Vuoden kaunein aika on saapunut. Valoisissa päivissä tuntuu vielä häivähdys kesää ja silmät lepäävät väriloistoon puhjenneessa luonnossa. Olen tuntenut vahvasti, että syksy on tänä vuonna tavallista kauniimpi. Kyse voi toki olla vain illuusiosta, vuosi vuodelta vahvistuvasta ruskarakkaudesta, kultaisen valon ja kirjavien lehtien tuottamasta inspiraatiosta, jonka voimalla jaksan kohdata lumenodotuksen ajan.

Pientä surumielisyyttä on vaikea välttää vuoden pimeimpien hetkien koittaessa. Omalla tavallaan pimeys ja kylmyys kuitenkin helpottavat keskittymistä olennaiseen. Syksy on yrittämistä ja uusiutumista, uusien ideoiden ja tavoitteiden aikaa.

Vantaan Kaivokselan ruska 2016

Tänä syksynä päätän ensimmäisen taipaleeni polulla, jolle siirryin vuosi sitten toimitustyöstä. Vuoteni yritysviestinnässä on tarjonnut ammatillista kasvua, onnistumisia ja työn iloa. Päivä päivältä lähestyy kuitenkin hetki, jolloin lasken työläppärini, -kamerani ja -puhelimeni kädestä viimeisen kerran. Silloin ruska on enää muisto vain ja ensilumi lähellä.

Avaanko tuolloin uuden oven työelämässä vai soitanko työkkärin kelloa?

Ruskaa Vantaalla 2016
Suomen syysloistosta jaan mielelläni kuvia maailmalle. Minulla on tuttavia maissa, joissa asuvilla ei välttämättä ole mitään käsitystä siitä, miten upealta Pohjolan syksyinen värimaailma voi näyttää.

Työttömyysuhka heijastuu arkeen menojen ja lomien suunnittelun epävarmuutena sekä yleisenä huolena. Äskettäin synkkyys oli jo kirkastua, kun ylitin maaliviivan kunniakkaana kakkosena.

Hopea ei ole häpeä, mutta pettymys käy väistämättä voimille. Onneksi ahdistus helpottaa, kun tutustutan 2,5-vuotiasta tytärtäni syksyyn. Isyys on tehnyt tavallisesta arjesta uudella tavalla merkityksellistä.

Arki lapsen kanssa on yhdessä tekemistä ja kokemista. Milloin leivomme yhdessä, milloin käymme kaupassa tai tapahtumissa. Milloin vierailemme sukulaisilla ja milloin maailmalla.

Helsingin syksy 2016
Rakkaani kulkevat syksyn väriloistossa. Kuva esiintyy myös tässä Ylen ruskajutussa.

Lapsen kanssa päiviin mahtuu olemisen riemua: selittävää keskustelua, leikkiä ja yllätyksiä. Pieni ihminen ottaa kaiken vastaan ennakkoluulottomasti ja kartuttaa vauhdilla ymmärrystään maailmasta.

Hän tietää, että isä käy töissä kirjoittamassa ja kuvaamassa saadakseen rahaa. Hän tietää isän viettävän toisinaan iltaa ”blogikavereiden” kanssa. Ja hän tietää, että asumme maapallolla, jossa kesä on vaihtunut syksyksi.

Hän tietää paljon sellaista, mitä ei vielä ymmärrä.

Auringonlasku Helsinki syksy 2016
Helsingin vesitornit houkuttelevat kuvaamaan syksyisten auringonlaskujen aikaan.

Mutta entä jos isä ei yhtenä päivänä enää menekään töihin?

Sekin muutos on lapselleni vain tapahtuma muiden joukossa. Itse yritän suhtautua siihen samoin.

Ennakkoluulottomasti.

Tuli työttömyys tai uusi työ, edessä on joka tapauksessa uusi alku.

Ja jokaisella menestystarinalla on alkunsa.

Posted by:Panu / Panun matkat

5 replies on “Huolta, rakkautta ja ruskaloistoa

  1. Olipas ihanasti kirjoitettu, ja todella kauniit syksyn ruskakuvat! Ehkäpä tämä syksy on ollut hieman tavallista aurinkoisempi, ainakin viime kuu oli todella vähäsateinen. Kävipä työkuvioiden kanssa kuinka tahansa, niin kaikkea hyvää syksyyn ja tulevaan talveen sinulle ja perheellesi! 🙂