brandenburgin portin tuntumaan valmistui vuonna 2005 muistomerkki toisen maailmansodan juutalaisuhreille. Lähes kahden jalkapallokentän kokoisessa muistomerkissä on 2700 kivipaatta.Ja ennen junaan menoa oli aika meitsien. Tästä perspektiivistä Valtiopäivätalo näyttää varsin pieneltä, eikö vain?
Panun matkat 