Kolme vuotta sitten tällä päivämäärällä (12.7.) jätin vaimoni kanssa taakse Budapestin, jossa olimme majoittuneet unkarilaisen ystäväni luona, ja suuntasimme junalla Belgradiin. Unkarilaisen lipunmyyjän mukaan matkan piti kestää viisi ja puoli tuntia, mitä hieman ihmettelimme Deutsche Bahnin Eurooppa-aikataulujen kertoessa kestoksi vajaa kahdeksan tuntia. Uskoimme kuitenkin myyjää ja astuimme mielellämme ”nopeaan junaan”. Järkytys oli sitten suuri, kun matkassa kestikin yli yhdeksän tuntia.
Juna pysähteli ja liikkuessaankin mateli. Pysähdysten aikana ilmastointi kytkeytyi pois päältä, ja hellesäässä hytti alkoi käydä tukalaksi. Eväämmekin olivat alimitoitetut niin pitkälle matkalle, ja päästessämme vihdoin ulos junasta Belgradin asemalla helpotus todella valtasi mielen. Sattuu myöhästymisiä siis muillekin kuin VR:lle.
Minulle visiitti Belgradiin oli jo toinen Puolan-vuoteni aikana. Olin viettänyt kaupungissa upeat neljä päivää vapun tienoilla majoittuen serbialaisen ystäväni luona. Heinäkuussa hän oli kuitenkin matkoilla, ja jouduimme ostamaan majoituksen.
Turismin sesonkiaikana hinta-laatusuhteeltaan järkevän majoituksen löytäminen oli hankalaa, ainakin lyhyellä varoitusajalla. Lukuisten pähkäilyjen jälkeen päädyimme keskustassa sijaitsevaan, perinteikkääseen hotelli Excelsioriin, joka oli vastikään remontoitu. Maksoimme yöstä aamiaisella 75 €, eikä hotellissa ollut muuta moitteen sijaa kuin kylppärin haisevat putket. Excelsioria suosittelee muuten myös Mondo-matkailulehti, ja triviana kerrottakoon, että Saksan sodanjohto majoittui hotellissa toisen maailmansodan aikana.
Junamatkan jäljiltä oli nälkä. Käännyimme vain hotellissa ja lähdimme sitten etsimään ruokapaikkaa. Aiemmasta kokemuksestani tiesin, että parhaat vaihtoehdot olisivat Skadarlijan kortteli tai kaupungin vanhimman kafanan titteliä kantava paikka nimeltä ?. Päädyimme jälkimmäiseen, koska osasin suunnistaa sinne pimeällä paremmin.
Kafana tarkoittaa jonkinmoista bistroa, joka on sekoitus kahvilaa, ravintolaa ja baaria, joissakin tapauksissa jopa yökerhoa. Tiukat luokitukset kannattaa Serbiassa unohtaa ja keskittyä nauttimaan yöelämästä, joka lämpiminä kesäöinä on tunnelmaltaan lyömätön. ?:ssäkin elävä kansanmusiikki pauhasi, eikä ihmisillä tuntunut olevan kiire minnekään. Serbialainen ruoka ja juoma ovat laadultaan oikein hyviä, ja kaiken lisäksi – ainakin vielä vuonna 2010 – hintataso oli Serbian heikon valuutan vuoksi verrattoman edullinen.
Juotuamme olutta ja syötyämme serbialaiset salaatit juustolla sekä cevapcici-lihapuikkoja jaksoimme jatkaa nauttimaan historiallisista maisemista Kalemagdanin linnoitukseen, joka sijaitsee aivan kaupungin ytimessä. Nykyään linnoitus palvelee asukkaita puistona, ja sieltä aukeaa hieno näköala kohti urbaania Uuden Belgradin aluetta. Maisemia oli ihastelemassa myös suuri joukko paikallisia, jotka tuntuivat nauttivan lämpimästä yöstä ja toistensa seurasta.
Joenrantakukkulalla sijaitseva Kalemagdan on kaupungin hienoin paikka pimeälläkin. Sen nykyiset linnoitteet ovat peräisin pääosin 1600-luvulta, mutta paikalla on sijainnut linnoituksia jo ainakin 2000 vuoden ajan.
Kalemagdanissa jos missä historian kerrostumat on helppo aistia. Täytyy kuitenkin sanoa, että suunnistamisen kanssa olisi voinut olla ongelmia pimeällä, mikäli en olisi tuntenut paikkaa jo aiemmalta Belgradin-matkaltani. Suosittelen siis ajoittamaan ensivisiitin Kalemagdaniin valoisaan aikaan.
Kalemagdanissa hyvän tovin vietettyämme tuli aika lähteä vielä toiselle Belgradin must see -nähtävyydelle: Pyhän Savan katedraalille. Kävelymatkaa kertyi melko reilusti, mutta kirkko on etenkin pimeällä niin näyttävä näky, että halusin ehdottomasti esitellä sen vaimolleni (silloin vielä tyttöystävälleni). Vietimme nimittäin Belgradissa vain yhden yön. Yleisesti muuten Belgrad on parhaimmillaan illan hämärryttyä, kun komeat valaistukset vievät rakennusten pieni rähjäisyyden ja likaisuuden näkyvistä.
Pyhän Savan katedraali lukeutuu maailman kolmen suurimman ortodoksikirkon joukkoon, ja sen rakennustyöt aloitettiin jo 1930-luvulla. Ne ovat kuitenkin edelleen kesken sisäosien osalta, ja kirkkoa voikin luonnehtia Serbian ikiomaksi Sagrada Familiaksi. Siitä ottamiini kuviin on hyvä päättää postaus.
Panun matkat 
Tuttuja maisemia 🙂 Seikkailin Belgradissa viime keväänä, ja oli se hintataso yhä edullinen! Lisäksi ei ollut juurikaan turisteja, mikä on iso plussa. Hymyilytti sun maininta noista junista; nimim. 18h junamatkan istuneena Bucharest-Sofia välillä, ja lukuisten muiden (hölmönä ostin reilipassin itä-eurooppaan, virhe, mitä en tee toiste!). VR:n mokat kalpenee näihin verraten ^^ ja kivoja kuvia myös sulla 🙂
Moi Ruth! Mukava kuulla tuoreita kokemuksia Belgradista. 🙂 Ja joo, ilmeisesti junat tuolla Euroopan kolkalla ovat äärimmäisen epäluotettavia.