Yhteistyössä Visit Sweden

Matkailussa parasta ovat kohteet, joita ei tunne ennakkoon mutta joihin rakastuu ensisilmäyksellä. Ruotsin Lapissa Silverfallet-vesiputous rantoineen huumasi minut heti kauneudellaan, enkä tiennyt paikasta mitään etukäteen.

Lähellä kuitenkin oli, että rakastuminen olisi jäänyt kokematta.

Silverfallet oli vuodentakaisen Björklidenin-lehdistömatkan päätöskohde, josta reissuohjelma ei maininnut. Kovien olojen vuoristovaellukselta palattuani olin lepäämässä, kun mahdollisuus vielä yhteen kohteeseen heitettiin ilmoille. Ajattelin ensin olla lähtemättä, olinhan nähnyt vesiputouksia jo vaelluksellamme.

Voisiko jokin Silverfallet vielä tarjota uutta?

Ruotsin Lappi vaellus
Vuoristovaelluksella näin muun muassa tämän kauniin Syndafallet-putouksen, joka sijaitsee vain kilometrin päässä Björklidenin Fjället-hotellista.

Henkilökohtainen paratiisi

Onneksi päätin viime tipassa lähteä matkaan. Silverfalletin rannalla koin oloni hämmästyttävän rauhalliseksi. Minusta tuntui kuin olisin löytänyt henkilökohtaisen paratiisini.

Tuntemuksistani kerroin tuoreeltaan viimesyksyisessä Bassoradion haastattelussa.

Ruotsin Lappi matka
Silverfalletin ranta. Taustalla vuoristomuodostelma Lapin portti eli Lapporten.

Rannalla sekä silmät että korvat lepäsivät. Silverfalletin putous kohisi jossakin taustalla, Torniojärven eli Torneträskin vesi liplatti ja tuuli humisi kevyesti. Äänimaisema rauhoitti, emmekä pilanneet tunnelmaa liikoja puhumalla. Ajattelin, että ympäristö olisi mitä täydellisin kirjoittamiselle. Vannoin, että aion palata paikalle, jos joskus kirjoitan kirjaa.

Ranta rakentui värikkäistä, veden sileäksi hiomista kivistä, joita monet käyvät keräämässä rannalta kotiinsa. Näkymät kohti kahden vuoren muodostamaa Lapin porttia eli Lapportenia tyrmäsivät kauneudellaan. Torniojärven kirkas vesi viimeisteli maalausmaisen kokonaisuuden.

Silverfallet-vesiputous Ruotsi
Näkymä rannalta Silverfalletin putoukselle.

Björklidenin pieni salaisuus

Silverfalletin kaunis ranta tuntui salaiselta. Paikkaa ei huomaa ohikulkevan E10-tien varrelta. Edes putouksen kohdalla, aivan Björklidenin rajalla sijaitsevalla pysähtymispaikalla ranta ei vihjaa olemassaolostaan.

E10-tie Björkliden
E10-tien pysähtymispaikalla Silverfalletille ohjaa tämä pieni kyltti.

Ranta jää näkemättä silloinkin, jos tyytyy vilkaisemaan Silverfalletia vain tien viereiseltä näköalapaikalta. Sileiden kivien väriloiston löytää vasta, kun laskeutuu alas Silverfalletin ympärillä siltoineen risteilevää tietä.

Silverfallet ja Lapporten Ruotsin Lappi
Näiltä pysähtymispaikan viereisiltä kallioilta aukeaa upea näkymä kohti Lapportenia. Silverfallet kuohuaa vieressä, mutta ranta pysyy piilossa. Lapportenia ihailevat oppaamme sekä matkassa mukana olleet bloggaajakollegat Teea, Teija ja Saana.
Ruotsin Lappi blogi
Silverfallet pauhaa E10-tien alla, mutta jää satunnaiselta matkailijalta helposti huomaamatta.
Pohjois-Ruotsi blogi
E10-tien sillan alta Silverfallet avautuu kymmenien metrien korkuiseksi putoukseksi.

Laskeutuminen alas Torniojärvelle kannattaa. Vesi syöksyy voimalla kymmenien metrien matkan alas rannalle, ja putouksen ympärille mutkitteleva tie tarjoaa vaihtelevia näkymiä kuohuihin.

Kaupan päälle tulee ranta, jota miellyttävämpää en ole vielä kohdannut.

Silverfalle-vesiputous Ruotsin Lappi

Silverfallet Lapporten matka

Ruotsin Lappi matkablogi

Yhteistyössä Visit Sweden, jonka järjestämälle lehdistömatkalle osallistuin Björklidenissä syyskuussa 2015.

