Päivän muisto 25.6.

Jari Tervon Myyrässä minäkertoja-päähenkilö Jura Karhu mutisee muistavansa kaiken muttei heti. Muistojaan hän kirjoittaa vimmaisesti mutta sekavassa järjestyksessä talteen. Muistelemisessa ja kirjoittamisessa minä muistutan Juraa, vaikken muistakaan aivan kaikkea. Pidän muistelmien kirjoittamisesta ja muistelen mielelläni, mutta harvoin järjestelmällisesti. Siinä missä Jura purkaa muistojaan nahkakantiseen valokuvakirjaan, jonka joka toinen sivu on painovirheen vuoksi tyhjä, kirjaan minä matkamuistojani tänne blogiin.

Minua ja Juraa yhdistää myös se, ettemme ole päiväkirjatyyppiä. Jura ei ole tiettävästi koskaan pitänyt päiväkirjaa – ja minä ainoastaan Trans-Siperian-matkallani 2009. Matkatapahtumien tallentamisessa olen luottanut hyvään ja harjoitettuun muistiini. Olen jopa kehittänyt erilaisia muistitekniikoita, jotta matkamuistot jäävät varmasti mieleeni. Tehokkaimmaksi näistä metodeista on osoittautunut päivän tapahtumien perinpohjainen kertaaminen ennen nukahtamista. Jura ei sen sijaan vippaskonsteja kaipaa: vuosien alkoholisminkin jälkeen tämä erehdyttävästi Stalinin näköinen mies yksinkertaisesti muistaa kaiken.

Miksi en sitten innostu päiväkirjailusta, vaikka rakastan kirjoittamista? Olen pohtinut, että syynä tähän saattaa olla halu kypsyttää muistijäljet ensin ”luonnollisesti” ilman kirjoittamista. Kirjoittamisen aika tulee sitten vasta hieman myöhemmin jälkien jalostuttua. Luultavasti juuri siksi kirjoitan mieluummin ”muistelmia kuin päiväkirjaa.

Olen kuitenkin joutunut myöntämään, että päiväkirjailussa on puolensa. Lyhyemmiltä matkoilta muistan päivien kulun yksityiskohtaisesti jopa vuosien takaa, mutta pidemmiltä reissulta, opiskelijavaihdosta puhumattakaan, jokaisen päivän muistaminen yksityiskohtaisesti ei enää onnistu. Jura Karhulla on toisin. Hänen kerrontansa uskottavuus kuitenkin asettuu vaakalaudalle, kun toistuvat viittaukset ylivertaiseen muistiin tuovat kerrontaan ironisen vivahteen. Juran päiväkirjattomuudesta minulle sen sijaan on ollut silkkaa hyötyä. Hänen tapansa kirjoittaa muistelmia useilla eri äänillä (hän muistaa arkistonpätkät, kirjeet ja toisten päiväkirjamerkinnät sanasta sanaan!) herätti aikanaan kiinnostukseni Myyrään ja kantoi lopulta graduaiheeksi saakka. Tuon tutkimuksen parissa siis työskentelen parhaillani kuumeisesti, kuin teoksen päähenkilön kirjoittamismanian innoittamana.

Ohhoh, tajusinpa juuri, että tästä bloggauksesta kehkeytyi melkoista tajunnanvirtaa muistamisesta. Tarkoitukseni oli vain nopeasti esitellä päivän (25.6.) matkamuisto kuvana. Arkistot paljastivat tuolta päivältä yhden kuvan, johon ei liity sen kummempaa tarinaa. Olin 2010 jollakin Poznanin vanhankaupungin terassilla katsomassa jalkapallon MM-kisoja ja nappasin ohimennen kuvan kaupungintalosta silloisen kamerani dynaaminen mustavalko -toiminnolla. Kuva on sinänsä hieno, mutta päivä sujahtaa sujuvasti niiden merkityksettömämpien vaihtopäivien joukkoon, joista muistijäljet lienevät haalistuneet jo heti seuraavana päivänä. Tuskinpa edes päiväkirjaan olisi tuollaisesta päivästä pahemmin tullut kirjoitettua. Ja ties vaikka jopa itse muistihirmu Jura Karhu jättäisi tuollaisen peruspäivän tallentamatta.

P.S. Mikäli Poznanin kaupungintalo ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa vilkaista tämän blogin kautta aikain ensimmäinen postaus.

Posted by:Panu / Panun matkat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.