Posted by:Panu / Panun matkat

25 replies on “Ruotsin Lapissa rakastuin rantaan

  1. Tuossa Silverfalletin ja Torneträskin yhtymäkohdassa on hyvä käydä pulahtamassa kirkkaassa vedessä. Välillä kesäaikaan siihen on aivan ”jonoa” ja pitää peittää silmät kun hävyttömimmät pulikoivat alasti ilman minkään sortin ujostelua 😀

  2. Onkin upea! Minä kuulun niihin, jotka ovat ajaneet tuosta ohi paremmasta tietämättä. Lapin portti on kyllä sellainen, että siitä heti tunnistaa, missä ollaan. Abiskon pitäisi olla Ruotsin vähäsateisin paikkakunta, mutta kuvassakin näytti kostealta ja minun ollessani siellä satoi. Tuntuu siltä, että siellä on paljon enemmän tarjottavaa kuin silloin, kun 1990-luvun alkupuolella siellä kävin. Huono homma on se, että turakaiset löytävät sinne paremmin. Saamelaisten pitäisi kirota rantakivensä samoin kuin abot ovat kironneet Ayer’s Rockin, niin ihmiset eivät poimisi kiviä sieltä.

  3. Onpa upeat maisemat.

    Välillä mietin, että on ihan hyvä että jotkut luontokohteet on viitoittamatta ja vain paikallisten tiedossa, niin niissä säilyy se luonnonrauha.

  4. Seesteisen näköistä ja hyvin onnistuit kuvaamaan paikan tunnelmaa. Mä olin keväällä Ystadissa eli aivan Ruotsin eteläkärjessä, ja sielläkin kyllä oli mahtipontista rantaviivaa vaikka muille jakaa. Ei sitä tule ajatteeksi, jos vierailut rajoittuvat Tukholmaan, vaikka onhan siinäkin meri lähellä. Ruotsi on kaunis.

  5. Olisko törkeää kommentoida Ruotsista kertovaan juttuun, että Norjassa rakastuin rantaan 🙂 Mutta samantyyppisiä maisemia on Lofooteilla monessa kohdassa, etenkin pohjoisrannalla. Minulle henkilökohtaisesti tämä tällaiset rantanäkymät ovat paljon mielyttävämpiä kokemuksia kuin kansoitetut uimarannat!

    1. Kyllä, myös minulle – en kaipaa mitään turistirantoja. Tämä paikkahan on hyvin lähellä Norjaa, joten maisemissa on varmasti yhteneväisyyttä. Suon sinulle täysin Norjaan viittamisen ilon! 🙂

  6. Kaunis paikka ja ihanan seesteinen tunnelma. Aika ainutlaatuiselta kuulostaa ja näyttää, ei ihan se tyypillisin ranta. Hiljaisten rantojen ystävänä varmaan viihtyisin itsekin. Voin hyvin kuvitella että tuo olisi oiva paikka kirjoittaa sitä bestselleriä.

  7. Myönnettävähän se on, että kyllä tuossa maisemassa vaan on jotain! Ymmärrän hyvin, että siitä tuli sinulle niin tärkeä paikka. Todella kaunista pohjoisen luontoa. Täytyykin laittaa korvan taakse mahdollista visiittiä varten, jos joskus noille kulmille pääsisi.

  8. Onneksi menit ja jaoit vielä meille lukijoillekin palan tuosta kokemuksestasi! Todella kaunis tuo kivinen ranta. Olet onnistunut myös hienosti vangitsemaan kuviin tuon rauhallisen tunnelman, mistä postauksessa puhut.

    Ja siitä muuten olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, että matkailussa todellakin parasta ovat ne kohteet, joilta ei oikein edes odota mitään ja sitten ne pääsevätkin yllättämään täysin 🙂

  9. Mahtavia nuo kivet. Me lapsena heiteltiin aina lituskoilla leipäkivillä meren pintaa pitkin… ehkä tiedät mitä tarkoitan? Heti kun näin kuvan, ajattelin että oispas hyviä leipäkiviä 🙂 Kivat maisemat on ollut reissulla ollut.

  10. No onpa kyllä helmi. Kuinka moni tuosta kaahaa ohitse (minäkin ainakin pari kertaa) tietämättä koko paikasta. Ensi kerralla aion pysähtyä. Tosiaankin!

  11. Upeita kuvia ! Siis aivan huikeita, ja näkymätkin ovat todella huikeita ! Ihan tekisi itsekin mieli lähteä syksyllä Ruotsin Lappiin!

  12. Onpa hieno paikka ja vesiputoukset ovat kauniita. Viime syksynä niitä tuli nähtyä Kanadassa kyllästymiseen asti, mutta nyt kun käynyt valokuvia läpi, niitä on ollut taas mukava katsoa. Tykkään tuollaisesta liuskekivirannasta. Onneksi menit mukaan 🙂